Tämä on kuvitelma päällisin puolin nykyajassa käytävästä Yhdysvaltain toisesta sisällissodasta. Elokuvan pääosassa eivät ole sotilaat, tai taistelukenttien tapahtumat. Elokuva on tarina tarkkailijoista. Jutun pääjuoni on journalistiporukan, toimittajien ja valokuvaajien pitkä automatka New Yorkista Washingtoniin. Tavoitteena on saada kansakuntaansa sortavan presidentin haastattelu ennen hänen kukistumistaan.
• • •
Matkan aikana tapahtumat ovat verrattain niukkoja pienen mittakaavan juttuja, mutta vähitellen niiden merkittävyys paljastuu viileiden tarkkailijoiden tavoin toimiville päähenkilöille ja meille katsojillekin. Yhteiskunta on hajonnut jo niin pitkälle, että valuuttana käytetään Kanadan dollareita. Amerikkalaisille tyypillisesti elokuva keskittyy vain heidän asioihinsa.Muuta maailmaa ja sen tilannetta ei elokuvassa satunnaisia vierasmaalaisia lukuun ottamatta ole olemassakaan.
• • •
Internetistä ja mobiilipuhelimista ei elokuvassa ole juurikaan hyötyä, oletettavasti yhteiskunnallisten rakenteiden romahtamisen vuoksi. Toisaalta päähenkilöt matkustavat paljon syrjäseuduilla, joiden mobiiliyhteydet olisivat muutenkin huonoja. Pelottavinta elokuvan kuvaamassa tilanteessa on sen arkisuus. Elokuvan alkupuolella toimittajaporukan vielä ollessa New Yorkissa hotellin vastaanottovirkailija varoittaa hotellissa yöpyviä journalisteja hissin käytöstä, koska muutaman korttelin päässä tapahtuneen pommi-iskun aiheuttamat virtakatkot voivat pysäyttää hissin kesken matkan. 10. kerroksenkin asukkaan on viisainta tarttua pakaaseihinsa ja marssia 10. kerrokseen.
• • •
Matkustaminen autolla sisällissotaa käyvässä maassa voi milloin tahansa keskeytyä huoltoasemalla siihen, että pienen pitäjän asemiehet eivät vain pidä tankkaamaan poikenneiden ulkopaikkakuntalaisten ulkonäöstä. Väkivallan äkillinen sattumanvaraisuus korostaa tunnetta normaalin yhteiskunnan romahtamisesta. Oleellinen on kohtaus, kun toimittajaporukka ajaa keskellä kesää apean ”Winter Wonderland”-huvipuiston kulisseihin peltomaisemassa. Siellä kaksi asemiestä ammuskelee heitä vaanivaa tarkka-ampujaa. He ampuvat, kun eivät muuta voi. He ovat kuin hahmoja absurdissa teatterissa. He eivät edes tiedä johtajiaan, jos heillä niitä onkaan, mistä he eivät piittaa, kunhan pääsevät ampumaan.Elokuva ei missään vaiheessa artikuloi tarkasti konfliktin syitä, ehkä siksi että liian lähelle politiikkaa meneminen voisi karkottaa katsojia.
• • •
Sisällissodan osapuoliksi esitetään pääkaupungissa sijaitseva liittovaltio eli keskushallinto ja paikallistason separatististen osavaltioiden eli ”läntisten voimien”, so. Kalifornian ja Texasin yhdistyneiden joukkojen väliseksi. Asetelmassa on tiettyä uskottavuutta, koska kaupunkien ja maaseudun, globalistien ja Amerikka ensin -tyyppien vastakkainasettelut ovat Yhdysvalloissa todellisia. Olemmehan lukeneet juttuja erilaisista takametsien puolisotilaallisista joukoista, jotka hautovat keskuudessaan salaliittoteorioita julkisen vallan mittaamattomasta pahuudesta. Kun mukaan heitetään nk. Floridan liittoutuma, joka koostuu lähinnä sen ensimmäisen sisällissodan (1861-1865) hävinneistä etelävaltioista, niin konfliktin sekavuus ja kaoottisuus vain korostuu.
• • •
Elokuvan voi halutessaan nähdä liberaalien ja äärikansallisen oikeiston yhteenottona. Se on vain yksi konfliktin juonteista. Päätaistelu on paikallistason osavaltioiden halu kukistaa diktaattoriksi heittäytynyt keskushallintoa edustava presidentti. Matkalla pääkaupunkiin toimittajat näkevät miten läntiset joukot valtaavat Washington DC:tä kortteli kerrallaan ja hyökkäävät Valkoiseen taloon, jossa ns. presidentti teloitetaan. Matkalla on tuhottu myös Lincolnin muistomerkki, mitä voi pitää etelän kostona unionille siitä ensimmäisestä sisällissodasta ja symbolisen tason hyvästeinä amerikkalaisille ihanteille ja demokratialle.
• • •
Amerikkalainen elokuva on nykyään ideologisesti sikäli monisyistä, ettei sitä pysty ryhmittämään yksioikoisesti yhdellekään ”puolelle.” Kuvat hyökkäyksestä valkoiseen taloon resonoivat voimakkaasti Capitolin 2021 loppiaismellakan kanssa. Sisällissota on oikeastaan vain tekosyy päästä puhumaan ihan muusta. Enemmän kuin sisällissodasta elokuva kertoo sota- ja kriisialuejournalismista ja sen etiikasta. Kirsten Dunst tekee elokuvassa parhaan roolityönsä. Hän esittää työnsä raastamaa valokuvaajaa niin sisäistyneesti, että se näkyy hänen koko olemuksessaan.
Civil War
Ohjaus ja käsikirjoitus: Alex Garland.
Kuvaus: Rob Hardy.
Musiikki: Geoff Barrow & Ben Salisbury.
Pääosissa: Kirsten Dunst, Wagner Noura, Cailee Spaeny, Stephen McKinley Henderson.
Kesto: 1 h 49 min.
Ikäraja: 16.
Ensi-ilta: 19.4. 2024.
