Mitä saadaan kun kerrotaan tarina taiteen, tässä tapauksessa klassisen musiikin opiskelijoista, opettajista, kunnianhimosta ja sekoilusta? Sellaista on tarjolla näyttelijänä, näytelmäkirjailijana ja elokuva- ja tv-käsikirjoittajana tunnetuksi tulleen Paavo Westerbergin ensimmäisessä pitkän elokuvan ohjaustyössä Viulisti. Westerberg on haalinut kokemusta elokuvakäsikirjoittamisesta Aku Louhimiehen elokuvissa Paha maa ja Valkoinen kaupunki.

Elokuva alkaa Konfutsen mietelmällä, jonka mukaan ”meillä on kaksi elämää, joista toinen alkaa sillä hetkellä, kun ymmärrämme että on vain yksi elämä.”

Ihminen, jonka elämä avaa Viulistin on Matleena Kuusniemen esittämä viulisti Karin Nordström. Hänen täytyisi sopeuttaa entinen, esittävän taiteilijan elämänsä, tajunta ja minuus vakavan liikenneonnettomuuden jälkeiseen aikaan.

• • •

 Katsoja voi vain kuvitella, miten raastavaa viulistin on tajuta viulun kieliä sormittavan vasemman kätensä tuntoherkkyyden iäksi menneen, minkä takia konserttiesiintyjänä loistaneen taiteilijan on ryhdyttävä viulunsoiton opettajaksi. Elokuvan markkinointi- ja tiedotusmateriaali esittää elokuvan kertovan intohimosta, rakkaudesta, kunnianhimosta ja luopumisesta, mutta eihän se sitä tee.

Intohimon esityksiä Viulistiin saadaan, kun opettajana toimiva Karin ja yksi hänen opiskelijoistaan, Olavi Uusivirran esittämä Antti aloittavat suhteen. Noin kahdenkymmenen vuoden ikäero ja opettaja-oppilas –asetelma tekevät suhteesta hyväksikäyttöä. Voi toki pohtia, mitä syitä opettajalla kenties on käyttäytymiselleen.

• • •

 Hoitaako hän ammatinvaihdoksen tuomaa alakuloaan näin, vai kostaako puolisolleen tämän haaleaa suhtautumista vaimoonsa vai tekeekö hän kaikkea sitä ihan vain huvikseen? Asian toinen puoli on myös hyväksikäytetyn Antin vastuu. Hän on periaatteessa aikuinen mies, jolla olisi älyä ja voimaa kieltäytyä suhteesta opettajansa kanssa.  Ehkä hän näkee suhteessa ponnahduslaudan menestykseen ja uran nousuun.

Eivätkä arveluttavat suhteet opettajien ja opiskelijoiden välillä jää siihen, sillä kun paikalle saapuu Karinin entinen opettaja ja rakastaja tanskalainen kapellimestari Björn (Kim Bodnia), alkaa pieni piiri olla kasassa. Björn haeskelee Karinin oppilaiden joukosta solistia suureen konserttiin Kööpenhaminassa. Karin päättääkin työntää oppilaistaan esiin juuri Anttia.

• • •

 Harmittavasti Kuusniemen rooli jää enimmäkseen oleiluksi. Siinä ei nyt kuitenkaan ole sitä luovalla alalla olevan ihmisen tuskaa, joka seuraa omaan persoonaan sidotun ammatillisen identiteetin väkinäistä muuttumista realiteettien pakosta. Elokuva ei näytä mitä ovat suru, ja ahdistus osaamisensa kukkuloille nousseen taiteilijan menettäessä työkykynsä. Se johtuu valinnasta, jonka elokuvantekijät ovat tehneet nuoren, nousevan taiteilijan hyväksi. Viulisti on elokuva nuoren opiskelijan, Antin kasvamisesta ja kasvatuksesta muusikoksi jolla on täysiverinen taiteilijan identiteetti. Valitettavasti käsikirjoittajakumppanukset Paavo Westerberg ja Emmi Pesonen eivät ole löytäneet tapaa tuoda taiteesta ja kulttuurista puhuvia sivistyneitä ihmisiä esiin luontevasti. He päätyvät näyttämään heidät sormi pystyssä kekkaloivina hienostelijoina. Siinä Westerberg ja Pesonen asettuvat tismalleen nykyisten korkeakulttuuria elitisminä vieroksuvien populistien joukkoon. Elokuvassa on tahatontakin huumoria, kuten silloin, kun Kuusniemen soitonopettaja sanoo Stradivarius-viuluaan mykkänä ihailevalle oppilaalleen Uusivirralle: ”Sitä ei saa painaa liian kovaa. Kun löytää sopivan herkän tekniikan siitä löytää mielettömiä syvyyksiä.”

• • •

Musiikista Viulisti ei onnistu kertomaan oikeastaan muuta kuin sen, että elokuvassa moneen otteeseen harjoiteltava Felix Mendelssohn Bartholdyn viulukonsertto on hienoa musiikkia. Elokuva myös toistaa kliseistä käsitystä taiteilijoista vähän hulluina, äkillisille mielialanvaihteluille alttiina ja erikoisina ihmisinä. Elokuva jää myös oudon ulkokohtaiseksi, sillä sen tekijöillä ei tunnu olevan kosketusta klassiseen musiikkiin, eikä oikein taiteeseenkaan. Klassinen musiikki on tässä elokuvassa draaman vaatimuksista, sillä elokuvan esittämä kertomus taiteilijoista ja aidoksi taiteilijaksi kasvamisen vaikeudesta vaatii alustakseen taiteenalan, jonka kaikki voivat hyväksyä ”oikeaksi taiteeksi.” Täytyy toivoa, että kukaan ei etsi Viulisti-elokuvasta selitystä siihen, miksi Suomi on musiikkikasvatuksen suurvalta, ja miksi Suomesta tulee paljon lahjakkaita muusikoita ja kapellimestareita. Sillä elokuvan mukaan selitys kuuluisi, että professorit valmentavat oppilaistaan maailmanluokan huipputaiteilijoita hyppäämällä heidän kanssaan sänkyyn.

Viulisti

Ohjaus: Paavo Westerberg.

Käsikirjoitus: Paavo Westerberg ja Emmi Pesonen.

Pääosissa: Olavi Uusivirta, Matleena Kuusniemi, Kim Bodnia ja Misa Lommi.

Ikäraja: 12.

Kesto: 2 h 5 min.