Tv-kanavien silloin tällöin näyttäessä Clint Eastwoodin tunnetuimpia elokuvia Likaisesta Harrystä Armottomaan, niitä tekee aina mieli vilkaista ihan vain nähdäkseen, miten vanhan sotaratsun leffat ovat pitäneet pintansa. Viimeksi tällaisen katsastuksen tein Eastwoodin elokuvista kiteytymäksi tai testamentiksi luonnehditulle Armoton-elokuvalle (1992). Nykyiseen maailmanaikaan, jolloin elokuvissa ja taiteessa yleisemminkin halutaan nähdä sievästi tai ylipäätään eettisesti käyttäytyviä ihmisiä, Eastwoodin lännenelokuva raapaisee irvistävän naarmun.
• • •
Elokuva on säilyttänyt parhaan puolensa eli realistisuuden siinä, miten se kuvaa sekä väkivallan tarpeettomuutta että sitä musertavaa köyhyyttä, jossa elokuvan ihmiset elävät. Päähenkilö on Eastwoodin itsensä esittämä sikatilallinen, leskimies William Munny, joka painiskelee mudassa taudin riivaamien sikojensa kanssa, kun Jaimz Woolwettin esittämä onnettoman likinäköinen itseään pyssysankarina pitävä Schofield Kid tulee välittämään sikafarmarille hänen entisen, taakse jätetyn elämänsä hommia ammattitappajana. Varsinainen työnantaja olisi joukko prostituoituja. Kaksi cowboyta oli viillellyt yhden prostituoidun kasvot. Munnylla kestää jonkin aikaa ennen kuin hän saa aikaiseksi lähteä harjoittamaa vanhaa ammattiaan.
• • •
Elokuvan realismia on myös sen aikakäsitys. Vuodenkierron ehdoilla toimivassa maailmassa juuri mitään ei tapahdu sekunnissa. Armotonta tehdessään Eastwood oli vähän päälle kuudenkymmenen, eikä siinä iässä tee mieli pilata mitään turhalla hoppuilulla. Eastwood selvästikin nautiskelee elokuviensa raukeasta rytmistä. Realistisuus näkyy myös elokuvan puvustuksessa. Ihmisille on annettu kuluneen ja likaisen näköisiä vaatteita, eikä suoraan hyllyltä vetäistyjä retrohenkisyyksiä. Armoton on elokuva, joka myöntää lännenelokuvien romanttisuuden, mutta silti tarkastelee sitä ikään kuin matkan päästä, tarkkaan syynäten.
• • •
Kuvaan tulee länkkäreissä harvoin nähtyjä hahmoja ja tilanteita; Hyväksikäytettyjen naisten kova osa, aikamiesten lukutaidottomuus ja väkivaltaisen kuoleman viimeisten hetkien kauheus. Harvassa ovat ne lännenelokuvat, joissa tappaminen on ollut yhtä raastavaa kuin Armottomassa. Munnyn vastustajaksi päätyy Gene Hackmanin esittämä lakia hatustaan lukeva räyhäävä sheriffi Little Bill Daggett. Vuosikausia vaimovainajansa toiveesta selvin päin ollut William Munny tarttuu pulloon vasta kuultuaan vanhimman ystävänsä Nedin (Morgan Freeman) kuolleen kidutettuna ja häpäistynä.
• • •
Lähimmäs Armotonta Eastwoodin omassa tuotannossa tulee vuoden 1973 Ruoska, jossa elokuvaesseisti Robin Woodin sanoin ”yksinäinen sankari ratsastaa autiomaasta, ei puolustaakseen kasvavaa yhteisöä vaan paljastaakseen sen pohjiaan myöten mädäntyneeksi ennen kuin tuhoaa sen.” Big Whiskeyn kaupungin saluunassa Eastwoodin esittämä päähenkilö luo asiakkaisiin väsyneitä katseita, jotka kertovat hänen suhtautuvan heihin torakoiden kaltaisina tuholaisina. Ryypätessään Munny ikään kuin imee itsestään menneisyytensä pahat teot paiskatakseen niiden iljettävyyden päin Big Whiskeyn murhamiehiä. Armoton on se elokuva, jossa Eastwood nostaa esiin myös itse esittämiensä myyttisinä pidettyjen pyssysankareiden väkivallan ja sen vaatiman psyykkisen hinnan harjoittajiltaan.
• • •
Eastwoodin lännenelokuvista Kalpea ratsastaja (1985), Ruoska (1973), Lainsuojaton (The Outlaw Josey Wales, 1976) ja Armoton (1992) ovat lupailleet suuren taivaan alla tapahtuvaa ulkoilmaseikkailua. Tarkkaan katsoen niissä näkyy Eastwoodin minimalismin kasvu. Suurisuuntaisuus antaa tilaa pienemmissä ja pienemmissä ympyröissä käyville tapahtumille. Armottoman draama tihentyy sananvaihtoon ja tulitaisteluun saluunan salissa. Ratsastaessaan preerioilla Armottomanvähät hmiset ovat niin lähellä toisiaan, että voisivat yhtä hyvin olla sisätiloissa.
• • •
Lamakauden vanhempien lapsena Eastwood on ikänsä vihannut tuhlailua. Elokuvissaankin hän mieluiten tekee paljon vähällä. On Armottomassa vähän löysääkin. Eniten se tuntuu juonilangassa Big Whiskeyn kaupunkipahaseen saapuneesta English Bobiksi kutsutusta suurisuisesta palkkatappajasta (Richard Harris). Hänen leveilyään seurataan, kunnes sherffi Daggett pieksää hänet aivan kuin huvikseen. Sivujuoni on elokuvassa vain pohjustaakseen Daggettin ja Munnyn tulevaa yhteenottoa. Eastwoodin kymmenes western on hänen raaimpiaan, moniulotteisuudessaan rikas ja yllättävänkin realistinen elokuva liikaa romantisoidusta aiheesta.
Armoton.
Ohjaus: Clint Eastwood.
Käsikirjoitus: David Webb Peoples.
Kuvaus: Jack N. Green.
Musiikki: Lennie Niehaus.
Pääosissa: Clint Eastwood, Frances Fisher, Gene Hackman, Morgan Freeman, Anna Thomson, Saul Rubinek.
Kesto: 2 h 11 min.
Ikäraja: 16.
Suoratoisto: Apple tv, Elisa viihde, Viaplay.
