Elokuva alkaa ilmakuvalla datshasta, jolla harmaan eminenssin töistään eläkkeelle jäänyt päähenkilö Vadim Baranov (Paul Dano) ulkoiluttaa koiriaan. Baranov on tämän elokuvan kertojanääni, jonka mukaan hänen tapaamisistaan hänen ”tsaariksi” kutsumansa Vladimir Putinin kanssa ei ole todistajanlausuntoja, joten hän tässä nyt kertoilee, miten kaikki tapahtui. Elokuvan juoni on kehystetty amerikkalaistoimittaja Rowlandin (Jeffrey Wright) ja Baranovin tapaamiseksi, jonka aikana Baranov kertaa elämäntarinansa.
• • •
Baranoville merkitykselliset asiat tapahtuivat niinä perestroikan aikoina, jolloin Venäjällä kaikki tuntui olevan mahdollista. Nuoriso vähät välitti politiikasta keskittyen juhlimiseen ja kulttuurin keksimiseen uusiksi muun muassa avant garde -kirjallisuuden ja -teatterin parissa. Baranov tunsi vetoa jälkimmäiseen. Tavatessaan nuoren Ksenijan (Alicia Vikander) hänen ja Vadimin keskustelusta käy ilmi noiden aikojen venäläisnuorison varautunut asenne: olla luuseri on ainoa tapa olla oppositiossa, koska luuserius tarkoittaa, ettei ole osallinen.
• • •
Teatteriin Baranov innostuu dramatisoimaan Jevgeni Zamjatinin tieteisdystopiaromaanin Me. Baranov houkuttelee teatteripuuhiinsa myös Ksenijan, johon on totaalisesti lätkässä. Mutta Vadimin kaveri Dmitri (Tom Sturridge), vuolaasti kunkin hetken jargonia suustaan lasketteleva sähläri rikastuu silmänräpäyksessä ja vie Ksenijan mukaansa makeaan elämään. Vaille tyttöystävää ja elämän tarkoitusta jäänyt Vadim luiskahtaa tv-tuottajaksi, tuottamaan uuden, rahasta huumaantuneen Venäjän tositv-ohjelmia.
• • •
Tv-hommista Baranov päätyy mediamagnaatti Boris Berezovskin avuksi ajamaan Vladimir Putinia (Jude Law) pahasti alkoholisoituneen Boris Jeltsinin seuraajaksi. Jeltsinin toimintakyvyttömyys esitetään niin pahana, että hänet on pakko sitoa tuoliin pysymään pystyssä tv-puheen ajaksi. Elokuvasta tulvii katsojan silmille yhtenä vyörynä Venäjän 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen kaoottista poliittista ja muutakin historiaa. Kaikkea on paljon, ja liikaa.
Paras elokuva Putinin valtaannoususta on kuitenkin dokumenttielokuva. Vitali Manskin ohjaama Putin’s Witnesses (2018). Siinä kerrotaan Putinin valtaannousun tosiasiallinen historia unohtamatta Venäjän psykologista historiaa.
• • •
Ohjaaja Olivier Assayasilla on kokemusta tosielämän hahmojen tuomisesta elokuvahenkilöiksi. Paras esimerkki on hänen yli viisi ja puolituntinen terroristista kertova elokuvansa Carlos (2010). Senkin päähenkilö oli omahyväinen narsisti. Elokuva oli alun perin suunniteltu Canal + -yhtiölle 3-osaiseksi minisarjaksi. Latviassa kuvattu englanninkielinen The Wizard of Kremlin näyttää ulkoisesti tarpeeksi uskottavalta.
• • •
The Wizard of Kremlin -elokuvan ytimessä on historiallisten tosiasioiden inspiroima, mutta kuvitteellinen tarina Putinin nousu valtaan koppavan mediamanipulaattori Baranovin avustuksella. Jude Law tuo esiintymiseensä Putinina kaiken sen hyytävyyden, joka hänellä oli käytössään jo The Young Pope -sarjassa. Sen muistettavimpiin kuuluu mm. tämä kohtaus, jossa paavi Pius XIII vaatii omahyväisinä pitämiltään munkeilta ehdotonta kuuliaisuutta.
• • •
The Wizard of Kremlin -elokuvan kirjallinen alkuperä sveitsiläis-italialaisen kirjailijan Giuliano da Empolin Kremlin velho -romaanissa tuntuu dialogin musertavana paljoutena. Paul Dano esittää omasta fiksuudestaan juopunutta mediaguru Baranovia juuri sillä huvittuneella koppavuudella, jota hahmo vaatiikin. Elokuvasta ikään kuin loiskuu yli komeita sitaatteja, joista muistettavimpiin kuuluvimman mukaan ” Kansa on diktaattoreista verenhimoisin.” Se istuu populistiseen eetokseen, jonka mukaan kansa tahtoo nähdä rikollisten – ja rikollisiksi leimattujen poliitikkojen julkista häpäisemistä. Putinin poliittisten vastustajien vainosta ja murhista ei elokuvassa näy jälkeäkään.
• • •
Elokuvassa on uudenvuoden juhlallisuuksien aikaan tapahtuva kohtaus, jossa Putin tapaa sotilaita, osallistuu juhla-aterialle ja pitää lyhyeksi jääneen maljapuheen. Kohtaus näyttää siltä kuin se olisi kuvattu Latviassa Riian liepeillä sijaitsevan Spilven pienkonekentän 1920-luvulta kotoisin olevassa terminaalissa, jonka seinät on koristeltu klassisilla Neuvostoliitossa vallinneen sosialistisen realismin tyylin maalauksilla. Elokuvan pahin heikkous on sen jäämisessä pinnalliseksi. Se on ihastunut omaan aineistonsa paljouteen niin, että pitää sitä itsessään koherenttina elokuvana. Massiivinen kolmea tuntia lähetelevä kesto kielii haluttomuudesta jäsennellä kokonaisuutta jäntevämmäksi. The Wizard of Kremlinin katsottuaan ei tunne nähneensä elokuvaa, vaan kasauman pitkästä tv-sarjasta.
The Wizard of Kremlin.
Ohjaus: Olivier Assayas.
Käsikirjoitus: Olivier Assayas, Emmanuel Carrère Giuliano da Empolin romaanista Kremlin velho.
Pääosissa: Jude Law, Paul Dano, Alicia Vikander, Jeffrey Wright.
Kesto: 2 h 26 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 13.3.2026.
