Fiktiivisen elokuvan tekemistä holokaustista on sikäli vaikeaa edes kuvitella, koska toisen maailmansodan aikana tapahtuneen natsi-Saksan suorittaman juutalaisten järjestelmällisen kansanmurhan esityksissä on kauan pidetty tärkeimpänä kaunistelemattoman totuuden kertomista.
• • •
On ihmisiä, joiden mielestä minkä tahansa fiktion, romaanin tai elokuvan tekeminen holokaustista loukkaa holokaustin uhreja, koska heidän mukaansa yksikään kirjallinen tai elokuvallinen teos ei voi kuvata shoahia totuudenmukaisesti ja se saattaa siten vääristellä tapahtunutta. On mahdollista, että joku loukkaantuu Glazerinkin elokuvasta, koska se käyttää holokaustia vertauskuvana inhimillisestä pahuudesta ja julmuudesta.
• • •
Elokuvan pääosissa ovat murhaajat, eivätkä uhrit, jotka elokuva jättää tietoisesti sivullisiksi; Joko kuvan reunoilla ohikäveltäviksi elokuvan pääosaperheen palvelijoiksi tai perheen pihamaan kukkapenkkiin ripoteltavaksi tuhkaksi. Kiitän Glazerin elokuvaa siitä, että se on tosissaan tehty taiteellisesti rohkeiden ratkaisujen elokuva.
• • •
Ensimmäinen asia, joka Glazerin elokuvassa hätkähdyttää on kuin huomiota keräävänä valkokankaalla pidetty musta kuva. jonka alta kuuluu kumea, synkeän äänitehosteen lailla käytetty brittimuusikko Mica Levin musiikki. Elokuvaan Glazer on nostanut etualalle Auschwitzin keskitysleirin komendanttina toimineen Rudolf Hössin kuvitteellisen perheen tavallisista tavallisimman näköisen arjen.
• • •
Elokuvan funktio on saada katsoja onnittelemaan itseään fiksuudesta, jolla älyää, ettei oletettu normaalius olekaan muuta kuin kulissi, jolla kätketään yksi historian suurimpia hirvittävyyksiä. Elokuvan perhe elää sananmukaisesti Auschwitzin keskitysleirin varjossa. Hössin perheen talon ja leirin välillä on muuri. Leiri pääsee Hössien kotiin etupäässä vain ääninä; Leirille uusia vankeja tuovien junien tai leirillä yötä päivää pyörivien tehtaiden.
• • •
Perheen kodin ikkunoihin kajastavat leiriltä hulmahtelevat polttolaitosten piippujen liekit. Groteskiuttakaan elokuva ei kaihtele, kun elokuvan alkupuolella juhlitaan komentaja Hössin syntymäpäivää, niin kidutettujen tuskanhuudot kantavat muurin takaa Hössin talolle saakka.
• • •
Elokuvaa voi toki pitää rakkaustarinana avioparista, joka on Adolf Hitlerin ajatuksiin uskoen muuttanut itään valloitetulle alueelle, perustanut kodin, jossa elämään kuuluvat reippailu luonnossa ja kotipihan kukoistavien kukkapenkkien puutarha sekä kasvimaa, joka tuottaa ruokapöytään tuoretta syötävää. Lapset vain vaikuttavat hitusen häiriintyneiltä. Heddy-rouva joutuu suunniltaan, kun mies kertoo, että hänet siirretään Oranienburgin leirille. Hedwig Höss tahtoo jäädä Auschwitzin kotiinsa asumaan kunnioitettuna rouvana.
• • •
Elokuvan nimeä ohjaaja Jonathan Glazer on tiettävästi selostanut niin, että elokuvassa on ikään kuin kaksi teosta, jotka tapahtuvat tietyn aistin kiinnostusvyöhykkeellä siten, että mahdollisesti marginaalisena pitämämme asia näköaistin alueella kertoo yhtä ja kuuloaisti taas jotain muuta. Nämä kaksi eivät ole välttämättä ristiriidassa, vaan kertovat kuitenkin samaa tarinaa.
• • •
Jotakuinkin vastaavaa tehtiin toisessa viime vuosien keskitysleiriltä tarinansa ottaneessa teoksessa, unkarilaisen László Nemesin elokuvassa Son of Saul (2015). Niin moniulotteinen kuin The Zone of Interest onkin, niin elokuvaa voi moitiskella siitä, että siinä Glazer käyttää melko huolettoman oloisesti holokaustia metaforana, johon nykyihmiset voivat heijastaa läntisen elintasonsa tuottamia tunnonvaivoja. Elokuva käyttää aineistonaan englantilaiskirjailija Martin Amisin romaania sitä jossain määrin muunnellen.
• • •
Komendantti Hössiä esittää Babylon Berlin -sarjassa Berliinin poliisin valokuvaajana toiminutta Reinhold Gräfiä esittänyt Christian Friedel. Hössin vaimoa, topakkaa Hausfrau Hedwig Hössiä esittävän Sandra Hüllerin tunnetuin roolihahmo tähän mennessä on Isäni Toni Erdmann -elokuvassa (2016) perheensä jättäneen isän puoliväkisin tapaamaan joutuvana Ines -tyttärenä.
• • •
The Zone of Interestin mieleenpainuvimpiin kuuluu kohtaus, jossa Rudolf Höss uransa huipulla ollessaan on poistumassa kolmannen valtakunnan kerman kansoittamasta juhlista ja alkaa oksentaa toistuvasti käytävässä ja hänen taustallaan näkyy vain pimeys kuin valmiina nielaisemaan hänet. Hössin meihin katsojiin käytävässä luoma katse samaistaa meidät osaksi Hössin ja muiden natsien rikosta.
The Zone of Interest.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jonathan Glazer, Martin Amisin romaanista The Zone of Interest.
Kuvaus: Lukasz Zal.
Musiikki: Mica Levi.
Pääosissa: Christian Friedel, Sandra Hüller, Johann Karthaus, Zuzanna Kobiela, Imogen Kogge.
Kesto: 1 h 46 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 26.1. 2024.
