Missään ei näe kiihkeämmin siivottuja yleisiä vessoja kuin Wim Wendersin Perfect Days -elokuvassa
Elokuvaa pikkutarkasti seuratusta yleisten vessojen siivoojan elämästä voisi luulla dokumenttielokuvaksi, kunnes muistaa sen olevan fiktiota.
Elokuvaa pikkutarkasti seuratusta yleisten vessojen siivoojan elämästä voisi luulla dokumenttielokuvaksi, kunnes muistaa sen olevan fiktiota.
Paras syy katsella klassikkoelokuvia on nähdä jotain oikeasti hyvää.
Kriitikko katsoi ekan Dyynin, eikä yksinomaan ihastunut. Puheet kohtalosta ja velvollisuudesta toivat ikäviä mielleyhtymiä. Eikä spektaakkelin iso kokokaan ole jäännöksettömästi hyvä asia.
Taiteelliseen ilmaisuun pyrkinyt esseistinen dokumenttielokuva Nécrose ei saanut minusta ylintä ystävää, vaikka katsoinkin sen tarkoin.
Cannesin festivaalin pääpalkituksi ja viiden Oscar-ehdokkuuden teokseksi päätynyt The Zone of Interest antaa katsottavaa älyllisesti ja esteettisesti moniulotteisia elokuvia etsivälle.
Tämän kirjoittaja ei pidä kovin paljon Myrskyluodon Maijasta. Koska kriitikon tehtävä on olla vilpitön ja armoton, niin sitä yritän toteuttaa.
Agentit on hauskin ranskalainen tv-sarja vuosikausiin.
Joulunpyhiin perhepiirissä sattunut Kummisetä-trilogian intensiivinen katselurupeama nostatti mietteitä.
Vuoden parhaiden elokuvien kokoaminen saa arvostelijan aina tuntemaan riittämättömyytensä: eikö näitä muka enempää ollut?
Blogi ja kirjoittajansa pitävät jonkin aikaa joululomaa, sillä tauko tähän talven pimeyteen on aina paikallaan. Nämä sivut heräävät henkiin jälleen vuodenvaihteessa edellisvuoden parhaita elokuvia käsittelevällä artikkelilla.
Vanhan klassikon arvostelu hetken muun ensi-iltatarjonnan rinnalla tuntuu kummalliselta ja ehkä väärältä, mutta tarkemmin ajatellen on vain oikein, että klassikosta puhutaan omilla ehdoillaan.
Jos haluaa nähdä elokuvan, jossa puhutaan paljon ja johon uppoutuu niin tiiviisti, että ajattelee sitä myöhemminkin, niin Drive My Car on oiva valinta.