Oli lähellä, että Christopher Nolanin kolmetuntinen eepos ydinpommin isäksikin kutsutusta ydinfyysikosta J. Robert Oppenheimerista olisi ollut liikaa sulatettavaksi kerralla. Pitihän se nähdä kahdesti. Ensivaikutelmat vain tarkentuivat, mutta eivät olennaisesti muuttuneet. Vaikuttavimpiin kuviin elokuvassa kuuluvat tulivuorenpurkausten kaltaiset suunnattomat tulipallot kuvittamassa atomien halkomisista syntyvää energiapurkausta sekä kirkkaina valokaarina pimeyttä halkovien pisteiden liike, jolla havainnollistetaan elokuvan päähenkilön mielessä liikkuvia pelkoja ja epävarmuuden tunteita.
• • •
Cillian Murphyn luisevista kasvoista tuijottavien silmien sinisyys sopii päähenkilön persoonaan, jossa elokuva korostaa visionäärisyyttä. Elokuva pohjautuu Kai Birdin ja Martin J. Sherwinin kirjoittamaan Oppenheimer-elämäkertaan American Prometheus: The Triumph and Tragedy of J Robert Oppenheimer. Elokuva vie katsojansa päähenkilön opiskeluista eurooppalaisissa yliopistoissa Amerikan-vuosiin Princetonissa ja Kaliforniassa Berkeleyssa.
• • •
Oppenheimer on dramatisoitu päähenkilön ja hänen vihollisensa, atomienergiabyrokraatista poliitikoksi siirtyvän Lewis Straussin ( Robert Downey jr.) kaksintaisteluksi. Elokuva esittää kuulemistilaisuudet, joihin sen päähenkilöt joutuvat osallistumaan kuin tiukoille menevinä oikeussalidraamoina. Elokuva nostaa esiin tieteen saavutusten, politiikan, kunnianhimon ja vallankäytön kietoutumisen yhteen.
• • •
Straussin ja Oppenheimerin taistelun rinnalle elokuva nostaa fyysikon nousun maailmanmaineeseen kvanttifysiikkaa tuntevana atomipommin keksijänä ja hänen suistumisensa maineesta ja kunniasta Yhdysvaltain vainoharhaisimman poliittisen liikehdinnän eli mccarthyismin uhrina.
• • •
Oppenheimer askarteli tutkijoiden ammattiliiton perustamisen kanssa ja toimi aktiivisesti Espanjan tasavaltalaisia tukevissa, usein kommunisteja lähellä olevissa ryhmissä. Monet Oppenheimerin lähimmistä ystävistä ovat kommunistipuolueen jäseniä, mutta hän itse ei ollut, sillä hän luonnehtii itseään rooseveltiläiseksi New Deal -demokraatiksi.
• • •
Oppenheimerin elämästä ja ensimmäisen ydinpommin rakentamisesta kertomisen ohella Oppenheimer on myös elokuva seurauksista ja irralleen päässeistä prosesseista. Kontrollista riistäytymistä kuvittaa parhaiten Ludwig Göranssonin musiikki, joka lähentelee abstraktiudessaan äänitehosteita.
• • •
Musiikillisesti käytetyltä äänitehosteelta kuulostava ääni on elokuvassa kuultava itseään vauhtiin kiihdyttävältä höyryveturilta kuulostavaa kasvavaa jyskytystä. Sen luonnolliseksi lähteeksi paljastuu Oppenheimerille suosiotaan osoittavien Los Alamosin tutkimuskeskuksen työntekijöiden kengistä syntyvä pauke heidän takoessaan kengillään lankkurakenteisen katsomon portaita Trinity-räjäytyksen onnistumista seuraavassa juhlassa.
• • •
Ensimmäisessä Oppenheimerista kirjoittamassa jutussani epäilin, onko sen kolmetuntinen kesto täysin oikeutettu, mutta toisella katsomisella huomasin keston tuovan elokuvaan kasvavaa voimaa, joka muutenkin luonnehtii päähenkilöä itseään ja käsiteltyä asiaa.
• • •
On ihmisiä, joille Christopher Nolanin elokuvien ajassa eri tasoilla loikkiva kerrontatapa on liikaa, etenkin kun Oppenheimerissa ei aina nimetä aikaa ja paikkaa kuvaan liitetyillä teksteillä. Nolanin taidokkuutta on kertoa riuskasti etenevä tarina pitämällä katsojat mukana kaikissa ajoissa ja paikoissa. Se onnistuu, koska konteksti käy ilmi kohtausten sisällöstä.
• • •
Nokkelinta, mitä olen kuullut sanottavan Oppenheimer-elokuvasta oli Esquire-lehdelle kirjoittavan Tom Nicholsonin oivallus nostaa esiin siinä vilahtava kuva päähenkilöstä tarkastelemassa Pablo Picasson maalausta, koska se vie ajatukset kubismiin.
• • •
Kubismi oli kuvataiteen suuntaus, jossa Wikipedia-määritelmän mukaan “Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta.” Se kuulostaa Oppenheimerin kerrontatekniikalta, joka yrittää kuvata kaikkea majdollisimman täydellisesti.
• • •
Elokuva näyttää päähenkilönsä ajattelemassa ja luomassa teoreettisen fysiikan periaatteita. Käytännössä se tehdään kuvaamalla Oppenheimer kirjoittamassa yhtälöitä liitutaululle. Sellaisesta kuvasta elokuva saattaa siirtyä näyttämään tulipalloja tai kuvaa siitä, millaiseksi Oppenheimer saattoi mieltää maailman kvanttimekaniikaksi ajateltuna.
• • •
Elokuva tönii katsojiaan miettimään ihmisen kekseliäisyyden huonoja puolia ja sitä, kuinka kerran vapauteen päästettyä aseteknologian kehitystä ei saadakaan enää rajoitettua. Nicholsonin oivallus sopii tismalleen Nolanin elokuvaan. Nicholson ei tyydy vertaamaan Oppenheimeria pelkästään Picassoon, vaan hän mainitsee myös Jackson Pollockin. “Elokuva on suunnaton, päällekäyvä, täynnä näkökentän täyttävää abstraktiota.” Kuvaus sopii myös Pollockin maalauksiin.
• • •
Elokuvan juonessa keskeiseksi nousee urakointi Los Alamosin tutkimuskeskuksen rakentamiseksi ja niitä seuraava ponnistus maailman ensimmäisen ydinpommin koeräjäytyksen, Trinityn, saamiseksi aikaan. Ensimmäisen sienipilven nousua taivaalle edeltävä valkoisen valon välähdys ja myöhemmin saapuvat paineaalto ja jyrisevä ääni tekevät niin elokuvan ihmisille kuin sen katsojillekin selväksi, että maailma on peruuttamattomasti muuttunut.
• • •
Tätä kaikkea ovat edeltäneet fyysikoiden vakavissaan käymät pohdinnat siitä, että sytyttävätkö he pommillaan maapallon ilmakehän tuleen ja tuhoutuuko maailma. Trinity-räjäytyksen onnistuttua Oppenheimerista tuli superjulkkis ja sekä työtovereidensa että koko kansakunnan juhlittu sankari.
• • •
Oppenheimerin päästyä Valkoiseen taloon tapaamaa presidentti Harry S. Trumania hän valittelee hänellä olevan verta käsissään, mistä elokuva näyttää presidentin kiukustuvan ja tiuskaisevan fyysikolle, ettei tämä ole tärkeä, vaan hän, Hiroshiman ja Nagasakin pommittamisesta päättänyt presidentti, hän se tässä tärkeä on. Tätä 1940-luvun osuutta seuraa Oppenheimerin julkinen häväistys syytöksillä kommunismista, epävakaisuudesta ja vähintäänkin sivumerkityksessä epäamerikkalaisuudesta.
• • •
Ydinräjähdyksen kuvia kauhistuttavampaa elokuvassa on sen loppu. Lopussa palataan jälleen kerran Albert Einsteinin ja Oppenheimerin käymään keskusteluun Princetonin yliopiston puutarhassa pienen lammen rannalla. Einstein, oman aikansa maailmankuvallisia perusteita järkyttänyt luonnontieteilijä jakaa Oppenheimerille kokemusperäistä viisautta: “On sinun vuorosi kohdata saavutuksesi seuraukset.”
• • •
Näemme kuvia Oppenheimerista nousemassa takaisin suosioon vastaanotolla Valkoisessa talossa, missä hän ottaa vastaan Enrico Fermi -palkinnon. “ Sinua taputellaan selkään ja kerrotaan kaiken olevan anteeksiannettua.” “Muista, ettei mikään siitä ole sinua varten, he tekevät sen itsensä takia”, Einstein toteaa. Oppenheimerin ja Einsteinin keskustelussa esitetään kysymys, voiko ydinräjähdys sytyttää koko maailman tuleen. Siihen Oppenheimer vastaa: “Juuri sen me taisimme tehdä.” Koska koko elokuva kertoo seurauksista, niin me näemme, että fysiikan edistysaskeleena pidetystä ydinpommin keksimisestä seuraa mahdollisuus koko maapallon hukkua itse itseään ruokkivaan tuleen.
