Antti Selkokari
Helene-elokuva on kaikessa jähmeydessäänkin yksi osoitus Schjerfbeckin tuotannolle koituneesta suunnattomasta arvon- ja arvostuksennoususta.
Vuodenvaihteen taide-elokuvahitiksi noussut ranskalaiselokuva on pystypäisesti kaunistekoinen taide-elokuva aikuisille ihmisille.
Uusi Star Wars onkin vanha Star Wars, ne kaikki: Sarjan viimeiseksi mainostettu elokuva kertaa edeltäjiensä tyypit, tilanteet ja repliikit ja niitä tuleekin enemmän kuin kunnon tarinaa.
Mitä jos paavi tekisi tarjouksen josta ei voi kieltäytyä? Sellaiseen tilanteeseen joutuu uudistajakardinaali Bergoglio veraillessaan Ratzingerina tunnetun paavi Benedictus XIV:n luona Kaksi paavia -elokuvassa.
Ohjaaja Noah Baumbach hallitsee suvereenisti komedian ja moraliteetin yhdistämisen, mikä näkyy hänen uusimmassa Marriage Story –elokuvassaan.
Scorsesen The Irishmanin vallitseva tyylilaji on understatement, mikä tuo vanhuuden silmin nähtyyn muistikuvaan mafiamiesten railakkaista vuosista resignaation tuntua.
Tarhapäivä-tiivistys
Menestyskomedia Yösyötön jatko-osa Tarhapäivä ottaa uskaliaasti mukaan molemmat, naurun ja kyyneeleet.
On olemassa vain yksi Ken Loach, eikä kukaan muu tee yhtä ankaran realistisia elokuvia, siitä hänen viimeisimpänsä Kiitos tilauksestasi on oiva osoitus.
Terminator: Dark Fate on sentään parempi elokuva kuin Terminator-sarjan pitkäveteisin leffa, huonosti valaistu ja silpuksi leikattu Terminator – Pelastus, mikä ei todellakaan ole paljon. Me ansaitsemme parempia, so. jäntevämmin kirjoitettuja, ilkeämpiä ja uhkaavampia dystopioita.
Käytetyistä osista koottu juoni korostaa Gemini Manin luonnetta tekniikkamainoksena. Kuvankäsittelyn rajattomat, pelottavat mahdollisuudet käyvät monin tavoin ilmi genre-elokuvasta, jonka funktio on toimia ajantappoviihteenä. Gemini Manin juoni heijastaa liiankin hyvin leffan tuotannollista clouta.
