Antti Selkokari
Bloggari jatkaa syksyllä näkemättä jääneistä elokuvista kirjoittamista. Nyt on vuorossa hyvä kotimainen elokuva.
Bloggari ei ole vieläkään päässyt elokuviin, joten Ylen Areenan antiin turvaudutaan tilapäisesti. Takavuosien ylistetty taide-elokuva, Bertoluccin Fasisti jättää hapettoman vaikutelman.
Babylon Berlinin yhteydessä jauhetaan eniten sarjan tuotannon kalleudesta tai 1920-luvun ilmapiirin ihanuudesta, mutta nyt katsotaan päähenkilö Gereon Rathia. Spoilereita on, taatusti.
Blogissa uusitaan elokuvateatteriensi-illan yhteydessä julkaistu kahden ja puolen vuoden takainen teksti ranskalaiselokuvasta Suojelijat. Sen vähäeleisyys on mullanpotkimista suurempaa draamaa. Erinomaiset näyttelijät, etunenässään ensikertalainen Iris Bry sekä maalauksellisen upeat kuvat vetävät katsomaan mitä kauneinta elokuvaa.
Bloggari löytää Virpi Suutarin dokumenttielokuvasta Aalto lämpöä, kauneutta ja ironiaakin. Joka tapauksessa elokuva kannattaa nähdä.
Blogissa käydään hiljalleen läpi käsittelemättä jääneitä elokuvia ja ensi-iltoja. Tenet ei juuri miellyttänyt, mutta sanottavaa riitti.
Bloggari palailee julkaisemaan uusia päivityksiä. Ensi alkuun vähän kerrallaan, koska pitkän poissaolon jälkeen kestää päästä vanhaan rytmiin kiinni.
Sairaslomalta palaillessaan bloggari jukaisee uudestaan artikkelin vuodelta 2016. Sillä Ylen esittäessä dokumenttielokuvan näyttelijä Isabelle Huppertista, voi ihastella yli sadan elokuvaosan veteraanin uraa, jolla on pääosasuorituksia mm. elokuvissa Tämän jälkeen ja Elle. Huppertin rooleissa näkyy johdonmukaisuus rohkean, normeista piittaamattoman naisen esittäjänä.
Blogi jää määrittemättömälle tauolle siksi aikaa kun kriitikko parantelee kättään.
Päättyvän kesän 2020 puhutuimpiin elokuviin kuuluvaa Da 5 Bloodsia rasittavat pitkäpiimäisyys, hyppelehtivä epätasaisuus, tosikkous ja hitaus. Kiinnostava se silti on.
