Elokuvaa ympäröineessä ennakkojulkisuudessa on toisteltu ensimmäisten arvostelujen olleen hengästyneen ylistäviä, mikä ei ole totta, koska yksityiset somekommentit eivät ole punnittuja, harkiten kirjoitettuja, ammattimaisia arvosteluja vaan vain sen hönkäisemistä mitä sylki suuhun tuo. Tähtinimillä roolitetussa elokuvassa useimmilta näyttelijöiltä nähdään vain cameo-tyyppiset käväisyt kuvassa. Pääosaa esittävää Matt Damonia toki nähdään enemmänkin ja samoin myös velhotar Kirkenä mieleenpainuvan roolin tekevää Samantha Mortonia.
• • •
Nolan sivelee paksulti naturalismia Homeroksen tarinaan antamalla ymmärtää Troijan hevosen, puusta rakennetun onton hevosen olleen täynnä paitsi sotureita myös heidän eritteitään, kaikki vangittuina samaan puusäiliöön hirvittävän löyhkän kanssa.
• • •
Hevonen oli kreikkalaisten sotajuoni, sillä hevon sisällä oli joukko kreikkalaissotureita odottamassa, että troijalaiset raahaisivat kaupunkinsa liepeille parkkeeratun puukaakin kaupungin muurien sisäpuolelle, jolloin kreikkalaiset voisivat vallata Troijan yön pimeydessä.
• • •
Kotimatkallaan Odysseus pistäytyy Haadeksessa eli manalassa. Elokuvan Haades on kuvattu paikaksi, joka on siellä, missä ”jäinen joki yhtyy tulivirtaan.” Maapallolla on vain yksi mustien hiekkojen maa, missä sellainen voi tapahtua, ja siellähän manala-kohtaukset on kuvattukin.
• • •
Odysseus masentuu paitsi ymmärtäessään tehneensä miehineen rikkomuksia kreikkalaisten etiikkaa vastaan sekä tajutessaan, ettei sodasta kotiin paluu olisikaan niin helppoa. Hän on kuullut kuningas Agamemnonin (Benny Safdie) paluusta kotiin Troijan sodasta. Kuningas ei suinkaan saanut sankarin vastaanottoa, vaan hänen vaimonsa Klytaimestra (Lupita Nyong’o) murhaa hänet kostoksi Ifigenia-tyttären uhraamisesta jumalille, jotta olisi saatu suotuisat tuulet sotaretkelle purjehdittaessa.
• • •
Ylipäätään Odysseia on pitkällinen kertomus päähenkilönsä tielle sattuvista viivytyksistä, joita riittää liiankin kanssa. Kerronnaltaan elokuva muistuttaa Homeroksen alkuperäistarinaa: juoni sahaa eteen ja taakse niin, että siinä on muistoja muistojen ja takaumia takaumien sisällä. Yleisöelokuvien tekijänä Nolan tekee tarinasta niin helposti lähestyttävän ettei tapahtumakulkujen järjestyksestä putoa.
• • •
Musiikin säveltäneen ruotsalaissäveltäjä Ludwig Göranssonin ratkaisut korostavat elokuvan dramaattisia huippukohtia. Odysseuksen seikkailuiden kuuluisimpiin episodeihin kuuluu kohtaaminen merenkulkijoita kuolemanvaaraan houkuttelevien seireenien kanssa.
- • •
The Odyssey -elokuvassa seireenien kutsu on ratkaistu kliseettömästi ilman niukkapukeisten naikkosten huokailua, mistä tyylipisteitä. Nolan vie seireenien kutsuäänen yhdessä säveltäjä Göranssonin sekä pitkäaikaisen äänisuunnittelijansa Richard Kingin kanssa liki käsitteelliselle tasolle. Elokuvan äänisuunnittelun omalaatuisuutta on luoda mielikuvituksellisten olentojen, kuten seireenien tai kyklooppi Polyfemoksen äänistä sellaisia, etteivät ne muistuta mitään olemassa olevaa ääntä.
• • •
Nolan ei muutenkaan pidä tarkkaa lukua sillä, kuka on kuka, kuolemattoman nymfi Kalypson (Charlize Theron) hahmo saa piirteitä, jotka kuuluvat oletettavasti tavalliselle kuolevaiselle, faiakien prinsessa Nausikaalle, jota elokuvassa ei näykään. Nolan on tehnyt Odysseiastaan elokuvan, jossa korostuu alkuperäiskertomuksen ajattomuus. Elokuvaa tekemään koottu työryhmä on mestareiden joukkue, jonka saavutukset palvelevat enemmän elokuvaa kuin heitä itseään yhtenä CV:n rivinä.
• • •
Odysseuksen harhaillessa maailmalla hänen Penelope-vaimonsa (esiintymisessään arvokkuutta henkivä Anne Hathaway) pitää etäällä hänen ja hänen puolisonsa Ithakan-kodin vallanneita kosijoita, joita ei motivoi rakkaus Penelopeen, vaan ahneus. Kosijat ovat haaskansyöjiä, jotka tahtovat hyötyä Ithakasta sen Odysseus-kuninkaan ollessa poissa paikalta. Kuningasparin Telemakhos-poikaan (Tom Holland) kosijat etunenässään hahmonsa ketkumaisuutta korostava Antinoos (Robert Pattinson) halveksivat Odysseuksen ja Penelopen poikaa röyhkeänä kakarana, vaikka Telemakhos onkin saavuttamassa aikuisuutta.
• • •
Mitä spektaakkelimaisen komeasta elokuvasta jää käteen: Ainakin Odysseuksen suru ja katumus hänen ja hänen miestensä harjoittamista julmuuksista Troijan sodassa ja kreikkalaisten omien eettisten sääntöjen rikkomisesta, mikä näkyy tavassa, jolla he tuhoavat kreikkalaisten ja troijalaisten yhteisten jumalien temppelit ja papit. Lopussaan The Odyssey -elokuva päätyy samanhenkisiin varovaisen optimismin tunnelmiin kuin Nolanin edellinen elokuva Oppenheimer (2023), jossa ihmiskunta oli hybriksen vallassa löytänyt tapoja tuhota itseään, ja silti löytyy syitä uskoa, ettei kaikki ole menetetty.
