Harva elokuvantekijä luo yhtä villin persoonallisia elokuvia kuin amerikkalaisohjaaja Wes Anderson. Amerikkalaisuudestaan huolimatta Anderson muistuttaa enemmän klassisia elokuvataiteilijoita kuin nykyisiä maanmiehiään. Andersonilla on Orson Wellesin halu varjella omaa visiotaan tekemällä piinallisen tarkasti suunniteltuja elokuvia. Andersonilla on myös Fellinin into kiihdyttää elokuviensa rytmi sirkusmaiseksi menoksi, jonka voima saattaa milloin tahansa purskahtaa yli.
• • •
Toinen Andersonin tyypillisyyksistä on tehdä elokuvista ilmatiiviitä nukkekotien kaltaisia ohjaajan omia pelejä, joissa näyttelijät ovat nukkeja, tarina – jos sitä on – on ohjaajan sepittämät nukkekodin säännöt. Elokuva on näissä kulisseissa tapahtuvien prosessien seuraamista. Elokuvassaan The Grand Budapest Hotel (2014) Anderson kertoo, kuten useimmiten, perheestä. Nyt perheitä voi ajatella olevan kaksi; rikkaan kuolleen kreivitär Madame Desgoffe-und-Taxisin (Tilda Swinton) perilliset, jotka ovat valmiita mihin tahansa saadakseen mummovainaan omaisuuden.
• • •
Toinen eräänlaisista perheistä on elokuvan pääasiallisena tapahtumapaikkana toimivan Grand Budapest Hotelin, Ralph Fiennesin esittämän Gustave-aulavirkailijan (conciergen) hoiviin kokoontuva ihmisten joukko, joka yrittää estää sekä hienon hotellin että kuolleen kreivittären omistaman mittaamattoman arvokkaana pidetyn ”renessanssiaikaisen mestarin Johannes van Hoytl nuoremman” maalaamaksi uskotun Poika ja omena -nimisen taideteoksen joutumista Desgoffe-und-Taxisin ahneiden perijöiden keinottelun kohteeksi. Elokuvan ihmisiä yhdistää tilapäinen asuinpaikka.
• • •
Se on elokuvan nimessä mainittu hotelli kuvitteellisen Zubrówkan tasavallan vuoristoseudulla. Oikeasti Zubrówka on puolalainen, lännenmaariaheinällä maustettu vodka. Näin Anderson toimii: Nappaa sopivan mielikuvan ja käyttää sitä elokuvassaan, jos se hänestä toimii, ja jos se vielä huvittaakin niin aina parempi.
• • •
Elokuva tapahtuu enimmäkseen tyylitellyllä 1930-luvulla, jolloin hotellin aulavirkailijana toimii Monsieur Gustave (Ralph Fiennes). Hän on alati putipuhdas ja parfymoitu, mutta törkeä puheiltaan ja likainen mielikuvitukseltaan. Hotelli ja siellä olevien ihmisten kirjava joukko kietoutuu toisiinsa tavoilla, joka muistuttaa elokuvassa monesti nähtävien itävaltalaistyyppisten leivosten mutkikasta koristelua. Elokuva onkin sisäkkäisten juonenrihmojen, muistumien ja takaumien sokkelo, jonka läpi lasketellaan alppihiihtäjän vauhdilla. Katsottuna elokuva on helpompi ymmärtää kuin miltä se tässä kuulostaa.
• • •
Osviittoina luomaansa fiktiiviseen maailmaan Anderson on käyttänyt wieniläiskirjailija Stefan Zweigin töitä ja hitusen Berliinistä Hollywoodiin natseja paenneen elokuvaohjaaja Ernst Lubitschin teoksia. Kummankaan taiteilijan töitä Anderson ei versioi, vaan pyrkii saavuttamaan niiden ilmapiirin kepeyden. Kirjoittaessani elokuvasta ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2014 arvelin, että The Grand Budapest Hotel tulee vielä synnyttämään matkailijoiden ryntäyksen kuvauspaikkaansa, Saksan itäisimpään kaupunkiin, Görlitziin. Turismin kasvua ei ehkä nähty, mutta Görlitz on Saksan kaupungeista kauneimpia.
• • •
The Grand Budapest Hotel on parasta analogisen elokuvanteon yhdessä digitaalisuuden kanssa luotua hempeiden kuvien pintaa. Wes Anderson kuuluu yhdessä ohjaajakollegoidensa Christopher Nolanin, Quentin Tarantinon ja Paul Thomas Andersonin kanssa niihin filmille kuvaamisen intoilijoihin, joista selluloidille kuvattu on ylivoimaisesti parempaa värisyvyydeltään, erottelukyvyltään, resoluutioltaan ja kontrasteiltaan kuin digitaalisesti kuvattu. Wes Anderson löytää filmikuvasta sadunomaista tekstuuria, jota hän ei digikuvassa näe.
Kirjoittaja on hyödyntänyt tähän juttuun arvostelua, jonka kirjoitti Aamulehdelle 2014.
The Grand Budapest Hotel.
Ohjaus: Wes Anderson.
Käsikirjoitus: Wes Anderson & Hugo Guinness.
Kuvaus: Robert D. Yeoman.
Pääosissa: Ralph Fiennes, Tony Revolori, F. Murray Abraham, Mathieu Amalric, Adrien Brody, Willem Dafoe
Kesto: 1 h 41min.
Ikäraja: 12
Suoratoisto: Yle Areenassa juhannussunnuntaihin 2026 saakka.
