Antti Selkokari
Bloggari jatkaa syksyllä näkemättä jääneistä elokuvista kirjoittamista. Nyt on vuorossa hyvä kotimainen elokuva.
Bloggari ei ole vieläkään päässyt elokuviin, joten Ylen Areenan antiin turvaudutaan tilapäisesti. Takavuosien ylistetty taide-elokuva, Bertoluccin Fasisti jättää hapettoman vaikutelman.
Babylon Berlinin yhteydessä jauhetaan eniten sarjan tuotannon kalleudesta tai 1920-luvun ilmapiirin ihanuudesta, mutta nyt katsotaan päähenkilö Gereon Rathia. Spoilereita on, taatusti.
Bloggari löytää Virpi Suutarin dokumenttielokuvasta Aalto lämpöä, kauneutta ja ironiaakin. Joka tapauksessa elokuva kannattaa nähdä.
Blogissa käydään hiljalleen läpi käsittelemättä jääneitä elokuvia ja ensi-iltoja. Tenet ei juuri miellyttänyt, mutta sanottavaa riitti.
Sairaslomalta palaillessaan bloggari jukaisee uudestaan artikkelin vuodelta 2016. Sillä Ylen esittäessä dokumenttielokuvan näyttelijä Isabelle Huppertista, voi ihastella yli sadan elokuvaosan veteraanin uraa, jolla on pääosasuorituksia mm. elokuvissa Tämän jälkeen ja Elle. Huppertin rooleissa näkyy johdonmukaisuus rohkean, normeista piittaamattoman naisen esittäjänä.
Päättyvän kesän 2020 puhutuimpiin elokuviin kuuluvaa Da 5 Bloodsia rasittavat pitkäpiimäisyys, hyppelehtivä epätasaisuus, tosikkous ja hitaus. Kiinnostava se silti on.
Nyt, kun elokuvateattereihin ei ole juurikaan tullut uutta katsottavaa, niin blogissa muistutetaan vanhasta hyvästä Ashgar Farhadin The Salesman -elokuvasta, jonka arvostelu vuodelta 2017 julkaistaan nyt uudestaan. Elokuvanhan voi nähdä Yle Areenassa.
Raastava köyhyys ja suunnaton rikkaus ovat vain osa aineksista, joista muotoutui kuusi Oscar-palkintoa voittanut korealaiselokuva Parasite. Se on edelleen nähtävissä poikkeustilan jälkeen avatuissa elokuvateattereissa.
Isomman kuvan ja äänen sekä elokuvateatterin tarjoaman laajemman tilantunnun vuoksi kannattaa lähteä elokuvateatteriin. Katto on kotia korkeammalla ja seinät etäämpänä, se on ihan oma juttunsa ja sekin että myös hyvää katsottavaa on.
