Kuinka tylsää onkaan olla kuolematon

Kuinka tylsää onkaan olla kuolematon

Vampyyrien, elävien kuolleiden ollessa tv-sarjojen ja elokuvien vakiokamaa, niiden entinen pelottavuus ja arvo kauhuelokuvien hahmoina voi tuntua hassulta. Juuri siksi tekee hyvää nähdä Werner Herzogin 40 vuoden takainen Nosferatu –yön valtias, sillä se palauttaa vampyyrikreivin hahmolle mystisyyttä ja myyttisyyttä ja sen mukana hitusen uskottavaa pelottavuuttakin.

Silmäkarkkia, historian ironiaa ja kauhuromantiikkaa, niistä on Babylon Berlin tehty – osa I

Silmäkarkkia, historian ironiaa ja kauhuromantiikkaa, niistä on Babylon Berlin tehty – osa I

Volker Kutscherin Babylon Berlin -romaanisarjaa voi pitää suurelta tarinaltaan kuvauksena demokratian luisumisesta diktatuuriin. Se on merkittävä ulottuvuus tv-sarjassa, jota katsoo paitsi harvinaisen koukuttavana epookkisarjana myös upeana 1920-luvun lopun Berliini-kuvauksena. 2-osainen artikkelisarja pohdiskelee sarjaa nyt kun sen ensimmäiset osat on nähty ja ne ovat vielä vähän aikaa nähtävillä.

Jafar Panahi kääntää rajoitteet taiteellisiksi voitoiksi

Jafar Panahi kääntää rajoitteet taiteellisiksi voitoiksi

Jafar Panahia voi hyvällä syyllä pitää maailman tinkimättömimpänä elokuvantekijänä, sillä kun iranilainen pappisvaltio langetti hänelle 20 vuoden kiellon tehdä elokuvia ja kotiarestin, niin Panahi ei lannistunut, vaan käänsi rajoitukset voitokseen. Matkustuskiellon alainen ohjaaja tekee elokuvia kotona, mökillä tai autossa. Viimeisin tällainen elokuva, Kolme naista ottaa tähtimeensä patriarkaalisen kulttuurin joka pyrkii lannistamaan naisten työtä taiteilijana. Elokuva on kaunis, älykäs, rohkea ja hauskakin.