Antti Selkokari
Volker Kutscherin Babylon Berlin -romaanisarjaa voi pitää suurelta tarinaltaan kuvauksena demokratian luisumisesta diktatuuriin. Se on merkittävä ulottuvuus tv-sarjassa, jota katsoo paitsi harvinaisen koukuttavana epookkisarjana myös upeana 1920-luvun lopun Berliini-kuvauksena. 2-osainen artikkelisarja pohdiskelee sarjaa nyt kun sen ensimmäiset osat on nähty ja ne ovat vielä vähän aikaa nähtävillä.
Jafar Panahia voi hyvällä syyllä pitää maailman tinkimättömimpänä elokuvantekijänä, sillä kun iranilainen pappisvaltio langetti hänelle 20 vuoden kiellon tehdä elokuvia ja kotiarestin, niin Panahi ei lannistunut, vaan käänsi rajoitukset voitokseen. Matkustuskiellon alainen ohjaaja tekee elokuvia kotona, mökillä tai autossa. Viimeisin tällainen elokuva, Kolme naista ottaa tähtimeensä patriarkaalisen kulttuurin joka pyrkii lannistamaan naisten työtä taiteilijana. Elokuva on kaunis, älykäs, rohkea ja hauskakin.
Ashgar Farhadin keskinkertaisinkin elokuva on parempi kuin moni niistä kuvadraamoista joita elokuvateattereissa laatuelokuvina myydään.
Parhaat syyt katsoa elokuva Van Gogh – ikuisuuden porteilla ovat Willem Dafoen tavattoman intensiivinen roolisuoritus sekä elokuvan kuvat valosta.
Kolme Oscar-palkintoa saaneen Alfonso Cuarónin Roma tuo katsojalleen suurimman nautinnon elokuvateatterissa, koska suuren kankaan kuvat soivat kauniisti yhteen Roman älyllä ja tunteella tehdyn äänimaiseman kanssa.
Kapernaum – kaaoksen lapset -elokuva jättää hyvällä tavalla epätietoiseen tilaan. Tunteisinkäyvää melodraamaa ja illuusiotonta realismia yhdistelevä elokuva saa kysymään onko lasten hyväksikäyttöä herutella yleisön kyyneliä kuvilla lasten päätymisestä kauppatavaraksi.
Kuka muistaa, millaisella keikauksella Vladimir Putin nousi valtaan vuonna 2000? Vitali Manskin elokuva Putin’s Witnesses on arvokas dokumentti ja muistutus viime aikojen poliittisesta historiasta.
Aki Kaurismäki luo nykyään merkityksellisimmät teoksensa mediassa antamalla sapekkaita lausuntoja yhteiskunnallisista epäkohdista.
Yorgos Lanthimosin barokkiajan Englantiin sijoittuva draama The Favourite on pieni herkku elokuvaksi. Siinä näyttelevät Emma Stone, Rachel Weisz ja Olivia Colman ovat toinen toistaan parempia.
Virkistävän mielleyhtymien ja kuvakerronnan kylvyn tarjoaa Audrius Stonysin elokuva Bridges of Time, jonka on voinut nähdä Docpoint-festivaalilla.
