Monet ovat halunneet puhua Coenin veljesten Fargo-elokuvasta (1996) heidän film noir -työnään, mikä on hassua, koska elokuvan hallitsevin väri on valkoinen. On toki niin, että Fargon tarina rikoksista, ja niitä salailevasta pinnallisen kunnollisesta miehestä sekä rikokset selvittävästä kunnon naisihmisestä on temaattisesti ja tyylillisesti film noir -henkistä rikoselokuvaa. Fargo poikkeaa klassisesta film noirista ensinnäkin siten, että noirin tapahtumapaikat ovat suurkaupunkeja. Fargo elää Keskilännen, Minnesotan ja Pohjois- Dakotan ilmanalassa. Pikkukaupunkien talvien hallitseva väri on valkoinen eikä suurkaupunkien syrjäkujien varjoisa musta.
• • •
Elokuvan tuottajan ja toisen käsikirjoittajan ja ohjaajan, Ethan Coenin mukaan Fargo on elokuva Coen-veljesten kasvuympäristöstä pohjoisen Keskilännen lumen peittämiltä, Siperian näköisiltä tasangoilta, joita pilkuttavat autokaupat ja ketjusyömälät. Elokuvalla on kaksi keskushenkilöä. Se, joka työntää tapahtumat liikkeelle, on kohtuuttoman tavallinen automyyjä Jerry Lundegaard (William H. Macy), jolla on tonttikeinotteluhanke, joka vaatii tukuttain rahaa ja heti. Saadakseen rahaa hän antaa siepata vaimonsa tarkoituksenaan lypsää panttivankirahat ylimieliseltä appiukolta.
• • •
Macy on verraton kiusaantuneena, superkeskiluokkaisena perheenisänä, jota ahdistavat pelko, syyllisyydentunto ja ikuinen riittämättömyydentunne. Automyyjä Jerry Lundegaardin käytöstä luonnehtii kulttuurinen käytöskoodi, Minnesota Nice, se viittaa minnesotalaisten taipumukseen olla kohteliaita ja ystävällisiä, mutta silti emotionaalisesti pidättyväisiä, vaikka hammasta purren.
• • •
Jutun juoni alkaa polveilla ja ruumiskasat kasvaa sitä mukaa, kun Jerryn palkkaamat vaimonsieppaajat, onnettomat tunarit Carl Shovalter (Steve Buscemi) ja Gaear Grimsrud (Peter Stormare), tappavat tielleen sattuvia poliiseja tai turisteja tarkoituksella tai vahingossa. Tomppeleita tappajia seuratessa näkee, miten groteski väkivalta yhdistyy makaaberiin farssiin. Seudulla, jossa on yhdysvaltalaisittain suhteellisesti eniten pohjoismaalaissyntyisiä asukkaita, ihmisten puheeseen on tarttunut keinuva norjalainen nuotti ja tapa säestää jaarittelujaan pitkällä ”Yaah”-tokaisulla.
• • •
Toinen elokuvan keskushenkilöistä on Frances McDormandin esittämä poliisi, Marge Gunderson, Brainerd-nimisestä pikkukaupungista. Hän on kaupunkinsa poliisin kaikki kaikessa: päällikkö ja etevin rikostutkija sekä Keskilännen maanläheisen kunnollisuuden ruumiillistuma ja viimeisillään raskaana, mikä tekee hänen kävelystään ankkamaista vaappumista, varsinkin lumihangessa. Fargon kuvaaja Roger Deakins kuvaa elokuvan avauskohtaukseen kuvia lumipyryisestä talvimaisemasta, jonka horisontista katsojaa lähestyy auto. Kuvat hämmentävät, koska niissä on jotain mitä ei helpolla uskoisi amerikkalaiselokuvassa näkevänsä.
• • •
Keskellä tasaista, lumista tasankomaisemaa ainoa mikä ensinäkemältä näyttäisi liikkuvan on ilmaa piiskaava lumipyry. Valkoista valkoisella, mikä näyttää liki abstraktilta maalaustaiteelta. Keinolla, jota en ymmärrä, Deakins on saanut maisemaa painavan taivaan näyttämään musertavan raskaalta. Se kertoo meille että täällä asuu ihmisiä, jotka tuntevat kohtalonsa painon. Juuri ennen kun meitä lähestyvä auto ilmaantuu kunnolla näkyviin, tien yllä räpiköineen linnun lento vakautuu ja se pyrähtää tien toiselle, aidatulle puolelle. Muutama siipien räpsäys, ja se on poissa
• • •
Coenin veljekset saavat tuntiin ja 38:aan minuuttiin mahtumaan satiiria, komediaa, jännitystä ja väkivaltaa, eikä Fargo koskaan tunnu ahdistavan täydeltä. Kaiken muun lisäksi heidän elokuvansa on mukaelma true crime -lajityypin dokudraamoista. Elokuvan alussa olevaa huomautusta Fargon perustumisesta tositapahtumiin ei ole pakko uskoa. Tekstiplanssilla on pyritty todellisuusilluusion vahvistamiseen ja elokuvan dramaattisuuden voimistamiseen. Fargon loppupuolella poliisipäällikkö Gunderson pitää raakaa väkivaltaa paheksuvan monologin pidättämälleen Grimsrudille tämän istuessa raudoissa poliisiauton perällä. ”Taisi olla rikostoverisi siellä oksasilppurissa. Elämässä on muutakin kuin raha, tajuatko? Siinä sitä nyt ollaan. On niin kaunis päiväkin vielä.” Sanat voisivat olla yhtä hyvin osoitetut Jerry Lundegaardille, kurjimukselle, joka menettäessään suhteellisuudentajunsa hukkasi ymmärryksen siitä mikä elämässä on tärkeintä.
Fargo.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Joel & Ethan Coen.
Kuvaus: Roger Deakins.
Musiikki: Carter Burwell.
Pääosissa: Frances McDormand, William H. Macy, Steve Buscemi, Peter Stormare, Harve Presnell.
Kesto 1 h 38 min.
Ikäraja: 16.
Ensi-ilta oli elokuvateatterissa joulukuussa 1996.
Suoratoisto: HboMax, Prime tai Appletv.
:
