Antti Selkokari
Nyt kesäkuun 2019 lopulla, kun Dome Karukosken ohjaama englanninkielinen draamaelokuva kirjailija ja kielitieteilijä J. R. R. Tolkienin elämästä on siirtymässä viimeiselle esitysviikolleen elokuvateattereissa, on aika katsahtaa uudestaan elokuvaan.
Dopamiini on yksi vahvimmista ihmisen keskushermostoon vaikuttavista aineista joita ihmisruumis synnyttää ja annostelee sisällään. Yksi todettu tapa saada dopamiinit ruiskuamaan on katsella suosikkisarjaansa tuntikaupalla sohvaan tai nojatuoliin pulttautuneena.
Vitsin tuntuisesti syntyneestä MIB- miehet mustissa -elokuvasta siinnyt toimintakomedioiden sarja on osa osalta huonontunut. Ulkoiset tunnusmerkit, mustat puvut ja muut ovat tallella, mutta mitään muuta juurikaan ei.
Hotel Mumbai on toimintaelokuva ilman sankareita, ellei sellaisiksi lasketa niitä mumbailaisen hotellin työntekijöitä, jotka hengenvaaraa uhmaten jäivät huolehtimaan hotellivieraista terroristien iskettyä hotelliin. Hotel Mumbai on huomattavan väkivaltainen elokuva ja siksikin synnyttää harkintaa väkivaltaviihteen mielekkyydestä.
On itse asiassa vähättelevää kutsua Agnès Vardaa ranskalaisen elokuvan uuden aallon kummitädiksi, koska hän kuuluisi samaan uuden aallon suurohjaajien joukkoon Truffaut’n, Chabrolin, Godardin, Resnais’n, Rivetten ja Rohmerin kanssa. Hänelle itselleen asialla ei ollut järin suurta merkitystä, mutta johdonmukaisena feministinä hän ei voinut olla huomaamatta asiaa. Tämä, ja monta muuta seikkaa käy ilmi erikoisesityksiin tuodusta vain englanniksi teksitetystä ohjaajansa viimeisestä dokumenttielokuvasta Varda by Agnès.
László Nemesin viimeisimmät elokuvat Budapestin auringonlasku ja Son of Saul on kuvattu samaan sivustat ja taustat epämääräisiksi jättävään tyyliin. Son of Saul, elokuvista tunnetumpi ja parempi herätti joissain aikalaisarvostelijoissa vahvan tunteen holokaustin tabu-luonteesta.
Budapestin auringonlasku on elokuva, jossa kuva on kaikki kaikessa: Kuvan jäsennys ja kuljetus kertovat elokuvassa paljon enemmän ja tarkemmin kuin mikään mitä siinä sanotaan ääneen.
Sofia on hieno, rohkea elokuva marokkolaisesta yhteiskunnasta, kulttuurisesta voimasta, hyväksikäytöstä ja teiniraskaudesta. Nyt se on nähtävillä Espoo Ciné -elokuvafestivaalilla.
Tanskalaiselokuva The Guilty on palkitsevaa katsottavaa monessakin mielessä; Se uhmaa nerokkaasti lajityyppiodotuksia ja sen pääosassa on järkyttävän hyvä näyttelijä Jakob Cedergren. Hälytyskeskuksen arki todistaa ettei ihmisistä ikinä tiedä.
Harry Martinsonin Nobel-palkittuun runokokoelmaan perustuva ruotsalainen tieteiselokuva Aniara on vuoden Espoo Cinén ohjelmiston älyllinen ja esteettinen helmi.
