Antti Selkokari
Kuka muistaa, millaisella keikauksella Vladimir Putin nousi valtaan vuonna 2000? Vitali Manskin elokuva Putin’s Witnesses on arvokas dokumentti ja muistutus viime aikojen poliittisesta historiasta.
Virkistävän mielleyhtymien ja kuvakerronnan kylvyn tarjoaa Audrius Stonysin elokuva Bridges of Time, jonka on voinut nähdä Docpoint-festivaalilla.
Tuskinpa kukaan odotti, että Michael Moore kykenisi kaatamaan yhdellä elokuvalla Donald Trumpia, mutta juuri sitä hän yrittää uudessa, parhaimmin myyneen elokuvansa jatko-osaksi miellettävässä Fahrenheit 11/9 -elokuvassa.
Sofia on hieno, rohkea elokuva marokkolaisesta yhteiskunnasta, kulttuurisesta voimasta, hyväksikäytöstä ja teiniraskaudesta. Nähdäänkö sitä koskaan täällä, on epäselvää.
On sillä jotain väliä, että tietää mitä katsoo ja kenen tekemää, koska muuten ei välitä mistään muustakaan.
Nähkää bloggari ihmiskokeessa. Bloggari lähtee elokuvafestivaalille katsoo kolmisenkymmentä elokuvaa noin kymmenessä päivässä vakaana aikomuksenaan päivittää sanamukaisesti päivittäin. Ennen hän ei ole tällaista tehnyt, mutta yrittää pitää.
Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin kauneimpiin ja vakavimpiin taideteoksiin kuuluu turkkilaiselokuva The Wild Pear Tree. Elokuvasta on vain kolme ainutkertaista näytöstä.
Yli 300 elokuvan ohjelmistosta nostan esiin kolme koska valintoja on tehtävä.
Kaksi viimeaikaista elokuvaa, ruotsalainen The Ex-wife ja tanskalainen Kauhea nainen pitävät esillä parisuhteen rooleja ja vallankäyttöä kääntäen totunnaisuuksia nurin, mutta se ei vielä sinällään tee niistä, ikävä kyllä kovin hyviä elokuvia.
Hysteerisen pakottuneesti hymyilevä tv-kokki saa jäljilleen epäilyttäviä kuolemantapauksia penkovan poliisin turkkilaiselokuvassa Serial Cook. Leffa sai tukun palkintoja juuri pidetyillä Istanbulin elokuvajuhlilla.
