En tullut kiinnittäneeksi tavanomaista kiinteämpää huomiota kevättalven Oscar-palkitsemisten rituaaleihin. En osallistunut yhteenkään Oscar-veikkaukseen tai-vedonlyöntiin. Enkä kirjoittanut riviäkään omista arveluistani mahdollisista voittajista. Ei vain hirveästi kiinnostanut. Suuri osa ehdolla olleista elokuvista oli hyviä. On ollut vuosia, jolloin olen oikeasti kiihtynyt joidenkin elokuvien ehdokkuuksista, saati sitten voitoista.
• • •
Edellisen kerran vähän rypistelin otsaani 2007, kun Martin Scorsesen The Departed voitti parhaan elokuvan Oscarin ja ohjaajalleenkin palkinnon. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että elokuva, josta Scorsesen olisi kuulunut Oscarinsa saada on Kuin raivo härkä (1980), koska se on alkuperäisaihe ja tarinaltaan jotenkin niin paljon isompi ja myyttisempi ja, sanoisinko eksistentialistisempi kuin hongkongilaisen Infernal Affairs -elokuvan (2002) uusintaversio, mikä The Departed on, ja sellaisena kuitenkin vain melko tavanomainen ja hygieeninen rikoselokuva.
• • •
Kuin raivo härkä on nykyhetken näkökulmasta barbaarisen raaka. Tarina nyrkkeilijä Jake La Mottasta, joka hakkaa ja hakkaa niin nyrkkeilykehässä kuin kotonakin on täynnä laimentamattomia tunteita. Edesmennyt teatteriguru Jouko Turkka kutsuisi niitä elämän perusasioiksi, seksiä ja kuolemaa. Ne ilmeisesti olivat Yhdysvaltain elokuva-akatemialle liian raakoja palkittaviksi vuonna 1981. Vasta sitten, kun seksi ja kuolema ovat laimentuneet sellaisiksi, mitä ne ovat The Departedissa, ne kelpaavat palkittaviksi.
• • •
Tämän vuoden Oscar-voittajiin olen pääsääntöisesti tyytyväinen. En aina ymmärrä sitä totisuutta, jolla muutamat tuntemani ihmiset kiihtyvät Oscar-ehdokkuuksista ja sitten lopulta -voitoista. Vuoden suurvoittajan Oppenheimerin kohdalla tuo totisuus kuului närkästyksenä siitä, että elokuvassa atomipommin keksijästä ei kerrotakaan ensimmäisiin ydinpommeihin kuolleiden japanilaisten kärsimyksestä. Marmatus siitä, että elokuva ei ole sellainen tai ei kerro niistä asioista, joista sen omasta mielestä pitäisi kertoa, on pohjimmiltaan aika lapsellista.
• • •
Osassa närkästymistä Oppenheimerin saamasta huomiosta on myös silkkaa amerikanvastaisuutta, joka pulpahtaa muutamilla kulttuuri-ihmisillä kovin helposti pintaan heti, kun vähän ravistellaan. Aina kun tekee mieli rähistä väärin valituista voittajista pitää muistuttaa itseään Oscarit valitsevan organisaation nimestä ja kotipaikasta. Kyseessä on Yhdysvaltain elokuva-akatemia, Academy of Motion Picture Arts and Sciences, jonka kotipaikka on Los Angeles Kaliforniassa. Oscarit ovat pääasiassa amerikkalaisten mestaruuskilpailut ja Hollywoodin järjestämät juhlat itselleen. Se, että Oscareissa on mukana muun maailman elokuvan kategoria, on ison orkesterin pieni sivuääni.
