Antti Selkokari
Kotimainen elokuva on saanut nauttia jo pitkään menestyksistä, joilla elokuvien vuosittaiset katsojaluvut on saatu upeille miljoonalukemille, mutta tämän hetken ja mahdollisesti tulevissakin elokuvissa haiskahtaa härskiintyneiden ainesten leyhähdys.
On sillä jotain väliä, että tietää mitä katsoo ja kenen tekemää, koska muuten ei välitä mistään muustakaan.
Lähes kaikissa elokuvissaan Tom Cruisella on juoksukohtaus. Tiedättehän: Cruise pistelee jalkaa jalan eteen käsivarret jäykkinä sormenpäät reikiä ilmaan puhkoen jalat vähän vaappuen. Se johdatti pohdiskeluun globaalin tähden urasta.
Tapaus Louhimiehen käsittelyssä selkeäsanaisimpia ovat olleet näyttelijät Tiina Lymi ja Minna Haapkylä. Puheena on yleensä ohjaajan valta ja keinot, mutta myös kuva Louhimiehen erittäin kyseenalaisista tavoista saada haluamiaan suorituksia irti naisnäyttelijöistä tarkentuu.
Kokeellisinta elokuvaa, joka rohkeasti rikkoo Hollywood-elokuvan tuotelupauksen helposti sulavasta viihdyttävästä tuotteesta saatetaan hyvinkin tehdä itse Hollywoodissa, jonka menestyvimmissä elokuvissa, tehosteilla tilkityissä juonivetoisissa draamoissa rikotaan aristotelisen draaman sääntöjä mennen tullen visuaalisen efektisirkuksen hyväksi. Uskaliainta on silti kuvataiteesta ponnistava pyrkimys käsitetaiteelliseen elokuvaan.
Meryl Streep on valkokankaan tähti Bette Davisin ja Joan Crawfordin veroinen pyörryttävän hyvä näyttelijä, jossa on myös tähtipersoonaa, sitä jotain, minkä taakse pääseminen kutkuttaa vaikeudessaan, mutta jonka työt ovat silti helposti lähestyttäviä.
Hampaat irvessä pitää suomalaisen 100-vuotista itsenäisyyttä juhliman, saattoi päätellä niistä elokuvista, jotka oli otettu Suomi 100-juhlavuoden viralliseen ohjelmaan.
