Ruotsalaisista poliisisarjoista kestävimpiin kuuluvaa Beckiä on nykymuodossaan tehty 28 vuotta. Laadultaan perusvarman sarjan vanhat kaudet kestävät katsomisen vielä suoratoiston aikanakin.
Parhaita elokuvia voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa niistä uusia kerroksia löytäen. Blade runner on tämän kirjoittajalle sellainen.
Hetkeen ei ole elokuvissakaan näkynyt mitään yhtä kiinnostavaa mitä on Thomas Cromwellin elämästä, kuningas Henrik VIII:sta ja hänen aviohuolistaan kertova Susipalatsi-sarja.
SOTE-säästöjen ja -leikkauksien aikana tämä dokumenttielokuva on erityisen suositeltavaa katsottavaa sekä päättäjille että äänestäjille.
Kuriirin tv-esitys Yle Teemalla ja Areenassa muistuttaa oivasti elokuvan kaikinpuolisesta laadukkuudesta.
Holokaustin liepeiltä aiheensa ottavia elokuvia voi ja ensisijaisesti pitää katsella muistutuksina kansanmurhan kammottavuudesta.
Ei tarvitse ihmetellä, jos Kesäkirja-elokuva tuntuu jotenkin vaisulta, koska Tove Janssonin alkuperäisromaanin voima on hienovaraisuudessa, eikä siihen kuulu melodramaattinen melskaaminen.
Kevin Costnerille epätyypillinen sarjamurhaajan rooli on parhaita syitä katsoa Mr. Brooks.
On harmi, ettei Clint Eastwoodin uusinta elokuvaa tuotu meillä elokuvateattereihin asti, mutta kyllä sen voi suoratoistonakin katsoa, sillä en usko tämän leffan isosti kärsivän esityspaikastaan.
Green Border on elokuva, joka varmasti herättää keskustelua, eniten aiheensa takia. Manikealaisen maailmankuvansa takia en pitänyt siitä niin kovin paljon.
Suoratoistopalvelu Maxilta löytyvä Philip Rothin romaanista tehty minisarja Salajuoni Amerikkaa vastaan kestää kyllä katsomisen.
Kahteen perheeseen tiivistyvä raastava köyhyys ja suunnaton rikkaus muodostavat korealaiselokuva Parasiten ainekset, jotka kertovat sen ajattomuudesta.
Amerikkalaisen elokuvan monilahjakkuus Steven Soderbergh meni vuoden 2011 Tartunta -elokuvallaan ajattomiin pelkoihin pandemiaksi leviävän taudin vaarallisuudesta.
Pedro Almodovaria taitavammin juuri kukaan ei kiedo historiaa, tunteita ja politiikkaa draamaksi, joka säilyttää tuoreutensa.
Kun projektina oli katsoa kaikki Likainen Harry -elokuvat, piti kirjoittaa ensielokuvan jatko-osistakin.
Kirjoittaja katseli kevään ja alkukesän aikana kaikki viisi Likainen Harry -elokuvaa ja aloitti ensimmäisestä, Don Siegelin ohjaamasta elokuvasta vuodelta 1971. Lopuista tulee artikkeli myöhemmin.
Kovasti intoiltu uusi dramatisointi Patricia Higsmithin Lahjakas herra Ripley -romaanista on upean näköinen katsella, mutta kevyttä katseltavaa se ei ole.
Paras syy katsella klassikkoelokuvia on nähdä jotain oikeasti hyvää.
Agentit on hauskin ranskalainen tv-sarja vuosikausiin.
Jos haluaa nähdä elokuvan, jossa puhutaan paljon ja johon uppoutuu niin tiiviisti, että ajattelee sitä myöhemminkin, niin Drive My Car on oiva valinta.
Maailmalla mainetta ja palkintoja napsinut Metsurin tarina on ehyt luomus, jopa liikaakin.
Roman Polanskin Upseeri ja vakooja on ammattitaitoisen ohjaajan hyvä elokuva, sillä se kertoo trillerimäisenä epookkiviihteenä klassisen tarinan ennakkoluuloista, tunteiden manipuloinnin helppoudesta ja velvollisuudentunnon täyttämästä moraalista.
Paras syy katsoa vanha elokuva uudestaan, on muistinvirkistys. Lempeä ruotsalainen komedia Kimpassa saa pian jatko-osan, niin pitäähän sne edeltäjä muistaa.
Pimeyteen kääntyvän vuodenajan ratoksi on suoratoistosarjoistakin poimittava parasta mitä löytyy ja Bosch kuuluu silloin mukaan.
