Vuoden takainen Cannes-voittaja ja Euroopan elokuva-akatemian palkitsema Ruben Östlundin The Triangle of Sadness on hiljalleen poistumassa elokuvateattereista. Tämän kirjoittajalla ei tule ikävä, niin tylsää katsoessa oli.
Kaikki kehunsa ansainnut ranskalaissarja Agentit poistuu pian Netflixin valikoimasta.
Ylen esittäessä vuodenvaihteen aikoihin klassikoiden klassikon on hyvä tilaisuus heittäytyä tunnelmoimaan elokuvalla, jota on kutsuttu britti-imperialismin uneksi.
Aivan parhaiden toimittajaleffojen tasolle She said ei nouse, mutta se sentään yrittää.
Parhaita syitä poiketa Helsingin kauneimmassa elokuvateatterissa, Orionissa on Bruno Dumontin France-mediasatiirin ainoa näytös sunnuntaina 13.11.
Syysnuhan estäessä ensi-iltaelokuvien näkemisen, tulin katsoneeksi jollain kanavalla pyörivän Synkin hetki -elokuvan, josta en ollut aikanaan mitään kirjoittanutkaan.
Sandman-sarja tarjoaa runsaasti jäykistelyä, kauneutta, kauheutta ja myös kankeutta – mutta vain aluksi.
Parhaita syitä käväistä Espoo Cinéssä on Bruno Dumontin mediasatiiri France.
Ei, elokuvateatterit eivät kuolleetkaan, vaikka hätäisimmät kiirehtivät niin väittämään pandemian sulkiessa ovia kaikkialla. Nyt tilanne näyttää ihan toiselta.
Nuorten elokuvantekijöiden onni ja ilo – niitä Eden on täynnä. Ulla Heikkilän ensimmäinen pitkä elokuva Eden lunastaa niitä lupauksia, joita synnyttivät tekijän aiemmat lyhytelokuvat Golgata ja Sovitus.
Ei kukaan jaksa jatkuvasti vain kirjoittaa, etenkin kuluneiden vuosien kaltaisten koettelemusten kerryttyä.
Kun Yle Areena toi nähtäville hengästyttävän valikoiman Tohtori Mabuse -elokuvia, piti jotenkin perustella itselleenkin, miksi niiden ohjaaja Fritz Lang on tuotannoltaan tutustumisen arvoinen tapaus.
Nyt kun näyttää siltä, että Top Gunin jatko-osasta tulee vuoden katsotuin, piti pohtia miksi.
Ricky Gervais (s.1960), brittiläinen stand up-koomikko, näyttelijä, ohjaaja, tuottaja, juontaja on myös entinen poplaulaja. Hänen moninainen kokemuksensa viihdebisneksen eri puolilta on tehnyt hänestä alansa kokeneen veteraanin, joka kulkee pelotta kaikissa...
Nyt, kun näinä kesäisinä päivinä Tom Cruise kokee rehabilitaation 60-vuotispäivänsä ja ikonisimman elokuvansa, Top Gunin jatko-osan myötä, on palautettava mieleen, mistä ikoninrakennus alkoikaan 36 vuotta sitten.
Sanotaan, että nuoruuden elokuvasuosikkeja ei kannattaisi katsoa uudestaan aikuisilla silmillä, kun nyt kuitenkin tein niin, havaitsin että eipä The Blues Brothersista paljon jää käteen.
Vaikka olen muutamia nekrologeja kirjoittanutkin, niin en koskaan ennen henkilökohtaisesti tuntemistani ihmisistä. Nyt on tehty sekin.
Ällistyin kun löysin uuttakin sanottavaa jo kertaalleen arvostelemastani ja varsin huonona pitämästäni The Northman-elokuvasta.
Näyttelijät Keira Knightley ja Dominic West ovat parhaat syyt katsoa ranskalaisesta kirjailijasta, Colettesta, kertova elokuva.
Kenneth Branaghin Belfast on omaelämäkerrallinen kertomus kasvamisesta Pohjois-Irlannin pääkaupungin työläiskorttelistossa keskellä protestanttisten unionistien ja irlantilaismielisten katolilaisten pinnan alla kyteviä konflikteja. Se on taitavasti kerrottu hauska, kaunis ja melankolinen elokuva.
Armotonta menoa nostaa esiin aidon yhteiskunnallisen epäkohdan, hoivatyön alistamisen niin puhtaasti taloushyötyjen välineeksi, että työn tarkoitus unohtuu.
Sattumoisin tv-ruudusta nähty katkelma elokuvasta, joka on aiemmin nähty moneen kertaan, muun muassa 70 mm. elokuvaesityksenä, tv-esityksinä ja dvd-levyltä nähdystä sysäsi hakemaan vastausta, miksen kyllästy Arabian Lawrenceen.
Pedro Almodóvarista ja hänen elokuvistaan pitää sanoa se, ettei hän ole koskaan kyyninen, päinvastoin, sillä Rinnakkaiset äidit on elokuva, jonka vahvimpia tunteita ovat hellyys ja myötätunto.
Vielä ehtii nähdä elokuvateattereissa jo joulusta asti olleen Spencer-elokuvan, josta näyttelijä Kristen Stewart on Oscar-ehdokkaana, on se sen arvoinen.
