Eastwood ohjaa itselleen tyypillisen koreilematonta elokuvaa, jossa tunteet ja jännitteet kasvavat hiljalleen. Tarina saattaa tuntua vanhanaikaiselta, mutta verkkainen kerronta sopii siihen hyvin. Tarinan jännite kasvaa moraalisesta ongelmasta, eikä niinkään juonikuvioista. Eettisen ongelman käsittely saattaa maistua liikaa melodraamalta, mutta juttu kerrotaan tavalla, joka tekee siitä kiinnostavan.
• • •
Savannahin kaupungissa toimittaja Justin Kemp (Nicholas Hoult) harmistuu saadessaan kutsun valamiehistön jäseneksi hänen Allison-vaimonsa (Zoey Deutch) ollessa viimeisillään raskaana. Oikeudenkäynnissä terrierimäinen syyttäjä Faith Killebrew (Toni Collette) käy taistoa saadakseen tyttöystävänsä murhasta syytetyn, entuudestaan rikollisena tunnetun James Sythen (Gabriel Basso) tuomituksi. Tapausta seuratessaan Justin Kemp alkaa tuntea kuristavaa tunnetta siitä, että hän saattaisi hyvinkin olla osallinen käsiteltävässä tapauksessa. Elokuvassa seurataan Justinin kiduttavasti voimistuvia syyllisyydentunteita, joiden myötä katsojakin joutuu pohtimaan omaa suhdettaan oikeudenmukaisuuteen.
• • •
Tällaisen tarinan parissa askarointi on Eastwoodin ydinosaamista, sillä Juror # 2 -elokuvassa keskeisiä ovat syyllisyydentunto, oikeudenmukaisuuden käsite ja lainkäytön rajalliset mahdollisuudet tuottaa kaikille hyväksyttävää oikeutta. Ei tarvitse kuin muistaa Likainen Harry (1971), niin asian ytimessä ollaan, paitsi että Harry Callahania eivät tainneet syyllisyydentunnot paljon painaa. Eastwoodin hienoimpiin elokuviin kuuluvassa Armottomassa (1992) riitti syyllisyydentuntojen kanssa painimista tulevienkin elokuvien edestä.
• • •
Justin tietää ainoana viimekätisen totuuden murhasta ja hänellä on inhimillisesti ymmärrettäviä pelkoja puhua asiasta ääneen kenellekään, mutta hän kuitenkin uskoutuu AA-ryhmässä tapaamalleen Kiefer Sutherlandin esittämälle Larrylle, joka sattumoisin on myös juristi. Hän osaa varoittaa Justinia tilanteen mahdollisista eettisistä ja juridisista sotkuista.
• • •
Muu valamiehistö olisi valmis viskaamaan syytetyn James Sythen selliin loppuiäkseen, mutta Justin on se, joka ei suostukaan noin vain pakettiratkaisuun, sillä hän sanoo haluavansa, että he edes keskustelisivat parhaasta eli oikeudenmukaisimmasta ratkaisusta. Sitä elokuva ei artikuloi, tekeekö Justin näin rauhoittaakseen omaatuntoaan, vai vain vimmaisessa toivossa, että joku muu syyllinen löytyisi kuin varsinainen syytetty. Eastwoodin elokuvasta tulee etsimättä mieleen solmuun menevien oikeussalidraamojen klassikko, Sidney Lumetin ohjaama Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1957) Samoin Juror # 2 voi saada muistelemaan kuin Justine Triet’n elokuvaa Putoamisen anatomia (2023), joka oli kylläkin huomattavasti moniulotteisempi ja -tulkintaisempi kuin Juror # 2.
• • •
Nicholas Hoult hallitsee täydellisesti pääosansa vaatiman pälyilevän katseen ja hauraalta vaikuttavan olotilan. Hänelle tilanne tarkoittaa jakautumista kahtia: Hän yrittää samanaikaisesti sekä suojautua oman osuutensa paljastumiselta että suojata syytettyä tuomiolta, jonka tietää vääräksi. Justinista tulee siis oman itsensä ankarin tuomari. Elokuvan visuaalinen ilme heijastaa hänen kaksinaisuuttaan: Kohtausten valaistus vaihtelee takaumien synkästä myrsky-yöstä oikeussalikohtausten liepeillä aistittaviin hehkuvan aurinkoisiin päiviin.
• • •
Harkitusta verkkaisuudestaan huolimatta elokuva etenee määrätietoisesti. Huomattavinta elokuvassa on sen harkittu pidättyväisyys. Päähenkilöille ei anneta kuin minimaalinen taustatarina. Suuret tunteet jätetään vellomaan vain päähenkilölle ja katsojille itselleen. Elokuva onnistuu häiritsemään katsojaansa vaikeilla kysymyksillä oikeuden luonteesta. Eastwood ei tyrkytä näkemyksiään, vaan antaa meille mahdollisuuden pohdiskella rauhassa, miten itse toimisimme kuvatun kaltaisessa tilanteessa. Jos tämä sattuisi jäämään nyt 94-vuotiaan Eastwoodin viimeiseksi elokuvaksi, se on hyvinkin kunniallinen hyvästijättö.
Juror # 2.
Ohjaus Clint Eastwood.
Käsikirjoitus: Jonathan A. Abrams
Kuvaus: Yves Bélanger.
Pääosissa: Nicholas Hoult, Toni Collette, Zoey Deutch, J. K. Simmons.
Kesto:
Ikäraja:
Suoratoisto: Max
