Raymond Chandler-filmatisointi Syvä uni (1946) kestää katsomisen vielä nytkin, vaikka sillä on maine juoneltaan erityisen sykkyräisenä elokuvana, josta sen tekijätkään eivät tienneet tarkalleen, kuka tappoi kuolemansairaan kenraali Sternwoodin (Charles Waldron) autonkuljettajan Owen Taylorin. Osa elokuvan legendaa on, että kun romaanin kirjoittaneelta Chandlerilta kysyttiin, kuka autonkuljettajan lopulta tappoi, Chandler kuulemma vastasi, ”Helvetistäkö minä tiedän.”
• • •
Elokuvaan tiivistyy enemmän elokuvahistoriaa kuin osaa arvatakaan. Päänäyttelijät Lauren Bacall ja Humphrey Bogart olivat tehneet ensimmäisen yhteisen valkokangasesiintymisensä vain kaksi vuotta aiemmin Howard Hawksin romanttisessa trillerissä, Hemingway-filmatisoinnissa Kirjava satama (1944). Syvä uni on sellaista lajityypillisten piirteiden yhdistelyä, että sekin on saattanut erehdyttää torkahtavaisempia katsojia luulemaan elokuvaa joksikin ihan muuksi mitä he ovat tulleet katsomaan.
• • •
Ohjaaja Howard Hawks, joka on ohjannut komediaklassikoita, kuten screwball-komedian Hätä ei lue lakia (1938), Meidän vastaeronneiden kesken (1940) sekä myös gangsterielokuvan Arpinaama (1932). Hawks uitti liki kaikkiin elokuviinsa nopean, nokkelan sanailun. Kaikkien lajityyppien hallitsijana hänelle ei tuottanut ongelmia tehdä Syvästä unesta juuri sellaista genre-kokoelmaa, mikä siitä tuli. Alkupuolellaan Syvä uni on melko puhdaspiirteistä rikoselokuvaa.
• • •
Kohtaus “kirjakauppias” Geigerin huvilalla on rikoselokuvaa. Paluu komediaan tapahtuu kun Marlowe ja Bacallin esittämä Vivian Rutledge tapaavat Marlowen toimistolla ja he soittavat pilapuhelun poliisiasemalle. Sanailu on melkein kuin Marx-veljesten elokuvasta. Elokuvan mittaan Marlowe flirttailee kirjakauppojen myyjien ja Joy Barlow’n esittämän naispuolisen taksikuskin kanssa. Marlowen ja Vivianin keskustelu baarissa on puhetta seksistä esimerkiksi silloin kun he käyttävät vertauskuvia hevoskilpailuista.
• • •
Lauren Bacall, syntyjään Betty Joan Perske, Brooklynistä, oli hyvin pitkälle Howard Hawksin luomus. Hawks sai muutamia vaatemallin töitä tehneen Betty Persken madaltamaan ääntään ja juuri Hawks oli se, joka sai hänet ottamaan käyttöön etunimen Lauren. Kirjava satama -elokuvassa Bacallin roolihahmoa kutsutaan nimellä Slim. Slim oli Hawksin vaimon, seurapiirikaunotar Slim Keithin nimi. Vaikka Bacall saavutti nopeasti Hollywood-tähden statuksen, niin isojen elokuvien pääosia ei tullut kovin paljoa.
• • •
Hawks oli se, joka ehdotti Warner Bros.-yhtiölle Syvän unen tekemistä elokuvaksi. Raymond Chandleristä oli tullut tunnettu nimi Hollywoodissa hänen osallistuttuaan Billy Wilderin Nainen ilman omaatuntoa -elokuvan (1944) käsikirjoittamiseen.
Hawks ymmärsi, että hän tarvitsisi ronskiotteisen käsikirjoittajan suitsimaan Chandlerin varsin polveilevaa romaania. Mukaan saatiin kirjailija William Faulkner, joka oli työskennellyt Hawksin kanssa jo Kirjava satama -elokuvan yhteydessä. Tähän kirjoittajien poikakerhoon saatiin yllättäen myös naisjäsen, kun tieteiskirjailijana nimeä saanut Leigh Brackett tuli mukaan.
• • •
Brackett teki Hawksiin tiettävästi vaikutuksen, sillä Brackett oli “päättäväinen nainen, joka kirjoitti kuin mies.” Hawksin ja Brackettin yhteistyö jatkui sittemmin elokuvissa Rio Bravo (1959), Hatari! (1962), El Dorado (1966) ja Rio Lobo (1970). Kerrotaan, että Brackettiä yhteistyö Faulknerin kanssa ällistytti yhtä paljon kuin huvitti, sillä Faulkner repäisi Chanderin romaanin kahtia ja hautautui työhuoneeseensa oman kirjanpuolikkaansa kanssa. Kun Brackettin ja Faulknerin ponnisteluista syntyi elokuvattavaksi aivan liikaa tekstiä, mukaan otettiin vielä kolmas käsikirjoittaja: Jules Furthman, kokenut journalisti joka editoi Brackettin ja Faulknerin tekstikasan kuvauskelpoiseksi.
• • •
Syvä uni kuvattiin enimmiltä osin 1944 ja viimeisteltiin 1945. Se hyllytettiin odottamaan vuotta 1946, jotta Warner Bros. -yhtiö saisi tuoda kiireellisemmin markkinoille sota-aikaan sidoksissa olevat jo valmiit elokuvansa. Niihin aikoihin sai ensi-iltansa Herman Shumlinin ohjaama elokuva Madridin lähettiläs (1945), jossa Bacallilla oli toinen pääosa Charles Boyerin rinnalla. Bacall sai esiintymisestään murhaavat kritiikit. Vaikka Warnerilla pidettiinkin Syvästä unesta, niin siellä katsottiin, että Bacallin ja Bogartin yhteisiä kohtauksia olisi pitänyt olla enemmän, koska heidän romanssinsa oli ollut julkisuuden vakioaineistoa Kirjava satama -elokuvan kuvauksista lähtien.
• • •
Bacallin ja Bogartin avioituminen toukokuussa 1945 piti heidän parisuhdettaan jatkuvasti esillä. Bacallin agentti vaati Hawksilta lisää valkokangasaikaa asiakkaalleen. Lopulta Hawks värväsi vielä yhden uuden käsikirjoittajan, Casablancan (1942) käsikirjoitustiimiin kuuluneen Julius J. Epsteinin kirjoittamaan uusia kohtauksia. Hawksilla oli taituroimista pitääkseen Chandlerin alkuperäisromaanin uskaliaimmat piirteet elokuvassa mukana. Hollywoodin itsesensuurijärjestelmä, ns. Haysin ohjeisto määritteli tuohon aikaan tiukat moraaliset ohjeet sille mitä elokuvissa sai näyttää. Hawksilla oli taitoa saada Syvä uni piukkumaan seksuaalisia jännitteitä ja vihjailuja siten, että rohkeus jäi katsojan mielikuvituksen varaan.
• • •
Faulkner ja Brackett tiettävästi pitivät Chandlerin tekstistä niin paljon, että halusivat jättää sitä mahdollisimman paljon elokuvaan sellaisenaan. Hawks halusi jättää yleisölleen löytämisen ilon ja vaivan sen sijaan että olisi antanut vaikka Bogartin esittämän Philip Marlowen selittää tapahtumat juurta jaksain. Nykyään katsottuna Syvä uni ei ole lainkaan niin mutkikas kuin sen maine antaisi olettaa. Pohjimmiltaan on kyse yksityisetsivästä, joka tahtoo suojella asiakastaan. Nykyelokuvien ja -sarjojen moninäkökulmainen ja useita aikatasojakin käyttävä kerronta on totuttanut sietämään mutkikkaampiakin tarinoita mitä Syvä uni on.
Syvä uni.
Ohjaus: Howard Hawks.
Käsikirjoitus: William Faulkner, Leigh Brackett, Jules Furthman ja Julius J. Epstein, Raymond Chandlerin romaanista.
Kuvaus: Sidney Hickox.
Pääosissa: Humphrey Bogart, Lauren Bacall, Martha Vickers, Louis Jean Heydt.
Suoratoisto: Blockbuster ja Apple.
