Jo vuoden 1999 opinnäytetyöksi tekemässään lyhytelokuvassa Yölento ohjaaja Klaus Härön omin tekijänlaatu tuli näkyviin: Vaatimattoman tuntuisista aineksista tehtyä intiimiä ja kiehtovaa elokuvaa, jossa keskeisiä ovat ihmisten mielenliikkeet, sisäinen, emotionaalinen tai paremminkin henkinen elämä. Sanat sopivat kuvaamaan Härön liki kaikkia sittemmin tekemiä elokuvia. Pienistä, ulkoisesti vaatimattomista aineksista lähtevä ihmisen henkisyyden kuvailu ei ole aina ollut suuren yleisön eikä kärkäskielisen suomalaisen elokuvaintelligentsian suosiossa. Etenkin Härön taipumus suhtautua arkailematta avoimeen tunteellisuuteen ja huolehtia tarkasti elokuviensa ulkoisesta korrektiudesta eli siitä, että kuvat ovat kompositioiltaan tarkkoja ja pinnaltaan sieviä katsella on herättänyt raivonsekaista ivaa niiden cinefiilien keskuudessa joille elokuvan ulkoinen ja sisäinen rähjäisyys ovat todiste taiteellisesta aitoudesta. Toisaalta hänen elokuvistaan avoimesti sentimentaalisin, sotalapsidraama Äideistä parhain (2005) keräsi elokuvateatterissa yli 200000 katsojaa.
• • •
Härö on suomalaisista elokuvantekijöistä kaikkein eniten ’lagom.’ Tämä Skandinaviassa etenkin Ruotsissa ja Norjassa käytetty termi on sana johon tiivistyy paljon pohjoismaista kansanviisautta ja ohjetta elämälle. Lagomin merkitys tuntuu nykyään vapauttavan kohtuulliselta, sillä kohtuudesta siinä on nimenomaan kysymys. Eli siitä että työ, oli se juuri rakennettu talo tai äsken valmistunut elokuva on kohtuudella, sopivasti tai tasapainoisesti hyvä. Riittävän hyvä. On vapauttavaa, että joku näyttää esimerkkiä, miten olla riittävän hyvä aikana jona työnantajat, kouluttajat ja julkisuus tönivät ihmisiä ylittämään itsensä, odotuksensa ja rajansa yli kaiken kohtuuden. ”Räjäyttämään vastaanottajien tajunnan ja tekemään koukkua, josta on mahdoton päästää irti.”
• • •
Härön viimeisimmässä elokuvassa Elämää kuoleman jälkeen on hyvästijätön sointi. Aivan kuin se olisi se yksi viimeisistä maksueristä maalle ja kulttuurille, joka hänet kasvatti. Härö on kertonut säilyttäneensä leffan tarinaa yöpöytänsä laatikossa monta vuotta odottamassa, että aika ja hän itse ovat kypsiä sen kertomiseen. Häröllä on tiettävästi valmisteilla useampia elokuvia, joista ei suostu vielä kertomaan mitään. Se nähtiin tv-kanava Yle Femin ohjelmassa Efter nio jonka haastattelussa pystyi näkemään sen sekunnin jolloin Härö vetäytyi kilpikonnan tavoin kuoreensa ja vaikeni. Mielikuvitusta kiihottavin Härön tulevista projekteista on Matila Röhr Productions MRP:n listoilla oleva Ei koskaan yksin – Nie Allein! joka on imdb -tietokannan mukaan vuoden 1942 Helsinkiin sijoittuva draama Abraham Stilleristä, helsinkiläisestä vaatekauppiaasta, sionistista ja Suomen juutalaisten keskeisestä hahmosta joka yritti estää Valpon hankkeen siirtää maahan tulleet juutalaispakolaiset Gestapon haltuun.
• • •
Härö on tarpeeksi kokenut tietääkseen, ettei juuri kannata luottaa yhden hankkeen onnistumiseen niin hänellä on toinenkin mahdollisia kansainvälisiä ulottuvuuksia sivuava hanke.Hänellä on myös valmisteilla ensimmäinen englanninkielinen elokuvansa työnimeltään My Sailor, My love. Se on suomalaisen Making Movies -yhtiön tuotantolistalla. Leffan käsikirjoitus on tiettävästi Härölle aiemminkin kirjoittaneen kirjoittajaparin, Jimmy Karlssonin ja Kirsi Vikmanin käsialaa.Härön kaltaiset elokuvantekijät ovat ennenkin tehneet englanninkielisiä elokuvia, joilla ovat yritelleet päästä kansainvälisen uran alkuun.
• • •
Häröllä olisi poikkeuksellisen hyvät valmiudet onnistua kansainvälisen uran rakentamisessa, sillä hänellä on selkeä tekijäprofiili, kokemusta kansainvälisistä yhteistuotannoista ja ne kokemukset, joita hän sai Miekkailija-elokuvan (2015) markkinoinnissa Golden Globe -ehdokkaana ovat taatusti jääneet hyvänä oppituntina mieleen itsensä ja teoksensa esilletuonnin tärkeydestä. Häröllä on valmiit yhteydet ruotsalaisiin tekijöihin, tuottajiin ja festivaaleihin. On aikaista sanoa käykö niin, että Ruotsi nappaa Suomesta valmiiksi kypsyneen elokuvaohjaajan omaksi menestyjäkseen. Voisin hyvin kuvitella, että täällä Härölle ei enää ole paljon mitään. Hän on jo nähnyt sen mihin Suomessa elokuvantekijänä pystyy ja mitä täällä voi saavuttaa. En yhtään ihmettelisi, jos häntä kiinnostaisivat vähän laajemmat näkymät.