Viihde-elokuva F1 ei kaavamaisuuttaan juuri peittele. On hyviä syitä nähdä elokuva niin isolta valkokankaalta mitä löytyy, koska tv-ruudussa tämän elokuvan formulat näyttäisivät leluanimaatiolta. Brad Pittin esittämältä kerran pahasti kolaroineelta ja formuloihin paluuta tekevältä Sonny Hayesilta on kysytty, miksi hän ajaa kilpaa, rahastako, ja saatu siihen moniselitteinen vastaus: Hayes on vain hymähtäen vaiennut. Kohtaus esitetään elokuvassa kahdesti, joten sillä täytyy olla merkitystä muunakin kuin ajantäyttäjänä.
• • •
Kohottavimmat fiiliksensä elokuva antaa katsojalleen alussa, missä kuvaaja Claudio Miranda ottaa teleobjektiivilla kaukaa etäisyyden päästä kuvaa moottoriurheilustadionista ja elokuvasäveltäjä Hans Zimmerin bassosointuja jymisevä musiikki täyttää elokuvateatterin ilmatilan. Nämä kaksi yhdessä kertovat meille kohtalaisen isoin kirjaimin, että nyt näemme tarinan jättiläisisistä. Pidemmällä elokuvassa on ihasteltava sen äänisuunnittelua, joka yhdistää moottoreiden pauhun ja kilpailuyleisön huudot äänimatoksi, joka tuntuu huumaavammalta kuin mikään mitä kuljettajat kuulokkeistaan kuulevat.
• • •
F1 noudattaa monien urheiluelokuvien kaavaa, jossa altavastaajan täytyy valmentautumisen, itsekurin ja tarpeeksi haastavan kilpailijan motivoimana saavuttaa riemuvoitto, jota kohti on pyrkinyt koko elämänsä. On kaksi elokuvaa, joita F1 muistuttaa varsin paljon. Bennett Millerin 14 vuoden takaisessa baseball-kuvioista kertonut Moneyball (2011) on se elokuva, jossa Brad Pitt kehitteli elämässään vastoinkäymisiä kokeneen vähän röyhkeän altavastaajan prototyypin persoonallisuudesta, jota hän esittää myös F1-elokuvassa.
• • •
Toinen elokuva, joka F1:ssä resonoi, on kolmen vuoden takainen Top Gun: Maverick (2022. Kummatkin elokuvat kertovat pikkuisen ylimielisestä oman alansa veteraanista, jonka täytyy suorittaa hänet unohdukselta pelastava viimeinen tehtävä. Sekä F1 että Top Gun: Maverick ihastelevat maailman kalleimpia ja nopeimpia formulautoja tai hävittäjälentokoneita. Muutakin yhteistä elokuvilla on: kuvaaja Claudio Miranda, ohjaaja Joseph Kosinski työskentelivät kumpikin molemmissa elokuvissa, kuten myös käsikirjoittaja Ehren Kruger.
• • •
Se, että F1 on tehty Hollywoodin viihde-elokuvaksi tarkoittaa vain sitä, että se on suhteellisen vaivatonta katsottavaa, koska sen halutaan valuvan kurkusta alas kuin etukäteen testatun brändijäätelön. Eipä se jätä jälkeensäkään sen ihmeellisempiä kysymyksiä kuin niitä, joita elokuvan ihmiset esittävät: ”Miksi me teemme tätä?” Jotkut heistä jahtaavat mammonaa, mainetta tai seuraajia somessa tai paremman auton suunnittelun onnistumista, yksille se on vaaran tunne ja adrenaliini.
• • •
On mahdollista ajatella formulaurheilua, siinä missä mitä muuta tahansa vaarallista urheilulajia äärimmäisenä filosofisena, ellei peräti eksistentialistisena kysymyksenä: On vain rata, autoja ja 20 kuljettajaa, kuka ajaa nopeimmin? Kaikki psyykkinen ja fyysinen valmennus on tähdännyt yhteen pisteeseen. Äärimmäistä keskittymistä vaativassa suorituksessa on suljettava koko muu maailma ja yksityiselämä – jos sitä on, ulkopuolelle. On vain auto, joka pitää saada ensimmäisenä maaliin. Sen, että muuta ei ole, voi kokea vapauttavana.
F1.
Ohjaus: Joseph Kosinski.
Käsikirjoitus: Ehren Kruger & Joseph Kosinski.
Musiikki: Hans Zimmer.
Pääosissa: Brad Pitt, Damson Idris, Javier Bardem, Kerry Condon, Tobias Menzies, Kim Bodnia.
Kesto: 2 h 35min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 25.6.2025
