Antti Selkokari
Ällistyin kun löysin uuttakin sanottavaa jo kertaalleen arvostelemastani ja varsin huonona pitämästäni The Northman-elokuvasta.
Näyttelijät Keira Knightley ja Dominic West ovat parhaat syyt katsoa ranskalaisesta kirjailijasta, Colettesta, kertova elokuva.
Kenneth Branaghin Belfast on omaelämäkerrallinen kertomus kasvamisesta Pohjois-Irlannin pääkaupungin työläiskorttelistossa keskellä protestanttisten unionistien ja irlantilaismielisten katolilaisten pinnan alla kyteviä konflikteja. Se on taitavasti kerrottu hauska, kaunis ja melankolinen elokuva.
Armotonta menoa nostaa esiin aidon yhteiskunnallisen epäkohdan, hoivatyön alistamisen niin puhtaasti taloushyötyjen välineeksi, että työn tarkoitus unohtuu.
Sattumoisin tv-ruudusta nähty katkelma elokuvasta, joka on aiemmin nähty moneen kertaan, muun muassa 70 mm. elokuvaesityksenä, tv-esityksinä ja dvd-levyltä nähdystä sysäsi hakemaan vastausta, miksen kyllästy Arabian Lawrenceen.
Pedro Almodóvarista ja hänen elokuvistaan pitää sanoa se, ettei hän ole koskaan kyyninen, päinvastoin, sillä Rinnakkaiset äidit on elokuva, jonka vahvimpia tunteita ovat hellyys ja myötätunto.
Vielä ehtii nähdä elokuvateattereissa jo joulusta asti olleen Spencer-elokuvan, josta näyttelijä Kristen Stewart on Oscar-ehdokkaana, on se sen arvoinen.
Ehkei pitäisi uskaltautua katsomaan uudestaan nuoruudessa suuren vaikutuksen tehneitä elokuvia. Tein niin ja olen sitä mieltä, että Federico Fellinin La Dolce Vita on ylipitkä jaaritus elämän sattumanvaraisuudesta.
Miltä näyttääkään suoratoistosarja Inventing Anna josta tuli hetkeksi kovinkin hot?
Pohdintaa ja ajatusten kokoamista supersankarielokuvista, joita katsotumpia on vaikea löytää.
