Mummola-elokuvassa ensimmäinen aistimus on kuulohavainto: Alussa kuullaan tassuttelua sisätiloissa, tv:n ääntä ja naispäähenkilön lausahdus ”Nyt ne tulee.” Kolmen sukupolven yhteinen joulunvietto alkaa astumisella ovesta sisään kuin teatterin näyttämölle. Tapahtumien kuvaus pelkkänä äänenä kuvan ulkopuolella eli off-frame on temppu, jota elokuvassa käytetään ainakin kahdesti, alussa ja lopussa, missä yksi elokuvan päähenkilöistä astuu ulos koko elokuvasta siten, että se vain kuullaan.
• • •
Koko perheen myötä elokuvaan tulee myös talo, tai pikemminkin järvenrantamökki maalla. Mökki on kuvattu jossain määrin ahtaana paikkana, jonka seinät tulevat äkkiä vastaan, semminkin kun kaikkialle ulottuvat joulukoristeet kehystävät monia kuvia. Elokuva etenee staattisten kuvien pitkinä yhtäjaksoisina ottoina, mikä tekee perheenjäsenten liikkumisesta mökissä omanlaistaan muita välttelevää tanssia.
• • •
Elokuvan pääpari, yli 50 vuotta yhdessä olleet Ella (Leena Uotila) ja Lasse (Tom Wentzel) vanhenee niin, etteivät heidän aikuiset tyttärensä Susanna (Ria Kataja) ja Helena (Elina Knihtilä) tunnista Ella-äitinsä alkavaa dementiaa. Ellan rupatellessa tietyn kaupan remontista. Toinen tyttäristä, joka on käynyt samassa kaupassa, tokaisee että hänestä siellä näyttää samalta kuin siellä on näyttänyt jo vuosia. Se kertoo sen, että Ella muistaa vuosien takaisen remontin, ja puhuu siitä kuin äsken tapahtuneesta asiasta. Muutenkin elokuvan replikoinnissa toistuva puhe tiettyjen keskusliikkeiden kaupoista haiskahtaa joko piilomainonnalta tai tuotesijoittelulta.
• • •
Lasse-vaarin vitsailusta kuulee, että se on ollut vanhaa jo ensi kertomisestaan lähtien. Aikuisten tytärten tapaaminen paljastaa, etteivät he ole päässeet eroon kasvuikänsä kinasteluista. Aivan kuin tämän perheen aikuiset olisivat jämähtäneet joihinkin aikaisempiin, oletettavasti onnellisempiin vuosiin. Draaman sysää liikkeelle Lassen alkoholismi. Perheen naisista nuorin, lapsenlapsi Hilla (Elli Paajanen) on se, joka ottaa asiakseen karkottaa koko ajan syvemmälle juopumukseen lysähtävän isoisänsä pois joulupöydästä ”pilaamasta muiden joulua.” Lassen alkoholismin syitä elokuva ei käy erittelemään, mutta vähänkään tarkkaavaisemmat katsojat ymmärtävät kyllä mitä ahdistusta Lasse viinalla hukuttaa.
• • •
Tämän perheen jouluun kuuluu myös musiikkia. Aattoillan yhteislauluna esitetään ruotsalainen Äidin porsaat. Muutakin musiikkia on: lasten koristellessa joulukuusta musiikkina soi Camille Saint-Saënsin Le Cygne-osuus Eläinten karnevaalista. Se soi kuin sen merkiksi, että katselemme tämän perheen joutsenlaulua. Mummola on elokuva, jossa puhutaan paljon. Elokuvan ihmiset kätkevät puheensa paljoudella kyvyttömyyttä puhua mistään oikeasti tärkeästä. . Lapsenlapsista yksi, itsenäistymistä havitteleva Simo (Sakari Topi) tekee jouluyönä pienen irtioton. Hän käväisee kylillä. Käynti bensa-aseman kahviossa osoittautuu melko turhaksi. Kuvaan Seposta pyörimässä kehää huoltoaseman parkkipaikalla tiivistyy elokuvan perheen tilanne.
- • •
Elokuva kiertää visuaalisesti kehää; On kaksi pariskuntaa, jotka kuvataan rinnatusten autossa: Susanna ja hänen Risto-miehensä (Jarkko Pajunen) nähdään eristäytyneinä autoonsa autotallissa, jonne he ovat menneet keskustelemaan rauhassa joulunvietolta. Kommunikaation vaikeus tulee esiin jälleen. Ella ja Lassekin nähdään vastaavassa kuvassa, tosin he ovat joskus joulun jälkeen palaamassa autolla kaupungista, missä Lasse on käynyt kapakassa dokaamassa. Kun kaikki on ohi, niin perheelle jää mökki, muistoja ja taju yhteisyydestä, joka joskus oli.
Mummola on monin tavoin taitavasti ohjattu, kirjoitettu, näytelty ja kuvattu tekijänsä ensimmäinen pitkä elokuva, mutta ikävä kyllä ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvo ei malta olla alleviivaamatta draamansa avainkohtia.
Mummola.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Tia Kouvo.
Kuvaus: Jesse Jalonen.
Pääosissa: Ria Kataja, Elina Knihtilä, Jarkko Pajunen, Leena Uotila, Tom Wentzel.
Kesto: 1 h 55 min.
Ikäraja: 7.
Ensi-ilta: 10.11.2023
