Tämä elokuva esittää lapsen silmin nähdyt toisen maailmansodan viimeiset päivät keväällä 1945 Pohjoisfriiseinsaariin kuuluvalla parintuhannen asukkaan pienellä Amrumin saarella. Elokuva perustuu mm. R.W. Fassbinderin työtoverina 1970- ja 1980-luvulla toimineen Hark Bohmin muistoihin. Bohm oli tämän elokuvan ohjaajan Fatih Akinin läheinen ystävä, opettaja ja esikuva. Elokuva on harkittu 12-vuotiaan pojan kasvukertomus julmana aikana, kun vanhat totuudet jo natisevat, eikä uusiakaan vielä ole.
• • •
Päähenkilö Nanning (Jasper Billerbeck) on jämähtänyt Hitlerjugendin juniorijaoksen, Jungvolkin tapoihin ja ajatusmaailmaan ja hänen vanhempansa ovat aatteelleen omistautuneita natseja. Raskaana olevaa Hille-äitiä (Laura Tonke) fanaattisempaa natsia ei olekaan.
• • •
Isä on SS-upseerina sodassa. Hän on kirjoittanut kirjan ”Biologisesta valtionpetoksesta”, millä natsit tarkoittivat ”puhtaiden arjalaisten” ja ”likaisten ali-ihmisten” välisiä seksisuhteita. Sillä on osuutensa tapahtumiin ja välirikkoon Nanningin perheessä. Nanning on saanut valaanluupuukon Amerikkaan lähteneeltä Theo -sedältään, joka olisi halunnut naimisiin Ruth Danziger -nimisen naisen kanssa, mutta natsit kielsivät liiton ja lähettivät Ruthin leirille murhattavaksi. Näin diktatuuri repi perhettä. Amrum näyttää päähenkilönsä vähittäisen, eleettömän kasvamisen ulos vanhempiensa poliittisista näkemyksistä.
• • •
Nanning kohtaa saarella liikuskellessaan ihmisiä ja tapahtumia, jotka saavat hänet epäilemään maailmankuvaansa. Saarelta on lähtenyt paljon ihmisiä Amerikkaa hyvää elämää etsimään, mikä selittää sen, että jopa sodan aikanakin saarella kuunnellaan salaa amerikkalaisia radiolähetyksiä. Elokuvan tapahtuma-aika on keväällä 1945, joten siihen osuu myös saksalaisten keskuudessa leviävä tieto Hitlerin kuolemasta. Se suistaa Nanningin Hille-äidin vakavaan masennukseen, josta hän sanoo toipuvansa vain, jos saa syötäväkseen voilla ja hunajalla siveltyä vehnäleipää. Sitä toivetta ei ole helppoa toteuttaa sodan pula-ajan ja säännöstelyn oloissa.
• • •
Kilttinä poikana Nanning alkaa väsymättömän työskentelyn toteuttaakseen äidin toiveen. Hän myy työvoimaansa, käy vaihtokauppaa ja vetoaa ihmisten hyväntahtoisuuteen kerätäkseen tarpeet leipään ja päällisiin. Koska kananmunia ei saa, niin hän etsii rantaruohikoista hanhenpesän ja hanhenmunia, auttaa kampelansavustuksessa ja osallistuu hylkeenmetsästykseen.
• • •
Kuin sivulauseina käy ilmi muutamien saarelaisten suhtautuminen Hampurista liittoutuneiden pommituksia paenneeseen perheeseen. Etenkin ikätovereiltaan Nanning saa kuulla keljuilua, ettei ole amrumilainen laisinkaan, vaikka todellisuudessa hänen suvullaan on saarella pitkät juuret. Syrjintää nähdään varsinkin silloin kun saarelle saapuu Puna-armeijan hyökkäystä paenneita saksalaispakolaisia Sleesiasta ja Itä-Preussista.
• • •
Vaikka saari on kaukana sodan suurimmista julmuuksista, jotain merkkejä sodan kauheuksista tulee saarellekin. Saarta kierrellessään Nanning törmää rannalla meren sinne huuhtomaan brittikoneen lentäjän jo mätänevään ruumiiseen. Hankkiessaan perheelleen lihaa Nanning joutuu tappamaan pyydystämänsä kanin ja opettelemaan sen nylkemisen ja suolistamisen. Luonnon kauneutta ja kauheuttakin riittää osaavasti kuvattuna.
• • •
Monessa suhteessa moitteettomasti tehty Amrum osuu väärään nuottiin silloin, kun se laittaa päähenkilö Nanningin juttelemaan Hermann-ystävänsä (Kian Köppke) kanssa Moby Dick -romaanin kapteeni Ahabista Adolf Hitlerin ja valaasta Saksan vertauskuvana. Metaforan kliseisyys kirskahtaa heti kun sen kuulee.
• • •
On saksalaiskriitikoita, joita Amrum-elokuva inhottaa, koska se ”nostaa jalustalle päähenkilönsä, joka on Hitler-nuori.” Tuomittavaa tässä on ilmeisesti se, että natsit ja Hitler-nuoret jätetään erikseen paheksumatta. Tällainen katsojaa aliarvioiva ja nykyajan arvojen ja moraalin mukainen suhtautuminen kuviteltuihin henkilöihin ei ole järin älyllistä toimintaa. Ei ole kyse siitä, ettenkö pitäisi natsidiktatuuria tuomittavana, kuten kaikkia muitakin diktatuureja. En vain ole niin hölmö, että alkaisin kinastella fiktiivisten henkilöiden olemassaolon oikeutuksesta.
Amrum.
Ohjaus: Fatih Akin.
Käsikirjoitus: Hark Bohmin muistelmista Fatih Akin.
Pääosissa: Jasper Billerbeck, Hille Hagener, Lars Jessen, Kian Köppke.
Kesto: 1 h 33 min.
Ikäraja: 16.
Ensi-ilta oli jo 24.4. 2026.
