Käsikirjoittaja Kirsikka Saaren ja elokuvatuottaja Elli Toivoniemen keväällä 2016 alkaneessa projektissa seitsemän naisohjaajan lyhytelokuvia ja niihin pohjautuvaa pidempää elokuvaa alettiin suunnitella samanaikaisesti. Pidempi elokuva, se josta tuli Tottumiskysymys, leikattiin lyhytelokuvien materiaaleista ja siihen kuvattiin jonkin verran lisäkohtauksia tai joitakin kohtauksia uusiksi. Kirsikka Saari toimi kaikkien lyhytelokuvien dramaturgina ja oli kehittelyssä mukana tiiviisti. Jokainen ohjaaja ideoi oman tarinansa vapaasti. Saari huolehti siitä ettei tullut päällekkäisyyksiä. Lyhytelokuvilla oli samat taiteellisesti vastaavat; kuvaajat, puku- ja äänisuunnittelijat, joitain tyyliseikkoja oli sovittu. Mutta ohjaajat tekivät työnsä vapaasti.
• • •
Pitkä elokuva pohjautuu lyhytelokuvien materiaaleihin sekä erikseen kuvattuun materiaaliin, ja on oma itsenäinen teoksensa. Tottumiskysymys koostuu monista erillisen tuntuisista osuuksista joita yhdistää tapahtuminen samojen lainalaisuuksien maailmassa, voitaneen sanoa universumissa, missä ihmiset niin miehet kuin naisetkin, mutta elokuvan puitteissa etupäässä naiset joutuvat vallankäytön kohteeksi. Elokuvan tekijät ovat halunneet nostaa esiin alistavan vallankäytön normalisoimisen, sen että alamme pitää alistettua asemaa itsestään selvänä. Siitä huolimatta että projektinjohtajat Salmi ja Toivoniemi ovat nähneet ilmeisen paljon vaivaa tehdäkseen elokuvasta yhtenäisen teoksen, niin sen episodinen rakenne tuo siihen tiettyä epätasaisuutta, ja toiset osuudet onnistuvat paremmin kuin toiset.
• • •
Monin tavoin tunteisiin käyvä on Anna Paavilaisen pohdinnoista etenkin oman Play Rape –näytelmänsä tiimoilta kasvava osuus jossa teatteriseurue harjoittelee näytelmää jossa on raiskauskohtaus ja naisen kuolemaan päättyvä murha. Osuuden agenda on kyseenalaistaa se tapa tehdä taidetta missä niin sanotusti rankka efekti käy sisällön yli. Vähän puberteettiseksi elokuva käy rinnastaessaan näytelmään tehtävän raiskauksen ja käräjäoikeudessa käsiteltävän tosielämän raiskauksen. Ja kuvat teatterin lämpiössä järjestettävistä väliaikatarjoiluista lohileipineen ja kuohuviinimaljoineen näyteltävän raiskatun avunhuutojen kaikuessa ovat vain kaunaisuutta keskiluokan kulttuuriharrastuksia kohtaan.
• • •
Hiukan sketsiviihteeltä tuntuu kohtaus firman juhlissa siunailevasta naisjoukosta, jossaPirjo Lonkan esittämänä porukan äänekkäin jäsen paheksuu epäkohtien esiinnostajia yhteisten juhlien ja etenkin tunnelman pilaamisesta. Firman juhlissa ilmaantuu näkyville elokuvan aivan ohimennen häijyin kuva miehestä. Jarkko Pajusen suurisydämisesti esittämä johtaja onnistuu henkilökohtaistamaan yhteiskunnallisen ongelman omaksi henkilökohtaiseksi epäonnistumisen tunteekseen ja sitä voihkimalla hän kerää ympärilleen ison joukon lohduttelevia naisia. Elokuvan miehissä on yhtä monenlaisia kuin heitä on epäilemättä tosielämässäkin. On pepun kourijoita, ja on ystävyydestä kuiskailevia teeskentelijöitä ja on avuttomuudella umpikujansa ratkaisevia nössöjä, ja on niin kunnollisia että hyvä kun uskaltavat vilkaistakaan mihinkään vähän paheellisempaan suuntaan ja sitten on myös supertuplaääliöitä, joihin eivät tepsisi sähköpaimenetkaan.
• • •
Elokuvalla ei ole ratkaisuehdotuksia esittämäänsä yhteiskunnalliseen ongelmaan, ellei ongelman tekemistä näkyväksi lasketa ratkaisuksi. Tottumiskysymyksen tekijöiden asenteessa näkyvät parhaiden tekijöiden opit. Ponille kyytiä-sarjasta on opittu absurdiudentaju sekä leikkausten nopeus ja ruotsalaisohjaaja Ruben Östlundin De ofrivilliga-elokuvasta (2008) rohkea epämukavuusalueille meneminen. Elokuvan ihmisistä yhdet sivuuttavat vallankäytön kohteeksi joutumisen nopeasti kuin jonkin inhottavan tartuntataudin, toiset tuntevat avuttomuutta, vielä yksille se asettaa kysymyksen oman elämän suunnasta. Arvostettavinta Tottumiskysymyksessä on se, että se kieltäytyy helposta ryhtymisestä selkeäksi iskulause-elokuvaksi, joka julistaisi vääryydet vääryyksiksi ja osoittaisi vihollisen jonka kimppuun hyökätä. Nimenomaan sitä elokuva ei tee. Enimmän osan aikaa se vain kuvaa ja kertoo maailmasta luottaen katsojiensa älyyn.
Tottumiskysymys
Ohjaus: Reetta Aalto, Anna Paavilainen, Alli Haapasalo, Miia Tervo, Kirsikka Saari, Elli Toivoniemi, Jenni Toivoniemi.
Pääosissa: Pinja Sanaksenaho, Julia Lappalainen, Eero Ritala, Krista Kosonen, Joonas Snellman, Seidi Haarla, Pirjo Lonka, Lotta Kaihua.
Kesto: 1 h 16 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta elokuvateattereissa oli jo syyskuussa 2019. Nyt elokuva on katsottavissa myös Yle Areenassa.
