Festivaalijutut (37)

Parhaita syitä käväistä Espoo Cinéssä on Bruno Dumontin mediasatiiri France.

Filkkareiden, kuten minkä tahansa elokuvafestivaalin katsominen kotona on vähän tylsää, mutta hyviä elokuvia etäkatsomalla pääsee kuitenkin näkemään, vaikkei festaritunnelmien riemua olisikaan.

Vain Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla voi nähdä elokuvan jossa punaisesta mekosta tehdään asiaa, lapsensa kadottanut äiti jatkaa etsimistä, vaikka järki ja koko yhteiskunta käskisivät luovuttamaan ja aivan toisessa elokuvassa äitinsä...

Sofia on hieno, rohkea elokuva marokkolaisesta yhteiskunnasta, kulttuurisesta voimasta, hyväksikäytöstä ja teiniraskaudesta. Nyt se on nähtävillä Espoo Ciné -elokuvafestivaalilla.

Tanskalaiselokuva The Guilty on palkitsevaa katsottavaa monessakin mielessä; Se uhmaa nerokkaasti lajityyppiodotuksia ja sen pääosassa on järkyttävän hyvä näyttelijä Jakob Cedergren. Hälytyskeskuksen arki todistaa ettei ihmisistä ikinä tiedä.

Harry Martinsonin Nobel-palkittuun runokokoelmaan perustuva ruotsalainen tieteiselokuva Aniara on vuoden Espoo Cinén ohjelmiston älyllinen ja esteettinen helmi.

Kuka muistaa, millaisella keikauksella Vladimir Putin nousi valtaan vuonna 2000? Vitali Manskin elokuva Putin’s Witnesses on arvokas dokumentti ja muistutus viime aikojen poliittisesta historiasta.

Virkistävän mielleyhtymien ja kuvakerronnan kylvyn tarjoaa Audrius Stonysin elokuva Bridges of Time, jonka on voinut nähdä Docpoint-festivaalilla.

Tuskinpa kukaan odotti, että Michael Moore kykenisi kaatamaan yhdellä elokuvalla Donald Trumpia, mutta juuri sitä hän yrittää uudessa, parhaimmin myyneen elokuvansa jatko-osaksi miellettävässä Fahrenheit 11/9 -elokuvassa.

On sillä jotain väliä, että tietää mitä katsoo ja kenen tekemää, koska muuten ei välitä mistään muustakaan.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin kauneimpiin ja vakavimpiin taideteoksiin kuuluu turkkilaiselokuva The Wild Pear Tree. Elokuvasta on vain kolme ainutkertaista näytöstä.

Yli 300 elokuvan ohjelmistosta nostan esiin kolme koska valintoja on tehtävä.

Kaksi viimeaikaista elokuvaa, ruotsalainen The Ex-wife ja tanskalainen Kauhea nainen pitävät esillä parisuhteen rooleja ja vallankäyttöä kääntäen totunnaisuuksia nurin, mutta se ei vielä sinällään tee niistä, ikävä kyllä kovin hyviä...

Hysteerisen pakottuneesti hymyilevä tv-kokki saa jäljilleen epäilyttäviä kuolemantapauksia penkovan poliisin turkkilaiselokuvassa Serial Cook. Leffa sai tukun palkintoja juuri pidetyillä Istanbulin elokuvajuhlilla.

Kirjoitin jutun muutamista tämänvuotisen Istanbulin elokuvafestivaalin ohjelmistoon kuuluvista elokuvista siitä huolimatta, että en tänä vuonna päässyt käymään Istanbulissa, enkä siten päässyt näkemään elokuvia Turkin urbaaneimman kaupungin elokuvateattereiden valkokankaalta. Enkä myöskään...

Abdurrahman Önerin  ensimmäinen pitkä elokuva Road to the Moonkäyttää tuikitavallista arkista elämäntilannetta tarinansa pohjana. Yksinhuoltajaäiti Rabia pitää ompelutarvikekauppaa pikkukaupungissa, jossa hänen kouluikäinen Bekir-poikansa haaveilee polkupyörästä parhaan kaverinsa Hassanin kanssa. Pojilla...

Puolassa köyhälistön osa on piileskellä, siitä kertoo Andrzej Jakimowskin elokuva Once Upon a Time in November.

Kotimaisella elokuvalla oli 2018 Tampereen elokuvajuhlilla hyvä vuosi. Erityisen ilahduttavaa on tietysti elokuvallisen ilmaisun korkea taso, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvyys.

Paras tapa viettää perjantai-iltaa Tampereen elokuvajuhlilla on tietenkin mennä elokuviin. Sellainen näytös on ohjelmistossa, jossa on sekä humala että krapula. Kosmisen yksinäisyyden kuvat löytävät seurakseen iloakin.

Elokuvaharrastajien alkuvuoden kalenteria pilkuttavat Oscarit ja festivaalit. Oscarit ja Berlinale menivät jo. Tampereen elokuvajuhlien alkamisesta tietää, että kevät etenee.

Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali on toteuttanut perustehtäväänsä tänäkin vuonna näyttämällä elokuvia, joita kukaan muu ei näytille toisi. Yksi niistä on Harry Dean Stantonin viimeiseksi elokuvaesiintymiseksi ja päärooliksi jäänyt Lucky.

Isolla kädellä tehty dokumenttielokuva viime vuosien näkyvimmästä kansainvälisestä konfliktista vietynä ihmisen mittakaavaan, sitä on Vitali Manskin elokuva Läheisiä suhteita.

Noin tunnin ajan kuvia lumien sulamisvesistä, paljaista kallioista, öisistä tähtitaivaista ja yksin keskellä ei mitään elävästä vanhasta naisesta; Näistä aineksista on tehty häkellyttävän kiinnostava puolipitkä dokumenttielokuva, jossa pääpaino on kuvissa...