Vasta kesällä nähty helmikuun ensi-ilta alkoi tuntua niin oleelliselta teokselta, että nähtyä oli pakko jotenkin jäsentää. Teattereista leffa on jo häipynyt uusintojen ja erityisesitysten hämärään.
Ällistyin kun löysin uuttakin sanottavaa jo kertaalleen arvostelemastani ja varsin huonona pitämästäni The Northman-elokuvasta.
Kenneth Branaghin Belfast on omaelämäkerrallinen kertomus kasvamisesta Pohjois-Irlannin pääkaupungin työläiskorttelistossa keskellä protestanttisten unionistien ja irlantilaismielisten katolilaisten pinnan alla kyteviä konflikteja. Se on taitavasti kerrottu hauska, kaunis ja melankolinen elokuva.
Armotonta menoa nostaa esiin aidon yhteiskunnallisen epäkohdan, hoivatyön alistamisen niin puhtaasti taloushyötyjen välineeksi, että työn tarkoitus unohtuu.
Pedro Almodóvarista ja hänen elokuvistaan pitää sanoa se, ettei hän ole koskaan kyyninen, päinvastoin, sillä Rinnakkaiset äidit on elokuva, jonka vahvimpia tunteita ovat hellyys ja myötätunto.
Vielä ehtii nähdä elokuvateattereissa jo joulusta asti olleen Spencer-elokuvan, josta näyttelijä Kristen Stewart on Oscar-ehdokkaana, on se sen arvoinen.
Iranilaisohjaaja Asghar Farhadin Sankari on niin taiten kerrottu moraliteetti, että se kuuluu hänen parhaimpiin elokuviinsa.
Elokuvateattereiden vasta käynnistellessä toimintaansa koronakauden jäljiltä on nähtävissä, että kiinnostavimmat ensi-illat ovat vasta tulossa esimerkiksi viikon kuluttua.
Don’t Look Up sohii satiiriaan liian moniin suuntiin, eikä siksi osu oikein mihinkään. Elokuvaa ei tee mielikään katsoa monia kertoja.
Jane Campionin ohjaama The Power of the Dog on kaikkea muuta kuin jouluelokuva, eikä ihan täysi länkkärikään, mutta hieno elokuva silti. Se kertoo vihaa kuin hivuttavaa sairautta potevasta miehestä ja...
Clint Eastwood jatkaa uusimmalla Cry Macho -elokuvallaan pitkien jäähyväisten jättämistä uransa kovanaamarooleille.
The French Dispatch on elokuva, joka on hahmoteltu kuin aikakauslehden numeroksi. Ohjaaja-käsikirjoittaja Wes Andersonin luomassa fiktiivisestä The French Dispatch -lehdestä kertovassa elokuvassa etualalle nousee ranskalainen pikkukaupunki Blasé sur Ennui, jonka...
Kirjoittaja katsoi uuden James Bond-elokuvan ja muisti kriitikon huoneentaulunsa: Jos löydätte itsenne tuntemasta liikutusta, se johtuu siitä, että juuri niin teidän halutaankin tuntevan.
Pesänlikaajat-elokuva nostaa esiin vanhan luonnehdinnan Paavo Väyrysestä, jota verrataan suomalaisten virallisten illallisten iänikuiseen ruokalistaan: niljakas kuin graavi lohi, kuiva kuin poronselykset ja kylmä kuin karpaloparfait. Muitakin herkullisia juttuja Pesänlikaajissa riittää.
Kriitikko katsoi uuden Dyynin, eikä yksinomaan ihastunut. Puheet kohtalosta ja velvollisuudesta toivat ikäviä mielleyhtymiä. Eikä spektaakkelin iso kokokaan ole jäännöksettömästi hyvä asia.
Harvemmin katson elokuvia uudestaan niitä kerran arvosteltuani. Nyt tein poikkeuksen, koska vein vaimoni katsomaan Yhdet vielä -elokuvaa, jonka näkemine uudestaan synnytti halun muotoilla joitain ajatuksia kenties vähän perusteellisemmin mihin kiireessä...
1900-luvun poliittisen historian merkittävimpiin kuuluneen jännitteen eli kylmän sodan liepeiltä tehty vakoilutrilleri Kuriiri osoittautuu pääpirteissään tositapahtumia noudattelevaksi, vakaan hyvin tehdyksi viihde-elokuvaksi. Benedict Cumberbatch loistaa pääosassa.
Bloggari palailee päiväjärjestykseen, kävi katsomassa viimeisimmän Luokkakokous -leffan ja yrittää nähdä sen tutun huonouden alle.
Unelmatehtaanvarjossa -blogin pitäjä käyttää muuton ja remontin tuoman pakollisen tauon hyväkseen pitääkseen myös lomaa.
Ei, itse sivusto ei muuta mihinkään, vaan bloggari vaihtaa majaa ja kaupunginosaa. Vielä ennen muuttoa uusi koti on remontoitava. Parhaassa tapauksessa elokuun alkupuoliskolla asiat, tavarat ja ihmiset ovat asettuneet järjestykseen,...
Kun kriitikko kuulee taiteilijoiden väittävän luomustaan vallankumoukselliseksi, hän kysyy millaista teosta ja mitä ajatuksia taiteilijat yrittävät kaupitella, ja mahtaako tuo olla uutta lainkaan?
Vuoden Oscar-palkinnoista kuusi voittanut Nomadland on harvinaisuus, aikuisyleisölle tehty vakavasti otettava taideteos.
Klaus Härön Tuntematon mestari on kauniisti tehty moraliteetti työlle ja narsismille omistetun elämän tuhoavasta vaikutuksesta perheeseen.
Juha Lehtolan ja Kari Hotakaisen Ihmisen osa -elokuva tekee komediaa periaatteessa epätoivoisesta tilanteesta ja siksi se on hyvää huumoria.
