Uusia iranilaiselokuvia ei kovin usein Suomessa nähdä, joten nyt kannattaa käydä katsomassa Pyhän temppeliviikunan siemen, joka koukkaa aiheensa mielenosoituksista, joissa protestoitiin Iranin siveyspoliisin käsittelyssä menehtyneen Mahsa Aminin väkivaltaista kuolemaa 2022.
• • •
Elokuva kertoo tarinansa nelihenkisen perheen draamana, jossa juristi-isä, Iman (Missagh Zareh) on saanut ylennyksen tutkintatuomariksi. Se tarkoittaa perheelle sosiaalista nousua; He pääsevät kenties arvostetummalle asuinalueelle mahdollisesti isompaan kotiin, ja isälle se tarkoittaa enemmän palkkaa ja myös enemmän ja raskaampia töitä, sillä kuolemanrangaistuksen ollessa Iranin oikeuslaitoksen käytössä, ei töiden kanssa saa hutiloida.
• • •
Tai niin Iman ainakin pitkään uskoo. Syksyllä 2022, kun Mahsa Aminin kuolemasta sytykkeensä saaneet Nainen, elämä, vapaus -mielenosoitukset alkavat, se johtaa kahteen asiaan. Ensinnäkin Imanin työtaakka kasvaa ja häneltä aletaan vaatia pikaisuutta; massamitassa annettuja tutkimatta tehtyjä kuolemantuomioita. Toisekseen, hyväksi ja oikeudenmukaiseksi itsensä uskovan tuomarin perheen naisväki vieraantuu patriarkaalista kulttuuria edustavasta isästä.
• • •
Äiti Najmeh (Soheila Golestani) periaatteessa tukee miestään, koska on tapauskovaista syvemmin kiinni kotimaansa teokratiaan jumittuneessa kulttuurissa. Najmeh on puolisonsa puolella, mutta harjoittaa kaksoisajattelua, puoltaa kumpiakin: mielenosoittajia ja järjestyksenpitäjiä. Hän ei onnistu tyynnyttämään kaikkien perheenjäsenien kiihtyvää raivoa, etenkään isän, joka on vimmoissaan palvelusaseensa katoamisesta. Mutta äiti ei hänkään voi olla näkemättä, mikä vaikutus protesteilla ja niiden väkivaltaisella tukahduttamisella on perheen kahteen tyttäreen, Rezvaniin (Mahsa Rostami) ja nuorimpaan Sanaan (Setareh Maleki) sekä heidän mielenosoituksiin kiihkeästi osallistuvaan ystäväänsä Sadafiin (Niousha Akhshi).
• • •
Elokuvan emotionaalisimpiin kuuluu kohtaus, jossa Sadaf saapuu kaupungilta tyttöjen luo saatuaan kasan hauleja kasvoihinsa. Perheen äiti nyppii niitä yksitellen pois ja kuvat kertovat, että juuri sillä hetkellä hänestä tulee vallankumouksellinen. Elokuva tuo haulienpoiminnan taustalle soimaan vahvan tunteellista musiikkia, mikä on täysin turhaa, koska tunnesisältö olisi tullut kenelle tahansa selväksi pelkillä kuvilla. Nyt musiikki on alleviivaavaa, kömpelöä kuorrutusta.
• • •
Imanin työnsä mukana saaman aseen katoaminen kiristää perheenjäsenten välit pisteeseen, jossa heidän valinnan vapautensa vain vähenee. Lopulta perheen on lähdettävä sisäiseen maanpakoon kaukaiseen raunioituneeseen kylään, siellä konfliktit ratkeavat. Elokuvassa näytetyt protestit tuntuvat voimaantumistarkoitusta palvelevalta patriarkaatin uhmaamisfestivaalilta. Lopulta päädytään vääjäämättä vanhan vallan kumoutumiseen, tosin eniten symbolisesti. Elokuva jättää katsojansa mietittäväksi sen, miten onnellista on, jos isän valta hukkuu.
• • •
Osa elokuvan mainetta on sen syntytarina salaa kuvattuna teoksena, mikä näkyy kuvista, sillä elokuvan kohtaukset tapahtuvat usein sisällä, autossa, kotona tai perheen isän työpaikalla virastossa. Ensimmäiset kaksi tuntia elokuva pysyttelee suljettujen ovien takana ja kertailee vimmaisesti kuvattujen kännykkävideoiden somessa leviäviä puheita. Elokuvan nimen sanotaan tarkoittavan erityistä viikunalajiketta, joka leviää kietoutumalla toiseen puuhun ja siten kuristaa sen. Tätä on pidetty viittauksena Iranin teokraattisen hallintoon.
Pyhän temppeliviikunan siemen.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Mohammad Rasoulof
Kuvaus Pooyan Aghababaei.
Pääosissa: Missagh Zareh, Soheila Golestani, Mahsa Rostami, Setareh Maleki.
Kesto: 2 h 47 min.
Ikäraja: 16.
Ensi-ilta: 7.2. 2025.
