Likainen Harry-elokuvan (1971) tarina on kuin suoraan supersankarisarjakuvista: San Franciscoa pitää kauhun vallassa ilmetty mielenvikainen Scorpioksi itseään kutsuva tappaja, joka murhaa kaupungin asukkaita tarkka-ampujan taidoilla. Murhien tarkoitus on kiristää kaupungilta rahaa. Pormestari mieluummin maksaa kuin antaa murhien jatkua. Poliisietsivä Harry Callahan (Clint Eastwood) pyrkii suoraviivaisempaan ratkaisuun. Scorpio-murhaajalla on tosielämän esikuva: 1960-luvun lopulla tapahtuneiden murhien suorittajaa kutsuttiin Zodiaciksi. Hän päätyi päähenkilöksi David Fincherin Zodiac-elokuvaan (2007).
• • •
Likaisessa Harryssa ensimmäisessä elokuvaroolissaan Scorpiota esittänyt Andrew Robinson teki murhaajahahmostaan toksisen hipin, jonka täysin nihilismiltä vaikuttanut toiminta heijasti yhteiskunnan konservatiivisimman osan voimatonta kauhistuneisuutta itselleen käsittämättömältä vaikuttaneen 1960-luvun nuorison vastakulttuuriliikehdinnän edessä. Eastwoodin Callahanin hahmo lakonisine puheineen, siisteine pukuineen ja suittuine hiuksineen on ulkoisesti vastakohta Scorpion ylikasvaneelta koulupojalta näyttävälle sosiopaatille.
• • •
Callahanissa ja Scorpiossa on paljon samaa. Siinä missä Scorpio käyttää sadistisesti väkivaltaa– niin tekee myös Callahan, etenkin elokuvan loppupuolella hänen kiduttaessaan Scorpiolta tietoa tämän sieppaamien uhrien olinpaikasta. Siltäkin osin Likaisen Harryn nimipäähenkilön toiminta tuo mieleen Batmanin tapaiset puolipsykopaattiset supersankarit. Likainen Harry on joiltain osin syvästi taantumuksellinen elokuva, joka ei antaudu löysästi tehdyille tulkinnoille. On liian helppoa tuomita se pelkän tuomitsemisen takia. Elokuvassa on tiettyä monitulkintaisuutta, kuten on Eastwoodin elokuvissa ja hänen itsensäkin hahmossa.
• • •
Kuvaaja Bruce Surtees, joka uransa aikana kuvasi Clint Eastwoodia 14 elokuvassa, löysi Likaiseen Harryyn tapahtumapaikka San Franciscosta sen vuorokaudenaikojen hienoimman valon. Ja Lalo Schifrinin jazzillisesti sävyttynyt musiikki puhaltaa eloon ankeimmatkin kohtaukset. Don Siegelin ohjaamissa elokuvissa ei ollut aivan odottamatonta, että hänen elokuviensa sankarit olivat yksinäisiä miehiä, jotka elivät jonkin ihan itse keksimänsä moraalikoodin mukaan. Likaisessa Harryssä päähenkilöä käyttää yksi ainoa motiivi: uhreja ja sivullisia on suojeltava, vaikka se vaatisi pahantekijöiden tappamista, lyömistä ja kiduttamista.
• • •
Epäilevien kysymysten ja huomautusten esittäminen on Likainen Harry-elokuvasta on enemmän kuin paikallaan, koska elokuva on malliesimerkki kierosta suostuttelusta. Kun San Franciscoa kiväärillään piinaava sarjamurhaaja on saatu kiinni ja vapautettu todisteiden puutteessa, niin juuri se on se, millä katsoja saadaan tuntemaan voimatonta suuttumusta poliisin toimintaa rajoittavien sääntöjen olemassaolosta. Hätäisempi katsoja olisi täysin valmis antamaan kaiken vallan: pidättämisen, tuomitsemisen ja tuomion toteuttamisen vallan yhdelle, ampumataitonsa todistaneelle poliisille – sen enempiä kyselemättä. Juuri näin populistit saavat valtaa, koska ei vaivauduta kyselemään ja noudattamaan sääntöjä ja oikeita menettelytapoja. Prosessi on hidas ja hyvästä syystä, koska se pakottaa ajattelemaan laillisuutta joka käänteessä.
• • •
Jo omana aikanaan elokuva lain omiin käsiinsä ottavasta poliisista pahastutti katsojia. Suomessa elokuva joutui täyskieltoon, koska valtion elokuvatarkastamo piti sitä ”raaistavana ja mielenterveyttä vahingoittavana.” Elokuvateattereissa esitettäväksi elokuva hyväksyttiin useiden valitusten ja uudelleen tarkastuttamisten jälkeen ja silloinkin vasta lyhennysten jälkeen 30 % rangaistusverolla.
• • •
Yleisöään elokuva johdattelee kuin taitava helppoheikki, ja saa yleisön melkeinpä hurraamaan, kun kaupunkia vainonnut mätämuna on päästetty päiviltä. Elokuva ei kuitenkaan lopu riemukkaisiin tunnelmiin, koska kuvat jorpakossa lilluvasta Scorpion ruumiista lähinnä masentavat. Päälle päätteeksi Callahan ottaa poliisimerkkinsä ja viskaa sen veteen.
Likainen Harry.
Ohjaus Don Siegel.
Käsikirjoitus: Harry Julian Fink, Rita M. Fink, Dean Riesner.
Kuvaus Bruce Surtees.
Pääosissa: Clint Eastwood, Harry Guardino, Reni Santoni, John Mitchum, Mae Mercer.
Kesto. 1 h 42 min.
Ikäraja: 15.
Suoratoisto: Max.
