Kiinnostavimmat eurooppalaiset elokuvat antavat mahdollisuuden nähdä kuvaamansa ihmiset ja tilanteet useammalta kuin yhdeltä suunnalta, siksi kannatti käydä Espoo Cinéssä.

Robert Guédiguianin provencelaistarinoissa on niin suurta sydäntä, että niitä katsoessa saattaa liikuttua.

Pedro Almodovaria taitavammin juuri kukaan ei kiedo historiaa, tunteita ja politiikkaa draamaksi, joka säilyttää tuoreutensa.

Näillä sivuilla herätään eloon myöhemmin kesällä.

Vähänkään pidempien populaarikulttuuriin keskittymisen kausien jälkeen tekee vain hyvää sukeltaa täysillä korkeakulttuuriin, oli se elitististä tai ei. Wendersin elokuva kuvataiteilija...

Kun projektina oli katsoa kaikki Likainen Harry -elokuvat, piti kirjoittaa ensielokuvan jatko-osistakin.

Kirjoittaja katseli kevään ja alkukesän aikana kaikki viisi Likainen Harry -elokuvaa ja aloitti ensimmäisestä, Don Siegelin ohjaamasta elokuvasta vuodelta 1971....

Turkkilaismestarin 3 tuntia ja 17 minuuttia kestävää elokuvaa katsoessa vakavin eksistentiaalinen kysymys koskee pakaraposken hermoratoja.

Olin antanut itseni toivoa, että uusin päivitys Mad Max -elokuvien sarjaan olisi hyvä, mutta huonostihan siinä kävi, sillä Furiosa: A...

Tie sydämeen-elokuvan katsomisen jälkeen tärkein asia on päättää, mitä ja minne haluaa mennä syömään.

Apinoiden planeetta-aiheen versiointien kymmenes elokuva Kingdom of the Planet of the Apes sopii hajamieliseksi katsottavaksi, siis ajantappotuotteena kaltaistensa joukossa.

Kovasti intoiltu uusi dramatisointi Patricia Higsmithin Lahjakas herra Ripley -romaanista on upean näköinen katsella, mutta kevyttä katseltavaa se ei ole.

Vasta kun näin Civil War -elokuvan toisen kerran, aloin ymmärtää ja ajatella, mikä siinä on vialla.

Kirjailija ja elokuvaohjaaja Alex Garlandin uusin teos Civil War saattaa ahdistaa katsojaansa hyvästä syystä, sillä sen kuvat ovat varoitus: Älkää...

Joskus yksi näyttelijä riittää syyksi mennä katsomaan elokuva. Luvatussa maassa se syy on Mads Mikkelsen. Euroopan palkituimpiin kuuluvaa miesnäyttelijää katsoo...

Nykyään, kun kaikki ajassa mukana pysymistään esittelevät toimittajat kirjoittavat niitä näitä tekoälystä, ajattelin yrittää minäkin.

Pyhäpäivien pitkän viikonlopun vapaudessa elokuviakin saattaisi ehtiä katsomaan. Tässä muutamia ehdotuksia.

Paljasta pintaa, kidutusta ja salaisten agenttien juoksentelua, sitä kaikkea on maailman kovapalkkaisimpiin kuuluvan naistähden Jennifer Lawrencen nimellä, kasvoilla ja ruumiilla...

Pohdiskelua uusista ja vanhoista Oscareista ja siitä, kannattako niitä ottaa niin tosissaan.

Kirjoittaja näki sekä uudessa Dyyni-elokuvassa että sen edeltäjässä jotain ajatteluttavaa.

Huippuluokan tieteiselokuvaksi väitetty Dyyni: osa kaksi ei ole ihan niin uskomattoman hieno elokuva miksi sitä jotkut ovat luonnehtineet. Tietystä kliseisyydestä...

Elokuvaa pikkutarkasti seuratusta yleisten vessojen siivoojan elämästä voisi luulla dokumenttielokuvaksi, kunnes muistaa sen olevan fiktiota.

Paras syy katsella klassikkoelokuvia on nähdä jotain oikeasti hyvää.

Kriitikko katsoi ekan Dyynin, eikä yksinomaan ihastunut. Puheet kohtalosta ja velvollisuudesta toivat ikäviä mielleyhtymiä. Eikä spektaakkelin iso kokokaan ole jäännöksettömästi...