Toisissaan resonoivat tarinat kietoutuvat Drive My Car-elokuvan hillityiksi kuviksi menneestä ja tulevasta
Jos haluaa nähdä elokuvan, jossa puhutaan paljon ja johon uppoutuu niin tiiviisti, että ajattelee sitä myöhemminkin, niin Drive My Car...
Jos haluaa nähdä elokuvan, jossa puhutaan paljon ja johon uppoutuu niin tiiviisti, että ajattelee sitä myöhemminkin, niin Drive My Car...
Elokuva keisarista, joka sotii koko ikänsä, ei kerro mitään sen kaiken syistä. Pelkkää pintaa vain.
Maailmalla mainetta ja palkintoja napsinut Metsurin tarina on ehyt luomus, jopa liikaakin.
Hyvin, varmasti ja osaavasti tehty Mummola käy kaikki ne rastit mitä pitääkin. Se on elokuva jota voin arvostaa ilman että...
Roman Polanskin Upseeri ja vakooja on ammattitaitoisen ohjaajan hyvä elokuva, sillä se kertoo trillerimäisenä epookkiviihteenä klassisen tarinan ennakkoluuloista, tunteiden manipuloinnin...
Vaikka inhoan ylipitkiä elokuvia, niin Martin Scorsesen kolme ja puolituntisen intiaanimurhista Oklahomassa 1920-luvulla kertovan eepoksen katsominen sujahti yllättävänkin kevyesti.
Paras syy katsoa vanha elokuva uudestaan, on muistinvirkistys. Lempeä ruotsalainen komedia Kimpassa saa pian jatko-osan, niin pitäähän sne edeltäjä muistaa.
Pimeyteen kääntyvän vuodenajan ratoksi on suoratoistosarjoistakin poimittava parasta mitä löytyy ja Bosch kuuluu silloin mukaan.
Elokuvakriitikolle voi olla terveellistä katsoa jokin vanha teos ja yrittää arvioida sitä kuin uusi silmin.
Kaipuulle meneeseen näyttäisi olevan hyvät markkinat, ainakin elokuvatarjonnasta päätellen.
Vanhaa, jo historiallisen iän saavuttanutta elokuvaa voi katsella todisteena taiteen halki ajan kantavasta voimasta. Man Rayn Return to Reason on...
Kyllä elokuvien ja tv-sarjojen alkutekstejäkin kannattaa katsoa, koska ne voivat kertoa enemmän kuin arvaakaan.
Bob Kanen luomalla Batman-hahmolla on ollut monta elokuvallista tulkitsijaa, mutta vasta 2022 tullut The Batman-elokuva kunnioittaa hahmon historiallisia juuria ja...
Blogi ja kirjoittajansa pitävät jonkin aikaa kesälomaa, sillä uuteen latautuminen ottaa aikansa. Nämä sivut heräävät henkiin jälleen alkusyksystä.
Bloggari kävi katsomassa Oppenheimerin toisen kerran ja vaikkei kaikkea kerrokaan, niin juttu sisältää taatusti spoilereita.
On elokuvia, jotka eivät muistijälkiä jätä, ja on elokuvia jotka saavat sanomaan: No olipa juttu. Tässä on sellainen.
Taivaallisen kauniilla mustavalkoisilla kuvilla tehty dokumenttielokuva Adieu Suavage voitti Brysselin elokuvajuhlilla kriitikoiden palkinnon.
Suomen maine elokuvamaana kasvaa Tia Kouvon jouludraaman Mummolan myötä.
Kun elokuvakriitikko matkustaa työasioissa, saa kaikki muu elämä siksi aikaa jäädä. Näin nyt tällä viikolla ja lähipäivinä.
Tätä juttua kirjoitettaessa ei ole välitetty spoilereista tuon taivaallista, joten..
Toistavatko taiteilijat itseään jo ensiteoksistaan alkaen on kysymys joka alkoi askarruttaa.
Perintö-elokuvaa voi ajatella ranskalais-algerialais-vietnamilaisen ohjaaja-kirjoittaja-päätähti Maiwennin autofiktiivisenä teoksena, koska niin selvästi hän siinä prosessoi omia eri suuntiin harottavia juuriaan.
Vaikka Isabelle Huppert -elokuva Elle ehti jo poistua Areenasta, on se katsottavissa muuallakin.
Uusin muskettisoturielokuva sai kaivelemaan varhaisia muistoja aiheen liepeiltä, jopa lapsuudesta asti.