Asghar Farhadin viimeisin elokuva Sankari alkaa muistutuksella iranilaisen kulttuurin vuosituhansia vanhasta historiasta. Velkavankeudesta lyhyelle lomalle pääsevä iranilaismies Rahim Soltani (Amir Jadidi) kapuaa Shirazin lähellä, Persepoliin raunioiden liepeillä kuninkaallisilla haudoilla kallioveistosten puhdistustyömaalle Naqsh-e Rostamin arkeologisella alueella lankoaan tapaamaan. Persialaisen perinnesoittimen, santurin ääni soi kuin kaukaa kuultuna, kuten monesti muulloinkin elokuvan aikana. Voi hyvin ajatella, että Farhadi vaivihkaa esittelee Iranin vanhaa kulttuuriperintöä näinkin, vai onko se ollut elokuvaa ja muuta kulttuuria ja taiteentekoa valvovien iranilaisen pappisvaltion viranomaisten ehto elokuvan tekemiselle ja sallimiselle ylipäätään?
• • •
Vilaus historiaa käväisee elokuvassa antamassa kaikupohjaa siinä kerrottavan tarinan yleismaailmallisuudelle. Sankarissa seurataan muutaman päivän ajan kylttimaalari ja kalligraafikko Rahimin elämää. Hän on lainannut koronkiskurilta rahaa perustaakseen oman yrityksen, mutta liikekumppanin vedettyä välistä Rahimille jäi iso velka, jonka lainan takaaja Brahman (Mohsen Tanabandeh) joutui maksamaan ikävin seurauksin itselleen.
• • •
Maksukyvyttömän Rahimin tultua heitetyksi velkavankeuteen hänen tulevaisuudennäkymänsä ovat synkeät. Hän on kuitenkin puolisalaa seurustellut Sarah Goldustin esittämän nuoren naisen, Farkondehin kanssa. Salaa siksi, että tuomiotaan suorittavana vankina Rahimin maine ei ole paras mahdollinen. Heitä näyttäisi potkaisevan onni, sillä Farkondeh löytää bussipysäkiltä jonkun unohtaman kultakolikoita sisältävän laukun. He tarjoavat rahoja kultakauppiaalle ostettavaksi, mutta tulevat toisiin ajatuksiin kuultuaan kullan arvon laskeneen. Rahim alkaa toimia löytääkseen laukun oikean omistajan, jättää itse tehtyjä ilmoituksia laukun löytöpaikan läheisiin liikkeisiin. Kadonnutta laukkuaan etsivän naisen saavuttua omaisuuttaan noutamaan. Rahimin toimet herättävät sen verran huomiota, että hän saa valtakunnallista mainetta harvinaisen rehellisenä miehenä.
• • •
Rahimin maine kasvaa kohisten, kun eräs hyväntekeväisyysjärjestö järjestää juhlan hänen kunniakseen, lahjoittaa hänelle kunniakirjan ja organisoi vielä keräyksenkin Rahimin velkojen maksamiseksi. Kaiken kukkuraksi järjestö lupailee hankkivansa Rahimille vankeuden jälkeisen työpaikankin. Rinnan perinteisen median huomion kanssa elokuva on pitänyt esillä myös Rahimiin liittyvää vilkasta someliikehdintää. Kaikki ei kuitenkaan mene niin upeasti mikä näyttäisi mahdolliselta. Rahimin vankeudesta ja velanmaksusta vapautumisen ja onnellisen loppuelämän projektia töyssyttää maksumieheksi joutuneen ärtyisän takaajan nyrpeys Rahimin mediasankaruutta ja velan anteeksipyyntöjä kohtaan. Siitä siivittyneenä mediassa alkaa näkyä ikävänkuuloisia kysymyksiä Rahimin rehellisyydestä. Ne taas johtavat selvityspyyntöihin, jotka suistavat Rahimin kaunistelemaan ja liioittelemaan kertomustaan laukun löytämisestä. Hän päätyy kierteeseen, jossa juuri äsken lähellä häämöttänyt vapaus karkaa koko ajan kauemmas.
• • •
Viime vuosina Farhadi on tehnyt elokuviaan usein kotimaansa ulkopuolella. Ne eivät ole aina onnistuneet pääsemään ohjaajansa kykyjen tasolle. Farhadi on tehnyt parhaat elokuvansa Nader ja Simin: Ero (2011) ja The Salesman (2016) synnyinmaassaan Iranissa. Hänen elokuviensa ihmisten tuntemukset ovat tuttuja kaikille. Farhadin parhaiden elokuvien ihmiset joutuvat punnitsemaan moraaliaan ja omia valintojaan piinallisen tarkasti, niin tälläkin kertaa. Farhadin tapaan tehdä elokuvia kuuluu, että hänen tarinansa tavallisten ihmisten elämästä tuntuvat ihmeenomaisen luonnollisilta, ne virtaavat pakottoman tuntuisesti, vailla pinnisteltyä realismia.
• • •
Vaikka ajatus yli kaksituntisesta elokuvasta aiheenaan tavallisten ihmisten arkiset edesottamukset saattaa kuulostaa puuduttavalta, Sankari ei sitä ole, koska sitä seuraa herkeämättä koko ajan, niin hyvin rytmitetty se on. Elokuva tekee ymmärrettäväksi Rahimin kasvavan turhautuneisuuden tilanteeseen, jossa hänen rehellisyyttään epäillään. Kuten tekijänsä parhaimmat elokuvat Sankarikin on jossain määrin moraliteetti. Ihmisten motiiveja tarkastellaan, heidän toimintansa seurauksia näytetään. Oikein tekemisestä ei välttämättä saakaan palkintoa, mikä voi kuulostaa kyyniseltä, mutta realistista se on. Kitkerimmät mausteensa Sankari saa sosiaalisen median koko yhteiskunnan läpäisevästä läsnäolosta. Rahimia ja hänen mainettaan eivät suinkaan pompota joukkoälyn heilahtelut, vaan tässä tapauksessa olisi oikeampaa puhua älyn sijaan massan tunteista. Farhadi antaa kaikille luomilleen ihmisille arvokkuuden ymmärrettävyydellä. Rahim ja liki kaikki elokuvan ihmisistä elävät ja toimivat ympäristössä, jota eivät hallitse. Rahimin inhimillisyyttä on voimakas halu parantaa elinolojaan pääsemällä vankeudesta. Bahram luottaa vanhoihin arvoihin, kuten rehellisyyteen ja velkojen maksamiseen.
• • •
Farhadin elokuvien maailmankuva on kuvissa, ja tämän elokuvan tärkeimpiin kuuluvat kuvat lasikatteiselta kauppakujalta, missä Rahimin ja Brahmanin sananmukainen erillisyys näkyy heidän lasilevyjen eristämänä etäisyytenä toisistaan. Sankarin kuvissa värisävyjen muuntuvaisuus kertoo, että jokaisen totuus on hänen omansa. Aikansa pyristeltyään sekä omien tunteidensa riepottelemana että myönteisestä kielteiseksi kääntyneen julkisuuden kohteena Rahim tulee kuin tuleekin löytäneeksi asian, jossa hän voi ihan aidosti olla sankarillinen, se vain on jotain ulkoisesti vähemmän näyttävää. Parasta Farhadin elokuvassa on, että se ei saarnaa hitustakaan, vaan luottaa katsojiensa havaintokykyyn ja älyyn.
Sankari.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Asghar Farhadi.
Kuvaus: Ali Ghazi Arasi Ramezani.
Pääosissa: Amir Jadidi, Mohsen Tanabandeh, Sahar Goldust, Maryam Shahdaei, Alireza Jahandideh, Saleh Karimaei.
Kesto: 2 h 7 min.
Ikäraja: 7.
Ensi-ilta: 11.2. 2022
