Aluksi vähän johdantoa. Reilusti yli vuosi sitten, helmi-maaliskuussa 2022, jolloin minun olisi pitänyt katsoa tämäkin maaliskuun alkuviikolla ensi-iltansa saanut elokuva, podin jotain motivaatiovaikeuksiksi kutsuttavaa. Ei kerta kaikkiaan huvittanut hankkiutua katsomaan kolmetuntista supersankarielokuvaa. Kyse oli myös siitä, että kukaan ja mikään ei maksanut minulle siitä, että olisin leffan katsonut ja siitä kirjoittanut. Ajan piti antaa kulua sen verran, että tilanteeseen sai etäisyyttä. Vasta sitten tapahtui niin, että tulin sattumoisin kiinnostuneeksi koko ylipitkästä kyhäelmästä.
• • •
Kävikin ilmi, että olin ollut väärässä. Eihän The Batman ollut lainkaan sellainen supersankarielokuva, mitä ovat olleet elokuvateattereita tukkineet sarjakuvayhtiö Marvelin luomuksiin perustuneet Hämähäkkimiehet, Thorit, Iron Manit ja muut. Supersankarifanien selkäydinreaktio on tiuskaista tähän, että ei tietenkään, koska Batman-hahmo perustuu DC-yhtiön sarjakuvaan. Se nyt on itse asiassa täysin sivuseikka. Tähän mennessä tunnetuimmat Batman-elokuvat tehnyt elokuvaohjaaja Christopher Nolan teki aihetta pitkälti määritelleen Yön ritari -trilogian (2005-2012), jonka The Dark Knight -elokuvista näkyy omaan ilmaisuunsa rakastuneen ohjaajan haluttomuus rajata teostensa paisumista. Se koskee niin sisällön yksityiskohtaisuutta kuin juonen rönsyilevyyttäkin. Tämä kokemus mielessäni varoitti minua katsomasta Matt Reevesin ohjaamaa The Batman-elokuvaa, jonka nälkävuoden pituisessa trailerissa juhlivat sateisen, yönpimeän kaupungin näkymät ja emotionaalisuuttta vahvuutenaan pitävä apea musiikki. Kun lopulta katsoin elokuvan lomallani kesällä 2023, ymmärsin erehtyneeni.
• • •
The Batman on elokuva, joka hakee voimaa alkuperäissarjakuvan historiallisista juurista. Supersankarisarjakuvien hahmot Teräsmies ja Batman syntyivät aikanaan Yhdysvalloissa 1930-luvun lamakaudella, jolloin ne lohduttivat lukijoitaan fantasialla yliluonnollisen vahvoista sankareista, jotka oikaisevat yhdellä iskulla yhteiskunnan kaikki vääryydet. Samasta ilmastosta ovat peräisin myös kovaksikeitettyjen dekkareiden kirjoittajien, Dashiell Hammettin ja Raymond Chandlerin luomat sankarit. Tosielämässäkin on nähty, miten huonot ajat synnyttävät tilausta sankarillisille vahvoille miehille, ns. kansan puolustajille. Bob Kanen luomassa Batman-hahmossa oli tämä vääryyksien oikaisija. Sen lisäksi hänessä oli paljon perityn miljonaomaisuuden mahdollistamaa varakasta yksityisetsivää, joka aikansa kuluksi jäljittää rikollisia hyvässä yhteistyössä kotikaupunkinsa Gothamin poliisipäällikön komisario Gordonin kanssa.
• • •
Se, että vanhempansa rikollisten ampumana menettänyt miljoonaperijä Bruce Wayne ryhtyy täysi-ikäistyttyään Lepakkomieheksi naamioituneeksi lain omiin käsiinsä ottaneeksi kotikaupunkinsa epäviralliseksi järjestyksenpitäjäksi pohjautuu traumaattiseen perheen menetykseen. Michael Keatonin, George Clooneyn, Christian Balen ja Ben Affleckin jälkeen vapaaehtoisen myös väkivaltaisen järjestyksenpitäjän rooliin astuu teinivampyyreistä kertoneella Twilight-elokuvasarjalla kuuluisuudeksi noussut Robert Pattinson. Hän kävi muodollisesti pätevöitymässä vakavasti otettavien aikuiselokuvien näyttelijäksi David Cronenbergin Don De Lillo–filmatisoinnissa Cosmopolis (2012).
• • •
Mutta The Batman-elokuvaan Pattinson tuo entisiin verrattuna aivan toisenlaisen Batmanin. Pattinsonin Batman on nuori, vapaaehtoista poliisitointaan vasta aloitteleva sankari eikä lainkaan edellisten elokuvien työhönsä jo väsynyt ja sen mukana kyynistynytkin nyrkkienheiluttaja, Pattinsonin Batman vasta etsii rooliaan ja on vielä niin nuori, että frisyyri on kuin puoligootilla ja mascarat valuvat, koska kuten monissa aiemmissakin Batman-elokuvissa, niin myös tässä on öistä pimeyttä ja sataa aina vain. Yhteistä edeltävien Batman-elokuvien kassa on myös täydellinen huumorittomuus. Ainoastaan Colin Farrell edes näyttää siltä, että hänellä olisi hitusen hauskaa roolissaan Oswald Cobblepotina eli Pingviininä. Farrell on piilotettu läskipuvun ja sellaisen meikki- ja maskikasan alle ettei häntä löytäisi vainukoirakaan.
• • •
Itse Batman on vähän totutusta poikkeava. Eivätkä muutokset siihen jää. Lepakkoluola ja miljonääri Waynen kartano ovat vaihtuneet Gothamin keskellä tönöttäväksi Waynen pilvenpiirtäjäksi. Myönteistä tässä The Batman-leffassa on juuri se mistä fanipojat ja -tytöt ovat tiettävästi marisseet, nimittäin se, että Lepakkomiehen teknisten vempaimien, ihmeaseiden ja Lepakkoauton arsenaali on lakaistu sivuun tärkeämmän tieltä, ja kun tietokonevelhojen loihtimia erikoistehosteitakaan ei ole kuin minimaalisesti, niin on pakko keskittyä pääasiaan: Kyseessä on film noirin henkeen tehty kauhu- ja supersankarielokuvan hybridi, josta tulee puistattava metafora nykymaailmasta.
• • •
Elokuvan alussa näkökulma on salakatselijan, joka katselee kiikareilla ylelliseen asuntoon, missä nähdään pariskunta ja tämän poika. Kuvakulma ja tunnelma kertovat, että katselija tahtoo tarkkailtavilleen pahaa. Näin alkaa ensimmäinen The Batman-elokuvan roiston, Arvuuttajan (Paul Dano) aikaansaamista monista sadistisista murhista. Gothamin poliisipäällikkö komisario James Gordon (Jeffrey Wright) kutsuu Batmanin apuun Arvuuttajan surmattua merkittävän poliitikon. Vähitellen Batman alkaa selvitellä rikosten ja juonittelun verkkoa, jonka valtaan Gothamin kaupunki on päätynyt. Etsiskellessään kaupungin todellisia vallankäyttäjiä Batman tapaa Kissanainen Selina Kylen (Zoe Kravitz), joka tahtoo kostaa ystävänsä ja tämän äidin puolesta.
• • •
The Batman kertoo Se7en-elokuvan (1995) tyylistä tarinaa, jossa loputtomien voimavarojen miljonäärisankari henkilökohtaisista traumoistaan huolimatta käy taistoon rikollisjoukkiota johtavaa sarjamurhaajaa vastaan. Elokuvan pääroistoa, Arvuuttajaa karmeampaa hahmoa ei ole. Hän on kuin kuka tahansa tavis, joka valitsee uhrinsa huolella yhteiskunnan yläkerroksista. Se ei ole sattumaa elokuvassa, jossa pääkaupungin öisiä katuja hallinnoivat klovneiksi itsensä kasvomaalanneet huligaanit jotka pahoinpitelevät ihmisiä vain huvikseen. Gothamista nähdään julkisen vallan rakennus, jonka pylväikköön on spreijattu sana Rikki. Arvuuttajan karmeutta on sekin, että hänellä on hyllyt väärällään manifesteja ja julkilausumia, jotka ovat aivan kuin nykyhetken äärimmäisen oikeiston ja incel-porukoiden pitkäpiimäisiä marinoita siitä, kuinka kaikilla muilla on jotain sellaista mitä heiltä puuttuu.
• • •
Arvuuttaja on internetiä hyväkseen käyttävä fanaatikko, joka radikalisoi jo valmiiksi kaunaisia seuraajiaan äärimmäisyyksiin eli tappamaan yhteiskunnan varakkainta prosenttia ja muuta yläkerrosta. Yksi osa tätä sekasorron tietoista lietsomista on kutsua kaikkia yrityksiä parantaa asioiden tilaa valheiksi. Niinpä murhatun poliittisen johtajan kasvot kääritään teippiin, johon raapustetaan tussilla sanat Ei enää valheita. Sama iskulause toistuu pitkin elokuvaa. The Batman on järjettömän komea elokuva, joka kuvaa valvonta- ja vakoilukameroilla hallittua maailmaa, jossa yhteiskunta on kuollut. Elokuva maalaa dystopisen kuvan Amerikasta kehitysmaana jota hallitsee kapeista kapein siivu väestöstä. Sekasorron takana on fanaattisuuteen viety pölhöpopulismi, so. äärilaidoille tyypillinen usko siihen että asiat paranevat kunhan voidaan tappaa kaikki ylimielisiksi rikkaiksi koetut ihnmiset. The Batman on varoitus, joka esittää kuvan siitä miltä voisivat näyttää sisällissotaa käyvät Yhdysvallat ja länsimaat yleisemminkin.
The Batman.
Ohjaus Matt Reeves.
Käsikirjoitus: Matt Reeves, Peter Craig, Bill Finger, Bob Kane.
Kuvaus: Greig Fraser.
Musiikki: Michael Giacchino.
Pääosissa: Roberrt Pattinson, Zoe Kravitz, Jeffrey Wright, Paul Dano, Colin Farrell, Andy Serkis, Peter Sarsgaard.
Kesto: 2 h 56 min.
Ikäraja: 16
Suoratoisto: HBO Max