Antti Selkokari
Suoratoistosaatavuuden myötä yhteydessä blogissa julkaistaan uudestaan Michael Haneken Happy End -elokuvasta sen elokuvateatteriensi-illan aikoihin kirjoitettu artikkeli. Teemat voivat olla tuttuja, mutta niitä käsitellään juuri niin leppymättömästi kuin eurooppalaiselokuvan moraalin vartiomies Haneke vain osaa.
Klaus Härön Tuntematon mestari on kauniisti tehty moraliteetti työlle ja narsismille omistetun elämän tuhoavasta vaikutuksesta perheeseen.
Kauhukertomukset Italian politiikan ryvettyneisyydestä ovat totta – jos tätä elokuvaa on uskominen. Suburran tapahtuma aika on 2011, yksi Italian monista kriisivuosista.
Se on vain elokuva ja erityisen synkeä sellainen.
Punaisen planeetan, Marsin suosio populaariviihteen näyttämönä vaihtelee siinä missä lajityyppielokuvien, westernien, mafiadraamojen tai antiikin aikaan sijoittuvien seikkailuiden. Viime vuosikymmenien aikana on nähty hyvin erilaisia Mars-leffoja Tim Burtonin Mars hyökkää! -elokuvan (1996) kaltaisista 1950-luvun scifi-elokuvien pöhköistä parodioista […]
Yle Areenassa nähtävillä oleva v. 2007 Oscar-voittaja Muiden elämä ei eksy selittelemään liikaa, vaan näyttää, miten DDR:n urkinnalle ja painostukselle perustunut psykologista kidutusta harjoittanut rikollisvaltio toimi käytännössä.
Parhaita brittidraamoja katselee mielikseen vaikka sunnuntai-iltapäivän viihteeksi. Suffolkissa tehdystä arkeologisesta löydöstä kertova elokuva The Dig on juuri sellainen sävyisä draama, johon moni ihastuu.
Florian Henckel von Donnersmarckin kolmas elokuva, Teos vailla tekijää, jonka Yle Teema näytti osana saksalaisen elokuvan teemakuukautta on kiinnostava elokuva taiteesta, historiasta ja taiteilijoista. Elokuva kannattaa katsoa ennen kuin se poistuu Yle Areenasta.
Juha Lehtolan ja Kari Hotakaisen Ihmisen osa -elokuva tekee komediaa periaatteessa epätoivoisesta tilanteesta ja siksi se on hyvää huumoria.
Siitä huolimatta että Sergio Leonen Once Upon a Time in America – Suuri gangsterisota juonen pintatasolla kertoo newyorkilaisista gangstereista, niin sen pääasiallinen aihe on ihmisen muisti ja suhde menneisyyteen eli identiteetti. Sitä voi pitää suuren eurooppalaisen romaanin kaltaisena teoksena.
Tekipä hyvää nähdä Tanssii susien kanssa -elokuvan liki nelituntinen ohjaajan versio. Siitä huomasi, että Kevin Costner oli todella paneutunut kiireettömyyteen. Luontokuvien ja ihmiskatseiden kestolla herkuteltiin.
