Antti Selkokari
Suomalainen elokuvayleisö on vanhoillista, sillä sitä kiehtovat eniten karvalakkikomedia ja elämäkertaelokuvat. Vuoden 2020 katsotuimpien kotimaisten listan tarkastelu kertoo että Suomessa pysytään mukavuusalueella.
Liki 30 vuoden takaisessa elokuvassa on hyvinkin paljon katsottavaa vielä tänäänkin, koska miten varten klassikoita katsottaisiin, ellei sitä että niitä voi arvostaa. arvioida uudelleen ja herkutella niiden parhailla kohdilla. Kyllähän Ridley Scottin Thelma & Louise on jo klassikko.
Bloggari tarttuu uuteen ensi-iltaan, David Fincherin Mank-elokuvaan, jonka katsomista suositttelee lämpimästi.
Bloggari jatkaa syksyllä näkemättä jääneistä elokuvista kirjoittamista. Nyt on vuorossa hyvä kotimainen elokuva.
Bloggari ei ole vieläkään päässyt elokuviin, joten Ylen Areenan antiin turvaudutaan tilapäisesti. Takavuosien ylistetty taide-elokuva, Bertoluccin Fasisti jättää hapettoman vaikutelman.
Babylon Berlinin yhteydessä jauhetaan eniten sarjan tuotannon kalleudesta tai 1920-luvun ilmapiirin ihanuudesta, mutta nyt katsotaan päähenkilö Gereon Rathia. Spoilereita on, taatusti.
Blogissa uusitaan elokuvateatteriensi-illan yhteydessä julkaistu kahden ja puolen vuoden takainen teksti ranskalaiselokuvasta Suojelijat. Sen vähäeleisyys on mullanpotkimista suurempaa draamaa. Erinomaiset näyttelijät, etunenässään ensikertalainen Iris Bry sekä maalauksellisen upeat kuvat vetävät katsomaan mitä kauneinta elokuvaa.
Bloggari löytää Virpi Suutarin dokumenttielokuvasta Aalto lämpöä, kauneutta ja ironiaakin. Joka tapauksessa elokuva kannattaa nähdä.
Blogissa käydään hiljalleen läpi käsittelemättä jääneitä elokuvia ja ensi-iltoja. Tenet ei juuri miellyttänyt, mutta sanottavaa riitti.
Bloggari palailee julkaisemaan uusia päivityksiä. Ensi alkuun vähän kerrallaan, koska pitkän poissaolon jälkeen kestää päästä vanhaan rytmiin kiinni.
