Elokuvan alussa nähtävät krediittitekstit, listaus tekijöistä näyttää tutulta, koska tekstien tyyli, valkoisia kirjasimia mustaa taustaa vasten vanhan jazz-renkutuksen soidessa on aivan kuin jostain Woody Allen-elokuvasta, eikä suinkaan sattumalta. Venetsian elokuvajuhlilla, missä After the Hunt esitettiin, ohjaaja Luca Guadagnino puhuessaan The Hollywood Reporter -lehdelle vastasi kysymyksiin syistä käyttää Woody Allenin elokuvista tuttua krediittityyliä jotensakin niin että ”Miksikäs ei”, koska keskustellessaan työryhmänsä kanssa elokuvastaan he ajattelivat paljon Woody Allenin vuosien 1985-1991 elokuvia.
• • •
Siltä kaudelta ovat sellaiset elokuvat kuin Rikoksia ja rikkomuksia (1989), Toinen nainen (1988) ja Hannah ja sisaret (1986). Monissa Allenin elokuvissa peruskysymys on todellisuuden ja eettisten arvojen kohtaaminen tilanteessa, jossa rikos näyttäisi mahdolliselta. Kuten monet Woody Allenin elokuvien ihmiset, niin Luca Guadagninonkin elokuvan ihmiset elävät varsin suojattua ja turvattua elämää omissa kuplissaan.
• • •
After the Hunt kertoo yliopistoihmisistä, professoreista ja opiskelijoista. Päähenkilö on Julia Robertsin esittämä Yalen yliopiston filosofian professori Alma Imhoof. Hän on kutsunut kollegoitaan ja opiskelijoita kotiinsa juhlimaan. Näemme, kuinka laatuviinejä nautiskellessa kepeän jutustelun aiheet vaihtuvat Foucault’sta Kierkegaardiin. Kovaäänisimpiä osallistujia on Imhoofin ystävä ja kollega Hank Gibson (Andrew Garfield), joka jakaa kutsujen emännän tuskastumisen some-aikakauden tuottamaksi ymmärrettyyn yliherkkyyteen. ”Milloin kenenkään tunteiden loukkaaminen muuttui kuolemansynniksi?” Hankin ja Alman välejä herkistää kilpailu viran vakinaistamisesta.
• • •
Kekkereille osallistujissa opiskelijoita edustaa Ayo Edebirin esittämä Maggie Resnick, huippulahjakkaana pidetty filosofian tohtoriopiskelija, joka näyttäisi palvovan professoriaan Almaa. Vessakäynnillä professorin kodissa Maggie etsiskelee uutta vessapaperirullaa ja löytää kätketyn kirjekuoren, ottaa sen, avaa sen ja anastaa sieltä sisältöä. Kohtaus kertoo meille Maggien rehellisyydestä ja luotettavuudesta.
• • •
Maggien mukana elokuvaan astuvat eettiset kysymykset. Mustana, lesbona opiskelijana, joka asuu yhdessä sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneen Alexin (Lio Mehiel) kanssa Maggie kantaa hahmossaan identiteettikysymysten kuormaa monien muidenkin edestä. Hän on se ukkosenjohdatin, joka saa ottaakseen vastaan valtaa käyttävien professorien harmistuksen ilmaukset epäkiitollisesta sukupolvesta, joka on saanut kaiken annettuna ja joka olettaa, ettei mikään saisi koskaan satuttaa.
• • •
Jotta asetelman vaikeuskerroin kasvaisi entisestään, niin kaikkiin vähemmistöihin kuulumisensa lisäksi Maggie on kotoisin ökyrikkaasta perheestä, mikä tekee hänestä elokuvan henkilönä myös suunnattoman etuoikeutetun ja myös siten käyttäytyvän. Tämän kaiken Julia Robertsin esittämä professori Alma sanoo Maggielle päin naamaa silloin, kun Maggie on nostamassa oikeusjuttua toista professoria, Hank Gibsonia vastaan syyttämällä tätä raiskauksesta.
• • •
Tämä epookkielokuva oletetusti tapahtuu vuonna 2019 MeToo -liikkeen juuri synnyttyä, monien cancelöintien ollessa todellisia. Guadagninon elokuva kohtelee koko päällekarkausta ja oletettua raiskausta kuin sivujuonta, josta ei koskaan nähdä mitään. Se on olemassa vain Maggien puheissa, eikä silloinkaan suorana, todentamiseen pyrkivänä puheena, vaan vain epämääräisinä vihjeinä. Koko tapauksesta syntyy hirvittävä sotku, jota ei suinkaan paranna Maggien kauna, joka tulee ilmi hänen medialle antamissaan lausunnoissa feministien sukupolvikuilusta.
• • •
After the Hunt jää epämääräiseksi sohimiseksi hämärään. Vika on Nora Garrettin käsikirjoituksessa, joka ei uskalla pamauttaa totuuksia, joita se ilmiselvästi tahtoisi kailottaa maailmalle. Guadagninon elokuvaksi After the Hunt on lievä pettymys, mutta ei täysin mielenkiinnoton. On se ainakin hyvännäköinen, mikä on vähimmäisvaatimus ohjaajalle, jolle tyyli on sisältöä. Elokuva on kuvattu enimmäkseen Englannissa, Lontoossa ja Cambridgessä. Muutamia ulkokuvia lienee otettu myös Connecticutissa, New Havenissä Yalen yliopiston kotikaupungissa. Englannissa kuvaamisessa painavin syy on liittynyt verotukseen.
• • •
Paras syy katsoa After the Hunt on Julia Roberts, koska elokuva hänen ympärillään on niin selvästi aikuisten aikuisille tekemä, että sellaiset ovat harvinaisuuksia. Roberts esiintyy niin hyvin, että tästä saattaisi hyvinkin tulla hänelle toinen Oscar-palkinto, sillä edellisestä on jo 25 vuotta, jolloin hän hurmasi Erin Brockovich-elokuvan (2000) pääosaesiintyjänä. After the Hunt -elokuvassa Roberts tekee saman tempun, minkä teki Erin Brockovichissäkin, hän muuntaa roolihahmonsa oman tähtipersoonansa jatkeeksi.
• • •
Roberts on melkein koko elokuvan keston ajan kuvassa, joten hänen kuvansa tästä jää mieleen. Mutta Robertsista ei ole ylittämään sitä kanttia, jolla Cate Blanchettin esittämä kapellimestarihahmo haastoi Juilliardin omahyväisen opiskelijan Todd Fieldin ohjaamassa elokuvassa Tár (2022). Guadagninon laiska tarinankerronta näkyy elokuvan 2 tunnin ja 20 minuutin kestossa, mikä on selkeästi liikaa. Kestosta olisi voinut nipistää puoli tuntia tai enemmänkin minkään liikoja kärsimättä.
• • •
Viime kädessä kysymys huonosti käyttäytyneen opettajan teon todellisuudesta jää sivuseikaksi. Garfieldin esittämä Hank vain katoaa koko elokuvasta. Sillä raiskasiko hän vai ei, ei näytä olevan väliä. Hänen mukanaan elokuvasta katoaa syyllisyydentunnon mahdollisuus. Niin Maggie kuin Almakin selviävät kaikesta vaivatta. Sikäli koko elokuva jää painoarvoltaan kevyiden somepäivitysten veroiseksi draamaksi.
After the Hunt.
Ohjaus: Luca Guadagnino.
Käsikirjoitus: Nora Garrett.
Kuvaus: Malik Hassan Sayeed.
Pääosissa: Julia Roberts, Andrew Garfield, Ayo Edebiri, Michael Stuhlbarg, Chloë Sevigny.
Kesto: 2 h 19 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta:17.10.2025 elokuvateattereissa.
