Komisario Beck -sarjassa pitkin 1990-lukua, ja 2000-luvun alussa, kun Peter Haber on esittänyt pääosaa ja etenkin kun mukana oli vielä Mikael Persbrandtin esittämä konstaapeli Gunvald Larsson, sarjan alkutekstit olivat leimallisesti vanhan analogisen maailman alkutekstejä: sinimustan pohjan päälle reväisty logo näytti vahvasti rasteroidulta, painotuotteissa käytetyn tekniikan mukaisesti tuotetulta väripisteinä esitetyltä kuvalta. Vanhojen Beck-elokuvien alkutekstijakson musiikki oli ruotsalaisen elokuvasäveltäjä Jennie Löfgrenin ihmisäänellä toteutettua säveltapailua.
• • •
Viimeistään 2020-luvulle luvulle tultaessa alkutekstitkin muuttuvat. Viimeisimpien Beck-jaksojen alkutekstien väri ja valo näyttävät tulevan Tukholman kesäyön sinisestä ja kuva-aiheessa vaihtuvat tukholmalaiset näkymät Slussenista Tukholman keskusrautatieasemaan T-centraliin. Visuaalinen jatkumo kulkee horisontaalisten ja pystysuorienkin linjojen mukaan. Näiden uusmallisten alkutekstien musiikki on vaihtunut elokuvasäveltäjä Adam Nordénin vahvasti kaiutettuun instrumentaalimusiikkiin, jonka kaiut kuulostavat tyhjyyteen katoavilta. Näin luodun digitaalisen maailman akustinen maisema vastaa näkymää sekä itsensä päälle että itsensä ympäri kaatuvasta kaupungista jossa ei ihmisiä näy.
• • •
Hiukan yllätyin löytäessäni samantyyppisen kuva-aiheen amerikkalaisen Bosch-poliisisarjan alkuteksteistä. Michael Connellyn kirjoihin perustuvassa sarjassa tekee työtään syntyperäinen Los Angelesin asukki, omapäinen rikostutkija Hieronymus ‘Harry’ Bosch (Titus Welliver). Sarjan alkutekstijakso poimii kuva-aiheensa rannattomiin kaukaisuuksiin leviävän suurkaupungin moottoriteistä ja Los Angelesin joen betonipartaista. Beckistä tuttu idea horisontaalin ja vertikaalin linjan vaihtelusta toistuu Boschissakin. Myös idea itsensä päälle kaatuvasta kaupungista on sama. Molempien sarjojen alkutekstiosuuden vahvin kuvallinen idea on kaupungin eri tasojen kääntäminen peilikuvikseen, mikä viittaa suoraan sarjojen itsensä kantavaan ajatukseen, että tutkittavissa tapauksissa on enemmän kuin päälle päin näkyy.
• • •
Molempien sarjojen alkutekstikuvia leimaa ajatus horisontaalisesta peilistä. Sitä korostaa kuvissa näkyvä jatkuva liike; Beckin alkutekstijaksossa kuvalla on kaksi kulkusuuntaa; Eteenpäin eli syvemmälle ja toisaalta oikealta vasemmalle, mikä on toisenlainen kuin totuttu, vallitseva tapa lukea. Kuva siis sanoo, että asiat voi nähdä toisinkin. Horisontaalisen peilin ajatus toistaa idean, että asioilla on monta puolta. Boschin alkukuvia leimaa voimakas liikkeen tuntu. Vaikka valtaväylien kuvat kuinka seisovilta näyttäisivätkin, niin niillä on liikettä ja liikennettä vasemmalta oikealle. Joissain kuvissa liike näyttää ikään kuin imeytyvän itseensä.
• • •
Tässä tapauksessa on turha miettiä, kuka ja missä on saanut minkäkin idean ensin. Ajatukset ja softa voivat liikkua yli valtamerenkin. Se tiedetään, että Boschin alkutekstit on luotu Los Angelesissa Imaginary Forces -nimisessä visuaalisen suunnittelun yhtiössä. Näissä tapauksissa huolella ja ajatuksella sunnitellut aloituskuvat esittelevät nähtävän sarjan tavan suhtautua maailmaan. Kummankin sarjan, Beckin ja Boschin aluissa on tiettyä hypnoottisuutta, minkä takia ne haluaa usein katsoa loppuun. Kuvat itsensä ylle kaartuvista kaupunkitiloista voivat äkkiseltään tuoda mieleen hollantilaisen taidegraafikko MC Escherin kuvat mahdottomista perspektiiveistä ja tiloista.
