Antti Selkokari
Kirjailija, elokuvakriitikko ja esseisti Anu Silfverberg käy läpi uusimmassa teoksessaan Sinut on nähty kasvunsa naiseksi ja ihmiseksi, joka jonain hetkenä sai tarpeekseen elokuvien latistavista naiskuvista. Pelkkää Metoo -agitaatiota Silfverbergin teos ei ole, vaan se voi antaa mahdollisuuden nähdä elokuvat vähän toisin. Se on myös hauskaa luettavaa.
Juha Lehtolan ja Kari Hotakaisen Ihmisen osa -elokuva tekee komediaa periaatteessa epätoivoisesta tilanteesta ja siksi se on hyvää huumoria.
Siitä huolimatta että Sergio Leonen Once Upon a Time in America – Suuri gangsterisota juonen pintatasolla kertoo newyorkilaisista gangstereista, niin sen pääasiallinen aihe on ihmisen muisti ja suhde menneisyyteen eli identiteetti. Sitä voi pitää suuren eurooppalaisen romaanin kaltaisena teoksena.
Tekipä hyvää nähdä Tanssii susien kanssa -elokuvan liki nelituntinen ohjaajan versio. Siitä huomasi, että Kevin Costner oli todella paneutunut kiireettömyyteen. Luontokuvien ja ihmiskatseiden kestolla herkuteltiin.
Vuoden 2020 päättyessä tehdään tilit selviksi: Nämä elokuvat ilahduttivat ja nuo toiset tuottivat pettymyksen.
Citizen Kanen voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa ja se kestää sen, niin hyvä ja aikaa kestävä teos elokuva on.
Citizen Kanen voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa ja se kestää sen, niin hyvä ja monitulkintainen elokuva on.
Bloggari heittäytyy pohdiskelemaan elokuvakriitikon ammattia ja tärkeysjärjestyksiä.
Suomalainen elokuvayleisö on vanhoillista, sillä sitä kiehtovat eniten karvalakkikomedia ja elämäkertaelokuvat. Vuoden 2020 katsotuimpien kotimaisten listan tarkastelu kertoo että Suomessa pysytään mukavuusalueella.
Muutaman viikon takaisen Mank-elokuvan arvostelun julkaisulla uudelleen kiinnitetään huomio siihen, että elokuva on nyt nähtävissä suoratoistopalvelu Netflixissä.
