Pohjois-Irlannin pääkaupunki Belfast, noin 350000 asukkaan kaupunki on saanut kaksi vaikuttavaa elokuvallista esitystä itsestään. Eri sukupolvien tyyli ja näkemykset eroavat toisistaan kuin kansanlaulu ja hip hop.
Cannesin elokuvajuhlilla pääplkinnon eli Kultaisen palmun voittanut Anora on imuroinut ylistäviä kritiikkejä kaikkialla. Komedia se ei ole.
Almodovarin ensimmäisessä englanninkielisessä elokuvassa puhutaan paljon muistoista, elämästä, kuolemasta ja taiteesta. Venetsian elokuvajuhlilla kultaisen leijonan voittanut elokuva saattaa jäädä mieleen katsomisen jälkeenkin.
Syysloman tapaisella ollaan.
The Apprentice ei ole elokuva vain Donald Trumpista, vaan samalla myös hänen oppimestaristaan, häikäilemättömästä juristista Roy Cohnista.
Christian Petzoldin Punainen taivas kuvaa, miten nuorten ihmisten tapaamisessa luonteet ja kohtalot paljastuvat.
Hyvin mahdollisesti Coppolan viimeiseksi elokuvaksi jäävä elokuva Megalopolis ei olekaan ihan tavallinen tapaus.
Kahteen perheeseen tiivistyvä raastava köyhyys ja suunnaton rikkaus muodostavat korealaiselokuva Parasiten ainekset, jotka kertovat sen ajattomuudesta.
Amerikkalaisen elokuvan monilahjakkuus Steven Soderbergh meni vuoden 2011 Tartunta -elokuvallaan ajattomiin pelkoihin pandemiaksi leviävän taudin vaarallisuudesta.
Kiinnostavimmat eurooppalaiset elokuvat antavat mahdollisuuden nähdä kuvaamansa ihmiset ja tilanteet useammalta kuin yhdeltä suunnalta, siksi kannatti käydä Espoo Cinéssä.
Robert Guédiguianin provencelaistarinoissa on niin suurta sydäntä, että niitä katsoessa saattaa liikuttua.
Pedro Almodovaria taitavammin juuri kukaan ei kiedo historiaa, tunteita ja politiikkaa draamaksi, joka säilyttää tuoreutensa.
