Maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva sanomalehti The New York Times äänestytti sekä elokuva-ammattilaisia että lukijoitaan maailman parhaista 2000-luvun elokuvista. Bloggari päätti valita oman huomattavasti suppeamman listansa.
Hyvin tehty viihde-elokuva urheilusta, jota kaikki eivät urheiluna pidäkään, sellainen on F1.
On taas se aika vuodesta.
Maailmassa on ihan liikaa sotaelokuvia, jotta niistä kannattaisi edes kokeilla sanoa jotain tyhjentävää. Piti silti yrittää.
Piti ihan kaivella esiin muutamia paaveista jollain tapaa kertovia elokuvia ajankohtaisesta syystä.
Kyllä se kannattaa nähdä ja varsinkin ennen uuden paavin valintaa.
Parhaita elokuvia voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa niistä uusia kerroksia löytäen. Blade runner on tämän kirjoittajalle sellainen.
Rami Malek tohelona agenttina, joka ei oikeastaan ole agentti, vaikka onkin, ei kuulosta järin vetävältä trillerin tiivistelmältä, mutta kyllä se tälle leffalle toimii.
Hetkeen ei ole elokuvissakaan näkynyt mitään yhtä kiinnostavaa mitä on Thomas Cromwellin elämästä, kuningas Henrik VIII:sta ja hänen aviohuolistaan kertova Susipalatsi-sarja.
SOTE-säästöjen ja -leikkauksien aikana tämä dokumenttielokuva on erityisen suositeltavaa katsottavaa sekä päättäjille että äänestäjille.
Jos tahtoo nähdä Bob Dylan -elokuvan A Complete Unknown, kannattaa mennä jo, sillä se on elokuvateattereissa vain enää nyt maaliskuussa.
Kuriirin tv-esitys Yle Teemalla ja Areenassa muistuttaa oivasti elokuvan kaikinpuolisesta laadukkuudesta.
Useiden tuntien mittaisessa suorassa tv-lähetyksessä voi tapahtua mitä tahansa, se on nähty Oscar-gaalassakin monesti.
Häjyt 2 ei oikein tiedä, ollako tarina rosvosta vai perheestä. Tekstissä on sitten spoilereita. Lukeminen omalla vastuulla.
Holokaustin liepeiltä aiheensa ottavia elokuvia voi ja ensisijaisesti pitää katsella muistutuksina kansanmurhan kammottavuudesta.
Tässä iranilaiselokuvassa rakennetaan jännitystä siitä, sortuuko isän valta eli patriarkaatti. Mietityin kuvin etenevä elokuva kannattaa nähdä.
Ei tarvitse ihmetellä, jos Kesäkirja-elokuva tuntuu jotenkin vaisulta, koska Tove Janssonin alkuperäisromaanin voima on hienovaraisuudessa, eikä siihen kuulu melodramaattinen melskaaminen.
Kevin Costnerille epätyypillinen sarjamurhaajan rooli on parhaita syitä katsoa Mr. Brooks.
On harmi, ettei Clint Eastwoodin uusinta elokuvaa tuotu meillä elokuvateattereihin asti, mutta kyllä sen voi suoratoistonakin katsoa, sillä en usko tämän leffan isosti kärsivän esityspaikastaan.
Jos haluaa nähdä Pedro Almodovarin The Room Next Door -elokuvan elokuvateatterissa on jo kiire, sillä nyt on menossa viimeinen esitysviikko.
Sergio Leonen elokuvista legendaarisimpiin ja useimmin väärin ymmärrettyihin kuuluu hänen viimeisekseen jäänyt Once Upon a Time in America – Suuri gangsterisota, josta on ollut nähtävillä restauroitu ja täydennetty reilut nelituntinen...
Toisinaan on hyvä edes haluta katsoa elokuvaa vähän toisin kuin muut. Sitä kriittisyyttä, siis.
Green Border on elokuva, joka varmasti herättää keskustelua, eniten aiheensa takia. Manikealaisen maailmankuvansa takia en pitänyt siitä niin kovin paljon.
Suoratoistopalvelu Maxilta löytyvä Philip Rothin romaanista tehty minisarja Salajuoni Amerikkaa vastaan kestää kyllä katsomisen.
