Tenet-elokuvan alussa on orkesterisali, jota voisi harhautua luulemaan elokuvateatteriksi, ihan kuten hetken voisi kuvitella että ohjaaja Christopher Nolan pitää meille puheen elokuvien – 35 tai 70 mm filmille kuvattujen elokuvien – etenkin elokuvateatterissa katselemisen ihanuudesta. Mutta ei, saliin hyökkääkin aseistautunut joukko miehiä ammuskellen silmittömän tuntuisesti. He ovat hyvin määrätietoisia terroristeiksi. He selvästi etsivät jotakin, tiettyä ihmistä tai ihmisen mukanaan pitämää esinettä – he tarkistavat pikaisesti jokaisen ampumansa vaatteista onko niihin jotain kätkettynä. Sali paljastuukin Kiovassa sijaitsevaksi valtionoopperaksi. Asemiehet voisivat olla keitä tahansa, amerikkalaisia tai venäläisiä, mikä on osoitus siitä että tavallisille ihmisille on se ja sama mitä aatetta tai kansallisuutta heidän tappajansa tunnustavat. Murhamiehiä yhtä kaikki. ”Tämä on hämärän maailma ja tämä hyökkäys oli hämäys, jotta te paljastuisitte”, yksi hyökkääjistä sanoo.
• • •
On toki niinkin, että Nolanin tapa yhdistellä tieteisaihetta, actionia ja elokuvaa on yhdenlaisen visuaalisuuden juhlaa. Nolanin ilmaisuväline ei ole niinkään elokuvakamera vaan elokuvateatteri, jonka mahdollisuuksia kirkkaasta, terävästä kuvasta pakaroita pärisyttävään äänentoistoon hän hyödyntää täysimääräisesti. Heti alusta asti Nolan tekee katsojilleen selväksi, että he ovat hänen armoillaan: hän määrää mitä he näkevät ja kuulevat. Elokuvan aloitus on suurisuuntainen päällekarkaus aisteja kohtaan. Elokuvasäveltäjä Ludwig Göranssonin musiikki moukaroi katsojan korvia aivan yhtä hellittämättömästi kuin Göranssonin ilmeisen oppi-isän Hans Zimmerin scoret sen tekivät Nolanin Yön ritari-trilogiassa.
Hoyte van Hoyteman viettelevän upea kuvaus näyttää aina yhtä suurenmoiselta, oli kameran edessä Robert Pattinsonin, John David Washingtonin tai Elizabeth Debickin kaltaisia kauniita ja komeita ihmisiä tai ankeinta neuvostoajan betonibrutalismia. Elokuva, jota kaupitellaan kuin James Bond -seikkailua, ei sitä kuitenkaan ole. Ei, vaikka siinä riennetään toinen toistaan eksoottisempiin paikkoihin: Mumbaista Lontooseen, Amalfin saaren liepeille sekä Tallinnaan, jonka lähistön moottoritiellä on kuvattu yksi Tenetin meluisimmista takaa-ajo-autonromutuskohtauksista. Neuvosto-Viroon aikoinaan rakennettu Tallinnan Linnahall meni tämän kirjoittajaan täydestä läpi Kiovan valtionoopperana.
• • •
Elokuvan juonessa on kyse nurin kääntyneestä aineen entropiasta ja mahdollisuudesta matkailla ajassa; Ammutun luodin kohteeseensa pamahtamisen sijaan luoti palaakin lähtöpaikkaansa. Idea vaikuttaa siltä, että se on voinut syntyä vain leikkauspöydässä. Juuri tämä vääristyneen entropian ja sen valloilleen riistäytymisen vaarallisuuden, mahdollisesti maailmanlopun tuottamaan pystyvä ulottuvuus vaikuttaa ihan siltä, että Nolan olisi lueskellut venäläisiä tieteiskirjailijaveljeksiä, Arkadi ja Boris Strugatskia ja etenkin heidän teostaan Miljardi vuotta ennen maailmanloppua: Oudoissa olosuhteissa löytynyt käsikirjoitus (WSOY, 1981). Strugatskien teoksessa kuvitellaan tilanne, joka syntyy, kun ihmiskunnan parhaat tieteelliset kyvyt ovat päässet niin pitkälle, että ihmiskunta on vain askelten päässä noususta supersivilisaatioksi, ja sitä maailmankaikkeus ei salli.
• • •
Siispä universumi puolustautuu lähettämällä sattumia häiritsemään olennaisia tieteellisiä keksintöjä tekeviä tutkijoita, jotka eivät pysty tekemään ratkaisevia oivalluksia, kosa heitä häiritään koko ajan. Strugatskin veljekset kirjoittivat: ” Jos voimassa olisi vain entropian vähenemättömyyden laki, maailmarakennuksen struktuurisuus häviäisi, syntyisi kaaos.” Erään henkilönsä suulla Tenet-elokuva viittaa kvanttifyysikko Richard Feynmanin aivoituksiin atomien olemuksesta ja niistä johdettuun ideaan ”positiivisen elektronin peruuttamisesta.” Tämä kaikki vie ajatukset maailman perusteisiin ja luonnontieteellisten lainalaisuuksien häilyvyyteen.
• • •
Elokuvan keskeisiin henkilöihin kuuluvan venäläisoligarkki Andrei Storin nuoruus oli neuvostoajan ”kätketyssä kaupungissa”, Stalsk-12:ssa, jossa hän kaivoi esiin plutonium 241:tä, joka on avain algoritmiin, jolla maailmaa ja ajassa matkailua hallitaan. Kukaan muu kuin Nolan ei yhdistele tällä tavalla abstraktilta ajattelulta kuulostavaa hölinää action-elokuvaan. Jokseenkin huvittavasti Clémence Poésylle on annettu sivurooli tiedenaisena ja tutkijana, jonka osana on selittää nurinkäännetyn entropian idea ja käytäntö, minkä hän tekeekin sillä seuraamuksella että päätyy vetämään selityksensä yhteen toteamuksella : ”Älkää yrittäkö ymmärtää, tuntekaa se.”
• • •
Maailma odotti Tenetistä jotain ennennäkemättömän suurta, ts. viihdepaukkua joka oikeuttaisi viikkojen koronapelkoisen murjotuksen yksin kotona, ja antaisi syyn ”palata taas elokuviin.” Tenet ei anna yhtään syytä katsoa itseään uudestaan, paitsi niille tekniikkanörteille, jotka tahtovat aina uudestaan nähdä taidokkaan silmänkääntötempun. Kiehtovimmat moneen kertaan katsomani elokuvat ovat sellaisia, jotka ovat jollain tasolla puhutelleet tunteitani, mutta sitä Tenet ei tee.
Kaikesta jyrisevästä vaikuttavuudestaan huolimatta Tenet jää spektaakkeliksi vailla sielua, se on vain taidokkaasti rakennettu kone, siinä kaikki.
Tenet
Ohjaus ja käsikirjoitus: Christopher Nolan.
Pääosissa: John David Washington, Robert Pattinson, Elizabeth Debicki, Dimple Kapadia, Juri Kolokolnikov.
Kuvaus: Hoyte van Hoytema.
Kesto: 2 h 30 min.
Ikäraja: 16.
Ensi-ilta: 26.8. 2020.
