Harva se päivä saa lukea eri alojen taiteilijoiden, esiintyvien tai muiden, huolesta viimeisimpien teknisten keksintöjen, useimmiten tekoälyn uusien sovellusten takia. Voimakkain syy taiteilijoiden huolelle on pelko heidän itsensä tulonmenetyksistä tekoälyn rajoittamattoman käytön takia. Kyse ei ole pelkästään Billie Eilishin ja Stevie Wonderin kaltaisten pop-miljonäärien murheesta haihtuvien tekijänoikeustulojen vuoksi, vaan myös taiteenteon eettisyydestä ja historian loukkaamattomuudesta. Jo nyt on tekoälyn avulla saatu Frank Sinatran kuuloinen ääni laulamaan rap-kappale Gangsta’s Paradisea, vaikkei hän ikinä sitä oikeasti laulanutkaan.
• • •
Kyse on myös insinöörien ja softantekijöiden näyttämisenhalusta: Hei, teemme näin, koska osaamme tehdä näin. Viimeisin tekoälyn etenemisestä kertova uutinen, joka sai jossain määrin taivastelemaan, on juttu losangelesilaisesta Channel 1 – tv-kanavasta, joka ottaa uutisankkureikseen ja ruudussa näkyviksi toimittajikseen tekoälyhahmoja. Onhan se kätevää, kun reportterit sanovat, mitä heidän omistajansa käskee, eivätkä lakkoile – ikinä. Eivätkä pelkät ruututoimittajat ole tekoälyn generoimia, vaan myös kuva-aineisto voi olla ja onkin sitä.
• • •
Siitä, että jokin on mahdollista ei suinkaan seuraa sitä, että niin pitäisi tehdä. Samantyyppisten teknisten edistysaskeleiden tuottamien eettisten ongelmien kanssa askaroitiin jo joitain vuosia sitten elokuvissa käyttöön tulleen liikkeenkaappaustekniikan tultua laajemmin julki. Silloin näyttelijät tuskailivat sen kanssa, että, jos heidän olemuksensa liikehdintää myöten voidaan tallentaa, niin eikö se tarkoittaisi, että ”heidän itsensä” tai ainakin jonkin heidän itsensä näköisen bittiluomuksen voitaisiin sanoa näyttelevän jossain elokuvassa tai muussa audiovisuaalisessa luomuksessa, jota he itse eivät ole olleet tekemässä ja jolle he eivät ole antaneet hyväksyntäänsä, vaikka heidän kuolemansa jälkeenkin.
• • •
Nykyisenä deepfaken eli syväväärennöksen aikana nuo näyttelijöiden vanhat huolet kuulostavat herttaisen pieniltä. Ensimmäisiin keinopersoonallisuuksiin kuulunut 1980-luvulla vitsiksi synnytetty Max Headroom näyttää nykyään vain viehättävän primitiiviseltä kuin puissa kiipeilevä kädellinen serkku homo sapiensin rinnalla.
• • •
Nykyään kun tekoälyllä tehdään jo pornoakin, niin on vain ajan kysymys, että tehdään muitakin elokuvan lajeja. Deepfake taas vie ajatukset siihen, miten näytelmäkirjailija William Shakespeare saattoi sittenkin tietää meistä ja meidän ajastamme jotain sellaista, mitä emme ole tulleet ajatelleeksi. Hän kirjoittaa Macbethin ensimmäisessä näytöksessä näin: ”Harha on totta ja totuus on harhaa, se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa.” Ei se karkaa, jos vain haluaa pitää kiinni tietystä todellisuuden tasosta ja katseensa horisontissa.
