Suoratoisto (86)

Kathryn Bigelown realistiseen tyyliin tehty elokuva jää hyvistä tarkoituksistaan huolimatta hudiksi.

Monien tv-esitysten myötä Kevin Costnerin ohjaama lännenelokuvan klassikko Tanssii susien kanssa on tullut tutuksi, muttei niin tutuksi, ettei se olisi uuden, tarkemman katsomisen arvoinen.

Juice-elokuvan päädyttyä tv-esityksiin ja suoratoistoon sitä voi katsella hämäränä kuvana ajasta joka ei palaa.

Siellä missä valtaa käytetään, päätetään meidän elämästämme – siitä kertoo Show Me A Hero

Thelma ja Louise, jos mikä on moderni klassikko, koska se on osoittanut kykynsä kestää aikaa.

Piti se nyt tarkistaa, miltä näyttää Menetetty maa liki 20 vuotta Suomen ensi-iltansa jälkeen.

Nyt kun Paolo Sorrentinon ohjaamat tv-sarjat The Young Pope ja sen jatkoksi tehty The New Pope ovat saapuneet Yle Areenaan, on hyvä hetki kertailla, mistä The Young Pope -sarjassa olikaan...

Ruotsalaisista poliisisarjoista kestävimpiin kuuluvaa Beckiä on nykymuodossaan tehty 28 vuotta. Laadultaan perusvarman sarjan vanhat kaudet kestävät katsomisen vielä suoratoiston aikanakin.

Parhaita elokuvia voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa niistä uusia kerroksia löytäen. Blade runner on tämän kirjoittajalle sellainen.

Hetkeen ei ole elokuvissakaan näkynyt mitään yhtä kiinnostavaa mitä on Thomas Cromwellin elämästä, kuningas Henrik VIII:sta ja hänen aviohuolistaan kertova Susipalatsi-sarja.

SOTE-säästöjen ja -leikkauksien aikana tämä dokumenttielokuva on erityisen suositeltavaa katsottavaa sekä päättäjille että äänestäjille.

Kuriirin tv-esitys Yle Teemalla ja Areenassa muistuttaa oivasti elokuvan kaikinpuolisesta laadukkuudesta.

Holokaustin liepeiltä aiheensa ottavia elokuvia voi ja ensisijaisesti pitää katsella muistutuksina kansanmurhan kammottavuudesta.

Ei tarvitse ihmetellä, jos Kesäkirja-elokuva tuntuu jotenkin vaisulta, koska Tove Janssonin alkuperäisromaanin voima on hienovaraisuudessa, eikä siihen kuulu melodramaattinen melskaaminen.

Kevin Costnerille epätyypillinen sarjamurhaajan rooli on parhaita syitä katsoa Mr. Brooks.

On harmi, ettei Clint Eastwoodin uusinta elokuvaa tuotu meillä elokuvateattereihin asti, mutta kyllä sen voi suoratoistonakin katsoa, sillä en usko tämän leffan isosti kärsivän esityspaikastaan.

Green Border on elokuva, joka varmasti herättää keskustelua, eniten aiheensa takia. Manikealaisen maailmankuvansa takia en pitänyt siitä niin kovin paljon.

Suoratoistopalvelu Maxilta löytyvä Philip Rothin romaanista tehty minisarja Salajuoni Amerikkaa vastaan kestää kyllä katsomisen.

Kahteen perheeseen tiivistyvä raastava köyhyys ja suunnaton rikkaus muodostavat korealaiselokuva Parasiten ainekset, jotka kertovat sen ajattomuudesta.

Amerikkalaisen elokuvan monilahjakkuus Steven Soderbergh meni vuoden 2011 Tartunta -elokuvallaan ajattomiin pelkoihin pandemiaksi leviävän taudin vaarallisuudesta.

Pedro Almodovaria taitavammin juuri kukaan ei kiedo historiaa, tunteita ja politiikkaa draamaksi, joka säilyttää tuoreutensa.

Kun projektina oli katsoa kaikki Likainen Harry -elokuvat, piti kirjoittaa ensielokuvan jatko-osistakin.

Kirjoittaja katseli kevään ja alkukesän aikana kaikki viisi Likainen Harry -elokuvaa ja aloitti ensimmäisestä, Don Siegelin ohjaamasta elokuvasta vuodelta 1971. Lopuista tulee artikkeli myöhemmin.

Kovasti intoiltu uusi dramatisointi Patricia Higsmithin Lahjakas herra Ripley -romaanista on upean näköinen katsella, mutta kevyttä katseltavaa se ei ole.