Robert Guédiguianin Varastelevassa varpusessa aikanaan tehdastyöstä pois potkittu Maria (Ariane Ascaride) elättää itseään vanhusten kotihoitajana, kokkailee, suorittaa pientä siivousta ja käy ostoksilla. Muuten hän olisi tyytyväinen elämäänsä, mutta rahat vain eivät tahdo riittää. Hänellä on rahareikiä liiankin kanssa, muun muassa Bruno-puoliso (Gérard Meylan), jolla on tapa luikahtaa kulmakuppilaan kavereiden luo pelaamaan ja häviämään. Maria uskoo isovanhemman kiihkeydellä Nicolas-tyttärenpoikansa (Thorvald Sondergaard) ihmelapsuuteen pianonsoittajana, minkä takia hän haalii rahaa pianonvuokraan ja oppitunteihin.
• • •
Maria on, paha kyllä, hyvin mieltynyt äyriäisiin ja ostereihin, mikä saattaa hänet ylivoimaisiin kiusauksiin rahankäytössä. Maria päätyy pihistelemään vähän sieltä ja tuolta haltuunsa uskotuista kaupparahoista. Varasteleva varpunen on hyvin kirjoitettu ja näytelty nykyhetken draama ymmärrettävästä pienestä, arkisesta tapahtumasta, jolla on myös luokka- ja moraaliulottuvuutensa; Onko köyhän oikein pihistää henkilökohtaiseen nautintoonsa, varsinkaan vanhuksilta?
• • •
Elokuva saa katsojansa miettimään suhdettaan oman elämänsä tärkeysjärjestyksiin ja omiin vanhempiinsa, semminkin, kun yhdellä Marian hoidokeista, Jean Pierre Darroussinin esittämällä Robertilla on isälleen aidoista tai uskotuista vääryyksistä kaunaa kantava poika Laurent (Grégoire Leprince-Ringuet), jota polttelee halu saada isän koti myyntiin ja rahat jakoon. Kovin moni elokuvan ihmisistä uskoo ansaitsevansa elämältä jotain parempaa. Elokuva saa katsojansa myös arvioimaan suhdettaan siihen, pyhittääkö puhdassydämisyys varastelua tai onko köyhälistöllä oikeutta nauttia yläluokkaiseksi uskotusta herkuttelusta.
• • •
Tarinan jännite kyllä notkahtaa, kun piano lähtee ihmelapsen huushollista. Pohjimmiltaan realistisessa elokuvassa tulee jokunen uskottavuutta uhmaava hetki, etenkin silloin kun Robert-vanhus kelaa pyörätuolillaan poliisiasemalle siteeraamaan Victor Hugon sentimentaalista Myrskyn jälkeen -runoa poliisille ja saa Marian syytteet peruttua vakuutettuaan viranomaiset siitä, että hän on ihan itse ja vapaaehtoisesti antanut rahaa Marialle.Viime kädessä on kyse kuitenkin vanhushoivasta maksettavan palkan pienuudesta ja ihmisten halusta sosiaaliseen nousuun, vaikka lapsenlapsen uskotun nerokkuuden avulla.
• • •
Marseillen lahja Ranskan ja maailman elokuvataiteelle on sikäläisen elokuvantekijän, Robert Guédiguianin tuotanto. Guédiguian on tehnyt tämän hänen uusimpansa, Varasteleva varpunen, mukaan lukien 24 pitkää elokuvaa. Lähes kaikki sijoittuvat samaan Marseillen kaupunginosaan, tiiviydessään kylämäiseen L’estaqueen. Ohjaajan elokuvissa se on pieneläjien, työläisten, baarinpitäjien tai eläkeläisten yhteisö. Guédiguian on tullut tunnetuksi tavallisista ihmisistä kertovista tarinoistaan, joita on verrattu myös ”pienistä ihmisistä” kertoviin Aki Kaurismäen elokuviin. Tyypillisimmillään Guédiguianin elokuvat pienyhteisöstä, jota työttömyys tai muut ongelmat koettelevat. Useimmiten heitä esittävät samat näyttelijät, jotka kiertävät ohjaajan liki kaikissa elokuvissa.
• • •
Molempia ohjaajia, Kaurismäkeä ja Guédiguiania yhdistää se vasemmistolaisuus, jossa uskotaan ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Ranskalaisohjaajan elokuvat lietsovat katsojissaan uskoa vaikeuksista selviytymiseen ystävyyden tai sellaisen ehkä jo unohdetunkin asian, kuin solidaarisuuden voimalla. Guédiguian tuo elokuviinsa vahvasti tunnetta, muttei koskaan ylilyöntejä. Hän tekee elokuvia ihmisistä, joille kaikesta huolimatta ei käy kovin huonosti.
Varasteleva varpunen.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Robert Guédiguian.
Pääosissa: Ariane Ascaride, Grégoire Leprince-Ringuet, Jean Pierre Darroussin, Marilou Aussilloux, Gérard Meylan, Lola Naymark.
Kesto: 1 h 41 min.
Ikäraja: 7.
Ensi-ilta: 1.8.2025.
