Yleinen (87)

Jos tahtoo nähdä Bob Dylan -elokuvan A Complete Unknown, kannattaa mennä jo, sillä se on elokuvateattereissa vain enää nyt maaliskuussa.

Kuriirin tv-esitys Yle Teemalla ja Areenassa muistuttaa oivasti elokuvan kaikinpuolisesta laadukkuudesta.

Useiden tuntien mittaisessa suorassa tv-lähetyksessä voi tapahtua mitä tahansa, se on nähty Oscar-gaalassakin monesti.

Häjyt 2 ei oikein tiedä, ollako tarina rosvosta vai perheestä. Tekstissä on sitten spoilereita. Lukeminen omalla vastuulla.

Holokaustin liepeiltä aiheensa ottavia elokuvia voi ja ensisijaisesti pitää katsella muistutuksina kansanmurhan kammottavuudesta.

Tässä iranilaiselokuvassa rakennetaan jännitystä siitä, sortuuko isän valta eli patriarkaatti. Mietityin kuvin etenevä elokuva kannattaa nähdä.

Ei tarvitse ihmetellä, jos Kesäkirja-elokuva tuntuu jotenkin vaisulta, koska Tove Janssonin alkuperäisromaanin voima on hienovaraisuudessa, eikä siihen kuulu melodramaattinen melskaaminen.

Kevin Costnerille epätyypillinen sarjamurhaajan rooli on parhaita syitä katsoa Mr. Brooks.

On harmi, ettei Clint Eastwoodin uusinta elokuvaa tuotu meillä elokuvateattereihin asti, mutta kyllä sen voi suoratoistonakin katsoa, sillä en usko tämän leffan isosti kärsivän esityspaikastaan.

Jos haluaa nähdä Pedro Almodovarin The Room Next Door -elokuvan elokuvateatterissa on jo kiire, sillä nyt on menossa viimeinen esitysviikko.

Sergio Leonen elokuvista legendaarisimpiin ja useimmin väärin ymmärrettyihin kuuluu hänen viimeisekseen jäänyt Once Upon a Time in America – Suuri gangsterisota, josta on ollut nähtävillä restauroitu ja täydennetty reilut nelituntinen...

Toisinaan on hyvä edes haluta katsoa elokuvaa vähän toisin kuin muut. Sitä kriittisyyttä, siis.

Piti ihan kaivella esiin muutamia paaveista jollain tapaa kertovia elokuvia ajankohtaisesta syystä.

Green Border on elokuva, joka varmasti herättää keskustelua, eniten aiheensa takia. Manikealaisen maailmankuvansa takia en pitänyt siitä niin kovin paljon.

Suoratoistopalvelu Maxilta löytyvä Philip Rothin romaanista tehty minisarja Salajuoni Amerikkaa vastaan kestää kyllä katsomisen.

Cannesin elokuvajuhlilla pääplkinnon eli Kultaisen palmun voittanut Anora on imuroinut ylistäviä kritiikkejä kaikkialla. Komedia se ei ole.

The Apprentice ei ole elokuva vain Donald Trumpista, vaan samalla myös hänen oppimestaristaan, häikäilemättömästä juristista Roy Cohnista.

Christian Petzoldin Punainen taivas kuvaa, miten nuorten ihmisten tapaamisessa luonteet ja kohtalot paljastuvat.

Hyvin mahdollisesti Coppolan viimeiseksi elokuvaksi jäävä elokuva Megalopolis ei olekaan ihan tavallinen tapaus.

Kahteen perheeseen tiivistyvä raastava köyhyys ja suunnaton rikkaus muodostavat korealaiselokuva Parasiten ainekset, jotka kertovat sen ajattomuudesta.

Amerikkalaisen elokuvan monilahjakkuus Steven Soderbergh meni vuoden 2011 Tartunta -elokuvallaan ajattomiin pelkoihin pandemiaksi leviävän taudin vaarallisuudesta.

Kiinnostavimmat eurooppalaiset elokuvat antavat mahdollisuuden nähdä kuvaamansa ihmiset ja tilanteet useammalta kuin yhdeltä suunnalta, siksi kannatti käydä Espoo Cinéssä.

Robert Guédiguianin provencelaistarinoissa on niin suurta sydäntä, että niitä katsoessa saattaa liikuttua.