Antti Selkokari
Suoratoistosaatavuuden myötä yhteydessä blogissa julkaistaan uudestaan Michael Haneken Happy End -elokuvasta sen elokuvateatteriensi-illan aikoihin kirjoitettu artikkeli. Teemat voivat olla tuttuja, mutta niitä käsitellään juuri niin leppymättömästi kuin eurooppalaiselokuvan moraalin vartiomies Haneke vain osaa.
Klaus Härön Tuntematon mestari on kauniisti tehty moraliteetti työlle ja narsismille omistetun elämän tuhoavasta vaikutuksesta perheeseen.
Kauhukertomukset Italian politiikan ryvettyneisyydestä ovat totta – jos tätä elokuvaa on uskominen. Suburran tapahtuma aika on 2011, yksi Italian monista kriisivuosista.
Se on vain elokuva ja erityisen synkeä sellainen.
Filkkareiden, kuten minkä tahansa elokuvafestivaalin katsominen kotona on vähän tylsää, mutta hyviä elokuvia etäkatsomalla pääsee kuitenkin näkemään, vaikkei festaritunnelmien riemua olisikaan.
Punaisen planeetan, Marsin suosio populaariviihteen näyttämönä vaihtelee siinä missä lajityyppielokuvien, westernien, mafiadraamojen tai antiikin aikaan sijoittuvien seikkailuiden. Viime vuosikymmenien aikana on nähty hyvin erilaisia Mars-leffoja Tim Burtonin Mars hyökkää! -elokuvan (1996) kaltaisista 1950-luvun scifi-elokuvien pöhköistä parodioista […]
Yle Areenassa nähtävillä oleva v. 2007 Oscar-voittaja Muiden elämä ei eksy selittelemään liikaa, vaan näyttää, miten DDR:n urkinnalle ja painostukselle perustunut psykologista kidutusta harjoittanut rikollisvaltio toimi käytännössä.
Parhaita brittidraamoja katselee mielikseen vaikka sunnuntai-iltapäivän viihteeksi. Suffolkissa tehdystä arkeologisesta löydöstä kertova elokuva The Dig on juuri sellainen sävyisä draama, johon moni ihastuu.
Tämä blogi ja sen pitäjä lepäilevät hetken palatakseen kunnes on sen aika. En koskaan ajatellut pitäväni talvilomaa, mutta nyt sellaisen aika ja paikka koittivat, kun varsinaisia leipätöitä ei ole. Elokuvakriitikon ansaintalogiikka katkesi elokuvateattereiden sulkemiseen. Kun yleisö […]
Kirjailija, elokuvakriitikko ja esseisti Anu Silfverberg käy läpi uusimmassa teoksessaan Sinut on nähty kasvunsa naiseksi ja ihmiseksi, joka jonain hetkenä sai tarpeekseen elokuvien latistavista naiskuvista. Pelkkää Metoo -agitaatiota Silfverbergin teos ei ole, vaan se voi antaa mahdollisuuden nähdä elokuvat vähän toisin. Se on myös hauskaa luettavaa.
Juha Lehtolan ja Kari Hotakaisen Ihmisen osa -elokuva tekee komediaa periaatteessa epätoivoisesta tilanteesta ja siksi se on hyvää huumoria.
