Siihen mittaan, kuin tämän fiktiivisen Godardin iskulauseet ja eleet ovat aitoja, ne paljastavat, keneltä Aki Kaurismäki pihisti muinaisen Ville Alfa -hahmonsa mimiikan, gestiikan ja komiikan.
Jos ei ole vielä nähnyt Scorsesen Kuin raivo härkää, niin sen voi nähdä Yle Areenassa joulupäivään saakka.
Vaikka en itse fanitakaan Bruce Springsteenin musiikkia, niin tunnistan hänen taiteellisesta ja psyykkisestä kriisistään tehdyn elokuvan laadukkuuden.
Luca Guadagninon, sellaisten elokuvien kuin I Am Love ja Call Me by Your Name tekijän uusin After the Hunt on kovin epätasainen, eikä ihan odotettua tasoa.
Monien tv-esitysten myötä Kevin Costnerin ohjaama lännenelokuvan klassikko Tanssii susien kanssa on tullut tutuksi, muttei niin tutuksi, ettei se olisi uuden, tarkemman katsomisen arvoinen.
Liki kolmetuntinen elokuva ammattivallankumouksellisten risaisesta elämästä huumaa kuviensa komeudella.
Juice-elokuvan päädyttyä tv-esityksiin ja suoratoistoon sitä voi katsella hämäränä kuvana ajasta joka ei palaa.
Siellä missä valtaa käytetään, päätetään meidän elämästämme – siitä kertoo Show Me A Hero
Jos Tappajahai jotain tekee, niin palauttaa syyn käydä katsomassa elokuvat isolta valkokankaalta.
Ihmissuhde-elokuvista antoisin tällä hetkellä on Materialists.
Thelma ja Louise, jos mikä on moderni klassikko, koska se on osoittanut kykynsä kestää aikaa.
Marseillen mestarin uutuus liikuskelee tutuilla moraalin ja inhimillisyyden tanhuvilla.
Piti se nyt tarkistaa, miltä näyttää Menetetty maa liki 20 vuotta Suomen ensi-iltansa jälkeen.
Nyt kun Paolo Sorrentinon ohjaamat tv-sarjat The Young Pope ja sen jatkoksi tehty The New Pope ovat saapuneet Yle Areenaan, on hyvä hetki kertailla, mistä The Young Pope -sarjassa olikaan...
Maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva sanomalehti The New York Times äänestytti sekä elokuva-ammattilaisia että lukijoitaan maailman parhaista 2000-luvun elokuvista. Bloggari päätti valita oman huomattavasti suppeamman listansa.
Hyvin tehty viihde-elokuva urheilusta, jota kaikki eivät urheiluna pidäkään, sellainen on F1.
On taas se aika vuodesta.
Maailmassa on ihan liikaa sotaelokuvia, jotta niistä kannattaisi edes kokeilla sanoa jotain tyhjentävää. Piti silti yrittää.
Ruotsalaisista poliisisarjoista kestävimpiin kuuluvaa Beckiä on nykymuodossaan tehty 28 vuotta. Laadultaan perusvarman sarjan vanhat kaudet kestävät katsomisen vielä suoratoiston aikanakin.
Piti ihan kaivella esiin muutamia paaveista jollain tapaa kertovia elokuvia ajankohtaisesta syystä.
Parhaita elokuvia voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa niistä uusia kerroksia löytäen. Blade runner on tämän kirjoittajalle sellainen.
Hetkeen ei ole elokuvissakaan näkynyt mitään yhtä kiinnostavaa mitä on Thomas Cromwellin elämästä, kuningas Henrik VIII:sta ja hänen aviohuolistaan kertova Susipalatsi-sarja.
Jos tahtoo nähdä Bob Dylan -elokuvan A Complete Unknown, kannattaa mennä jo, sillä se on elokuvateattereissa vain enää nyt maaliskuussa.
Ei tarvitse ihmetellä, jos Kesäkirja-elokuva tuntuu jotenkin vaisulta, koska Tove Janssonin alkuperäisromaanin voima on hienovaraisuudessa, eikä siihen kuulu melodramaattinen melskaaminen.
