Vuoden 2023 Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin elokuvahistoriallisesti kiinnostavimpiin elokuviin kuuluu 1920-luvun Pariisissa surrealistien ja muiden intomielisimpien avantgarde -taiteilijoiden parissa pyörineen valokuvaajan, taidemaalarin ja elokuvaohjaajan Man Rayn neljästä lyhytelokuvasta Retour à la raison (1923), Emak-Bakia (1926), L’Étoile de mer (1928) ja Les Mystères du château de Dé (1929) koottu 70-minuuttinen yhteisesitys Return to Reason. Siitä oli tämänvuotisille Cannesin elokuvajuhlille tuotu restauroitu versio.
• • •
Oman aikansa uusimman edistyksellisyyden ja uuden taidemuodon kokeilun katselemisessa on tietty viehättävyytensä. Esityksen alkupuoli koostuu surrealistien keskeisen runoilijan Robert Desnos’n Meritähti-runosta Man Rayn näkemänä. Jo alusta asti keskeistä osaa koko neljän lyhytelokuvan kokonaisuudessa esittää Alice Prin, joka 1920-luvun Pariisin boheemipiireissä tunnettiin nimellä Kiki de Montparnasse. Aikansa taiteilijoiden mallin, muusan ja taiteilijana itsekin toimineen Prinin koherentein ja paras elämäkerta on ranskalaistekoinen suomeksi 2009 julkaistu sarjakuvateos Kiki: Montparnassen kuningatar.
• • •
Kaduilla ja huvipuistoissa kuvatuista Man Rayn elokuvista ei niinkään löydy suoraa tarinaa. Otteet Desnos’n runosta saavat rinnalleen kuvia Kikin sääristä ja sukkanauhoista. Muutamissakin otoksissa mies ja nainen kävelevät puiston käytävällä kuvan ollessa jotensakin aavemainen. Pari on kuin menneisyyden haamuja – jo ammoin kuolleiden ihmisten varjoja. Kuva näyttää paksun lasin läpi kuvatulta. Näemme, miten Kiki esittelee sukkien verhoamia jalkojaan ja sukkanauhojaan. Kuvien leikkaus noudattaa surrealistiseksikin kutsuttavaa logiikkaa, jossa nainen leyhyttelee pyykkinarulta ottamiaan alusvaatteita ja korsetteja, mitä seuraa, kun Kikin katse viivähtää kuvassa katsomassa suoran katsojaan. Meritähti on parin lemmikki lasipurkissa ja mies juoksentelee tuulen pyörittelemien sanomalehden sivujen perässä. Liikkuvan junan ikkunasta kuvattua valoa maisemia, raiteita ja taloja sekä junassa liikkuvia ihmisiä. Kankaalla näkyy teksti: “Jos kukat olisivat lasisia.” Elokuvan katsominen on kuin museoon menisi ja viivähtäisi katsomassa muistoja toisten, kaukaisten, vieraiden ihmisten elämästä.
• • •
Esitykseen kuuluu myös elokuvaruno Emak Bakia. Baskinkielinen ilmaus Emak bakia on pyyntö jättää rauhaan. Man Rayn kuvien vauhti vain kiihtyy. Kuvatun aineiston perusteella hän vaikuttaisi kuin ahmivan kameraansa silloisen nykyajan kuvia. Näemme, kuinka miehen silmät rinnastuvat silmälaseihin ja auton etuvalaisimiin ja nainen ajaa urheiluautoa. Kuvaa vie vauhdin illuusio, kamera heiluu holtittomasti kierteisessä liikkeessä. Pisamainen nainen avaa silmänsä ja hymyilee kuin säteilisi valoa. Keskipakoisvoimaisesti pyörivät kelluvat valonheijastukset voisivat huimata ja oksettaa jos niiden antaisi sen tehdä. Näemme tekstin: “Tämä on ekstravaganssin syy”Kuvaan ilmestyy auto, josta kävelee ulos mies, joka tuo sisään paidankauluksia täynnä olevan laatikon. Kauluksia aletaan repiä kappaleiksi. Ne värähtelevät ja hypähtelevät kuin rääkätyt eläimet. Kuvassa näyttäisi tanssivan papinkauluksia Miten synnilliseltä sen on täytynytkään aikoinaan näyttää.
• • •
Lyhytelokuvakoosteen viimeisessä osiossa, joka on saanut nimekseen Dén ( eli arpanopan) linnan mysteerit. Tämän osan Man Ray omistaa Noaillesin varakreivittärelle. Noaillesin varakreivi puolisoineen oli 1920-luvun pariisilaistaiteilijoiden merkittävimpiä mesenaatteja ja muuten uraansa aloittelevan elokuvaohjaaja Luis Buñuelin suurimpia tukijoita. Man Rayn elokuvassa “kaksi matkustajaa eli Man Ray ja J.-A. Boiffard saapuvat St. Bernardiin, mitä he näkivät vanhan linnan raunioissa, joiden päällä seisoo nykyaikainen linna.” Nykyaikainen linna on on Villa Noailles, jonne on kokoontunut joukko ihmisiä huvittelemaan ja viettämään aikaa.Jossain nurkassa neljä sukkahousunaamioihin sonnustautunutta kasvotonta ihmistä (unohdetut) heittelee jalkapallon kokoista arpanoppaa. He heittävät kylpytakkinsa pois. Alta paljastuvat uimapuvut ja he rientävät vesileikkehin uima-altaassa.
• • •
Näiden noin sadan vuoden takaisten ihmisten mielestä on voinut tuntua ensiarvoisen tärkeältä tallentaa heidän automatkansa liikkuvana kuvana. Ehkä he uskoivat että heidän omat tunteensakin tallentuisivat. “Onko olemassa menneen toimintamme haamuja ? Tätä elokuva kysyy vielä tajuamatta että se itse on täynnä niitä haamuja. Elokuvan katseleminen synnyttää halun ajatella myös omia toimiamme, sillä jos sadan vuoden takaisten kuulujen taiteilijoiden toimista jää jäljelle teosten ja muistojen lisäksi vain kummitusmaisia varjokuvia, niin mitä meistä itsestämme sitten jää?
Return to Reason
Esitykset Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla Helsingissä
Perjantaina 15.9.2923 Savoy-teatteri klo 21.15
ja tiistaina 19.9.2023 Kino Regina klo 16.30
sekä sunnuntaina 24.9.2023 Kinopalatsi 1 klo 13.00
