Tälle elokuvalle olisi helppo naureskella ajanhukkana, mutta palkitsevampaa on antaa elokuvalle mahdollisuus. Wim Wenders tekee näennäisesti mitättömistä aineksista täysipainoisen Perfect Days– elokuvan. Tällaiset jutut Wenders osaa, sillä jos kaksi ja puolituntinen Paris, Texas (1984) oli kärsivällisyyttä koetteleva raahustus autiomaassa, niin kaksi tuntia ja kolme minuuttia tokiolaisen vessojen siivoojan seurassa on ajatuksellisesti samaa sukukuntaa. Katsojalla on oltava hermoja ja hyvää tahtoa seurata Hirayaman (Kôji Yakusho) toinen toistaan samanlaisempina seuraavia päiviä.
• • •
Tokiosta näemme pitkät pätkät moottoriteitä, joita Hirayama joutuu pikkuruisella pakettiautollaan ajamaan päästääkseen kulloiseenkin työpisteeseensä. Joka päivä hän siivoaa arkkitehtuuriltaan häkellyttävän hienoja, ja itse asiassa puhtaita tokiolaisvessoja käsittämättömän intensiivisesti ja huolellisuudella, jota ydinfyysikkokin kadehtisi. ”Miten voit paneutua tähän duuniin niin tosissasi”, hiukkasen vähemmän huolellinen nuori työtoveri Takashi (Tokio Emoto) kysyy Hirayamalta.
• • •
Tokion moottoriteillä ajellessaan Hirayama tyrkkää autonsa kasettinauhuriin tallenteen täynnä vanhoja länsimaisia pop-hittejä, lähinnä 1960- ja 1970-luvulta. Patti Smith, Kinks, Lou Reed, The Animals ja Nina Simone soivat ajomatkojen aikana. Ruokatunneillaan Hirayama käy yleensä samassa puistossa, jonka samalla penkillä istuen hän aina ottaa saman kuvan. Läpeensä analogisessa kuplassa elävä Hirayama käyttää kinofilmikameraa.
• • •
Puita rakastava mies poimii puistosta lempipuunsa juurelta hädin tuskin kasvavia taimia viedäkseen ne kotiin kasvamaan. Hirayama asuu nuhjuisella hiljaisella alueella, joka muistuttaa enemmän lasten liikennepuistoa kuin lähiötä. Ikkuna raollaan nukkuvan miehen herättää ei suinkaan luonnonääni, vaan katua lakaisevan iäkkään naisen luudan rasahtelu.
• • •
Hirayaman aamuilla on tarkka koreografia, jonka seuraamisesta tulee hypnoottisen meditatiivista. Kun huomaa hänen joka aamu nappaavan kaksi avainnippua eteisensä hyllyltä, jolla olevan rannekellon voi luulla jäävän aina koskemattomaksi. Hirayama puhuu päivänsä aikana tuskin mitään, mutta joka ilta käyttämänsä pikaravintolan henkilökuntaa hän kyllä tervehtii. Juuri mitään elokuvassa ja sen päähenkilön elämässä ei tapahdu. Koko elokuva on kuin otteita tai tallenteita yhden ihmisen elämästä ja katsomisen aikana on erikseen muistutettava itseään siitä, että katsoo näyteltyä fiktiota, eikä suinkaan dokumenttielokuvaa. Elokuva kiusoittelee katsojaansa arvoituksella päähenkilönsä historiasta.
• • •
Elokuva on kuvattu klassisella 1.37:1 –kuvasuhteella mikä tekee kuvista vanhaikaisen laatikkomaisen näköisiä. Japanin elokuvan klassiset teokset, esimerkiksi Yasujiro Ozun ohjaamat keskiluokan arkisen elämän kuvaukset oli useimmiten kuvattu juuri tällä kuvasuhteella, mikä antoi niille tietyn intiimiyden tunnun. Ozunkin elokuvissa pintatapahtumat olivat vähäisiä. Wenders on japanilaiselokuvan suurena rakastajana ja Ozun ihailijana varmasti tietoinen kaikesta tästä. Onpa hän antanut Perfect Daysin päähenkilölle nimenkin Ozun tunnetuimman elokuvan, Tokyo Storyn erään henkilön mukaan. Elokuvassa nähtävän Tokioon matkustavan vanhan pariskunnan Chieko Higasiyaman esittämän rouvahenkilön roolinimi oli Tomi Hirayama. Oudon intensiivisen Perfect Days -elokuvan nähtyään tuntee käyneensä jossain kaukana.
Perfect Days.
Ohjaus: Wim Wenders
Käsikirjoitus: Wim Wenders ja Takuma Takasaki.
Kuvaus: Franz Lustig.
Pääosissa: Kôji Yakusho, Miyako Tanaka, Tokio Emoto, Arisa Nakano, Inuko Inuyama.
Kesto: 2 h 3 min.
Ikäraja: S.
Ensi-ilta: 26.1. 2024.
