Antti Selkokari
Kun ensi-iltaelokuvia ei vielä oikein tule elokuvateattereihin, niin täytyy kirjoittaa sitten tv-sarjoista. Vanha, ikäkulu Perry Mason on saanut uudet elkeet jotka oikeasti ovatkin vanhoja.
Jo pidempään on näyttänyt siltä, että tulevaisuus on sarjojen, myös Suomessa, sillä Suomen elokuvasäätiö on ilmoittanut tavoitteekseen elokuvien ja draamasarjojen tukemisen.
Näinä viikkoina on arvaamattoman monena iltana tullut napsaistua suoratoistolaite päälle ja vietettyä aikaa ranskalaisvakoojien edesottamuksia seuraten.
Tv-esityksen yhteydessä blogissa julkaistaan uudestaan Michael Haneken Happy End -elokuvasta sen elokuvateatteriensi-illan aikoihin kirjoitettu artikkeli. Teemat voivat olla tuttuja, mutta niitä käsitellään juuri niin leppymättömästi kuin eurooppalaiselokuvan moraalin vartiomies Haneke vain osaa.
Poikkeusolojen viime päivien lepattaessa ei elokuvateattereita ole vielä avattu, eikä ensi-iltaelokuvia ole nähty kohta kolmeen kuukauteen niin pitää puhua vanhoista ja muistella.
Tämän viikonlopun blogi ja bloggari pitävät taukoa palatakseen taas myöhemmin.
Näihin aikoihin tulee 20 vuotta siitä, kun Ridley Scottin Gladiaattori sai elokuvateatteriensi-iltansa. Halusin katsoa sitä vähän toisin kuin aiemmin. Elokuva, jonka pääosassa on väkivallan ammattilainen, sotilas ja kenraali, jolla on silmää maaston yksityiskohdille ja joka ymmärtää miten […]
Poikkeusoloissa blogi julkaisee Café Societyn tv-esityksen yhteydessä uudestaan arvostelun lokakuulta 2016, jolloin Woody Allenin Café Society sai elokuvateatteriensi-iltansa.
Useimmille elokuvanharrastajille Natalie Wood on vain rooli omatahtoisena nuorena naisena, jota James Dean vokotteli Nuoressa kapinallisessa. Dokumenttielokuva kertoo enemmän.
Koronakaranteeninkin aikana voi nauttia elokuvien tv-esityksistä. Kävi niin, että näin elokuvan, joka olikin minulle kuin uusi.
