Antti Selkokari
Bloggari löytää Virpi Suutarin dokumenttielokuvasta Aalto lämpöä, kauneutta ja ironiaakin. Joka tapauksessa elokuva kannattaa nähdä.
Blogissa käydään hiljalleen läpi käsittelemättä jääneitä elokuvia ja ensi-iltoja. Tenet ei juuri miellyttänyt, mutta sanottavaa riitti.
Blogi jää määrittemättömälle tauolle siksi aikaa kun kriitikko parantelee kättään.
Nuorten elokuvantekijöiden onni ja ilo – niitä Eden on täynnä. Ulla Heikkilän ensimmäinen pitkä elokuva Eden lunastaa niitä lupauksia, joita synnyttivät tekijän aiemmat lyhytelokuvat Golgata ja Sovitus.
Roman Polanskin Upseeri ja vakooja on ammattitaitoisen ohjaajan hyvä elokuva, sillä se kertoo trillerimäisenä epookkiviihteenä klassisen tarinan ennakkoluuloista, tunteiden manipuloinnin helppoudesta ja velvollisuudentunnon täyttämästä moraalista.
Sotaelokuvana The Outpost ei avaa uusia näkymiä, mutta taistelukuvauksien intensiteetissä se on esimerkillinen, eikä enempää.
Tämä elokuva on monien onnellisten yhteensattumusten summa: Ensinnäkin ohjaaja Juho Kuosmanen eli Kokkolassa, missä tämän elokuvan tosielämän päähenkilökin. Toiseksi, samassa kaupungissa oli vielä joutilaana näyttelijä Jarkko Lahti, joka oli tietämättään kasvanut juuri tätä roolia varten koko siihenastisen elämänsä ja oli halukas vuosia kestävään valmentautumiseen yhtä pääosaa varten.
Raastava köyhyys ja suunnaton rikkaus ovat vain osa aineksista, joista muotoutui kuusi Oscar-palkintoa voittanut korealaiselokuva Parasite. Se on edelleen nähtävissä poikkeustilan jälkeen avatuissa elokuvateattereissa.
Näinä viikkoina on arvaamattoman monena iltana tullut napsaistua suoratoistolaite päälle ja vietettyä aikaa ranskalaisvakoojien edesottamuksia seuraten.
Useimmille elokuvanharrastajille Natalie Wood on vain rooli omatahtoisena nuorena naisena, jota James Dean vokotteli Nuoressa kapinallisessa. Dokumenttielokuva kertoo enemmän.
