Antti Selkokari
Klaus Häröllä olisi kyllä oma paikkansa Suomen elokuvantekijöiden joukossa, mutta tahtooko hän taiteilijanuraltaan muutakin kuin täkäläiset resurssit ja pienet ympyrät? Vastaan spekuloimalla eli en tiedä mutta kuvittelen mahdollisuksia.
Etelä-korealaisen Parasiten neljä Oscar-voittoa synnyttivät vuolaan kymen juttuja ohjaaja Bong Joon-hosta. Tämä on niistä yksi.
Isot, koko kansaan menevät suuren yleisön hitit jäivät puuttumaan vuodelta 2019, mutta uuttakin on tulossa, sillä on odotettavissa naistekijöiden voimallista esiinmarssia.
Mikä yhdistää Elton Johnia, Freddie Mercuryä ja Kari Tapiota? Heistä kaikista on tehty elokuva. Aivan samanlaisia ne eivät ole, mutta eivät hirveän erilaisiakaan.
Dopamiini on yksi vahvimmista ihmisen keskushermostoon vaikuttavista aineista joita ihmisruumis synnyttää ja annostelee sisällään. Yksi todettu tapa saada dopamiinit ruiskuamaan on katsella suosikkisarjaansa tuntikaupalla sohvaan tai nojatuoliin pulttautuneena.
Aki Kaurismäki luo nykyään merkityksellisimmät teoksensa mediassa antamalla sapekkaita lausuntoja yhteiskunnallisista epäkohdista.
Vuonna, jona likimain kaikki parhaan elokuvan Oscar-palkintoa tavoittelevat elokuvat pyrkivät jollain tapaa rakentamaan parempaa maailmaa on syytä katsoa mitä Oscarit jakavassa Amerikan elokuva-akatemiassa on oikein tapahtunut.
Sananvapauteen kohdistuvat uhat, Brexit ja elämäntyöpalkinnostaan kertakaikkisen liikuttunut espanjalaiselokuvan legenda sekä hyvät ja vähemmän hyvät vitsit ovat niitä jotka jäivät elokuvia paremmin mieleen Euroopan elokuva-akatemian European Film Awards -juhlasta.
Kotimainen elokuva on saanut nauttia jo pitkään menestyksistä, joilla elokuvien vuosittaiset katsojaluvut on saatu upeille miljoonalukemille, mutta tämän hetken ja mahdollisesti tulevissakin elokuvissa haiskahtaa härskiintyneiden ainesten leyhähdys.
On sillä jotain väliä, että tietää mitä katsoo ja kenen tekemää, koska muuten ei välitä mistään muustakaan.
