Ruotsalaisen kirjailijapariskunta Maj Sjöwall & Per Wahlöön tukholmalaisesta komisario Martin Beckistä kertova kirjasarja sai kokonaisuudessaan nimen ”romaani rikoksesta.” Romaanisarja kirjoitettiin alun perin yhteiskuntakriittiseksi kuvaukseksi ruotsalaisesta kansankodista ja sen ideaalista. 1990-luvun alkupuolella Ruotsissa tehtiin Beckistä kertovaa tv-sarjaa, jossa pääosaa esitti Gösta Ekman. Niissä Beckin kakkosmies Gunvald Larssonia esitti Rolf Lassgård, joka tuli paljon myöhemmin tunnetuksi skoonelaisen komisario Wallanderin esittäjänä. Gunvald on se sheriffi joka potkii ovet sisään ja marssii kaikkialle omin lupinensa suurin saappain. Lassgårdin esittämänä Gunvald oli paitsi äreä kovis, myös supertörkeä, jos kohta himpun verran uskottavampi kuin Mikael Persbrandtin myöhemmin esittämä tukholmalaisen herraspojan karikatyyrimäinen Gunvald-hahmo.
• • •
Ekman-kauden Beckit olivat oikea sukellus nostalgian hillotölkkiin. Elokuvissa voi nähdä vilahduksia iäti kadonneesta Ruotsista. Siitä, joka ei ollut vielä läpeensä persoonaton. Ekman toi Martin Beckin hahmoon inhimillistä hämmentyneisyyttä. Pohjimmiltaan hän tuntee olevansa virkamies kansan palveluksessa ja sellaisena pohjimmiltaan voimaton oikomaan yhteiskunnan kaikkia vinoutumia. Ekman-kauden tv-Beck oli hengeltään suhteellisen lähellä Sjöwall & Wahlöön romaanien Beckiä.
• • •
Alkuperäisromaanien kirjasarja vuosilta 1965-1975 oli oman aikansa tuote myös yhteiskuntakriittisyydessään, ja olisi saattanut jäädä kulttuurituotteeksi, johon on museoitu oman aikansa asenteita ja ihanteita, elleivät tv-sarjojen tekijät olisi äkänneet lanseerata komisario Beckiä uudestaan. Kun 1997 tuli uudistetun Beck-sarjan ensimmäisten osien aika ja pääosaan oli värvätty Peter Haber, ei vastaanotto ollut yksimielisen ylistävää. Ruotsin elokuvakriitikoiden kunniavanhus, Sydsvenskan-sanomalehden Jan Aghed tiettävästi piti sarjaa ”roskana ainakin estetiikaltaan ja kuvaukseltaan.”
• • •
Beckeistä puhuttiin pitkään elokuvina. Ruotsissa ne esitettiin aluksi ensin elokuvateattereissa, minkä jälkeen ne päätyivät video- tai dvd-levitykseen ja lopulta tv-esityksiin. Sarjaa kuvattiin pitkälti elokuva-ammattilaisten tavoin. Ohjaajina kävi sellaisia nimiä kuin Kjell Sundvall ja tv-sarjoissa Huboteista Arne Dahliin rutinoitunut Harald Hamrell. Sanomalehti Dagens Nyheteriin kirjoittaneen teatteri- ja elokuvakriitikko Jacob Lundströmin mukaan 1990-luvulla tapahtunut Beckin uudistaminen Gösta Ekmanin poisjäännin ja Peter Haberin mukaantulon myötä tarkoitti Beck-sarjan synkeytymistä. Sarjan kuvamassa Ruotsissa johtavissa asemissa olevat pedofiilit saalistavat butaania imppaavia nuoria.
• • •
Lundstömin kuvausta lukemalla päätyy äkkiä ajattelemaan, että Beck hyödyntää tekoaikojensa monia moraalipaniikkeja, kuten näkyy sarjan jaksoissa, joissa lähiönuoret pelaavat vaarallisia tietokonepelejä metrossa. Tai jaksoissa, joissa rikollisuus on peräisin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen valloilleen päässeen itämafian toiminnasta. 1997 alkanut Beck-sarja on lopullisesti eriytynyt Sjöwall & Wahlöön romaanisarjasta, mikä näkyy ainakin siinä, miten tässä tv-Beckissä sarjaan on kirjoitettu mukaan hahmoja, joita ei alkuperäisromaaneista löydy, ja siinäkin, miten tv-sarjassa korostuu itsenäisten, pahuuteen taipuvaisten psykopaattisten yksilöiden rikollisuus.
• • •
Mutta Beck ei olisi Beck, yksi ruotsalaisten suurimpia tv-sarjasuosikkeja, ellei siinä muistettaisi edes helposti unohtuvalla tavallakin rikollisuuden yhteiskunnallisia taustatekijöitä. Useimpien ruotsalaisten tv-sarjojen tavoin Beckeissä näkyy myös perusvarma laatu. Pääosanesittäjä Peter Haber on suurimpia syitä Beckin kestävään suosioon. Nykyään 72-vuotias Haber pääsi vähän päälle kolmekymppisenä Tukholman kaupunginteatteriin, minkä jälkeen hänen elokuvauransa alkoi Colin Nutleyn sotilasfarssissa Nionde Kompaniet (1987). Haber esiintyi paljon komedioissa, kuten aurinkoisissa Sune-lastenelokuvissa ja myös Veijarikopla Jönssonligasta kertovissa elokuvissa.
• • •
Hahmona Martin Beck tuntuu katsojista sympaattiselta, sillä hän on poliisina maassa missä ihmiset vaikenevat ja siten vaikeuttavat tutkimuksia. Haberin esittämä Martin Beck oli jo ensimmäisestä Houkutuslintu-nimisestä jaksosta lähtien huolissaan omasta mahdollisesta syövästään. Martin Beckillä on aina aikaa, halua ja kiinnostusta selvittää kunkin tapauksen inhimilliset taustat. Se tekee hänestä samankaltaisen kuin Donna Leonin kirjojen sankari, venetsialaiskomisario Guido Brunetti.
• • •
Pitkin matkaa komisario Beck tunnustaa avuttomuutensa nykymaailman vaikeuden kanssa mikä tekee hänestä inhimillisen. Beckistä tekee suositun montakin seikkaa. Yksi on aika, eli sarja on kestänyt niin kauan, että monet katsojat tuntevat sen olevan yhtä erottamaton osa elämäänsä kuin olohuoneen kalustus. Martin Beckin oman hahmon osuuden pienentyessä hänestä on tullut sivuhahmo, eräänlainen harmaa eminenssi, isähahmo, johon tiimi voi kovan paikan tullen turvata. Se tekee hänestä tuen ja turvan Klas Fredénin kaltaisia epävakautta kylväviä johtajia vastaan.
• • •
Beck itse on muistuma yhteisestä todellisuudesta, joka joskus oli. Ruotsalaisen yhtenäiskulttuurin ajasta ennen eriytyneitä kuplia. Koko sarjan voi nähdä syntyneen reaktiona jaetun todellisuuskäsityksen katoamiseen. On Beckissä sekin, että se on tv-sarjana säilyttänyt identiteettinsä, eikä sitä ole pilattu tuunaamalla se joksikin mitä se ei ole. Sarjan osien muodollinen vakiintuneisuus noin 90 minuutin kestoon takaa jollain tapaa sen, että joka tarinalle on tiedossa loppu, eikä tarvitse jäädä jatkuvajuonisen sarjan osien kenties tuottamaan ahdistuneisuuteen siitä, ettei juttu koskaan lopu.
Beck 51 jaksoa 10 kaudessa.
Suoratoisto: MTV Katsomo.
