Kun ilmakuvassa näkyy vihreää metsää silmänkantamattomiin, se on elokuvan nimessä tarkoitettu vihreä raja Valkovenäjän ja Puolan välillä. Sinne elokuvan tapahtumat keskittyvät lokakuussa 2021. Syyrialainen pakolaisperhe tavoittelee kauttakulkumatkalla Valkovenäjältä Puolaan lopulta pääsyä Ruotsiin perheen sukulaisen luo Malmöön. Heidän mukaansa lyöttäytynyt ilmeisen koulutettu ja kielitaitoinen afgaaninainen Leila tahtoo löytää veljensä Euroopasta. Nämä ihmiset ovat tietämättään, pyytämättään ja tahtomattaan päätyneet Valkovenäjän presidentti ja diktaattori Aljaksandr Lukašenkan tietoisen kyynisen valtapelin pelinappuloiksi.
• • •
Vaikka pakolaisporukan koko matka on oletetusti maksettu, niin heitä vaaditaan silti rajalle päästyä maksamaan vielä ylimääräiset 300 dollaria. Puolaan perhe saapuu piikkilangan alta ihmissalakuljettajien huutamien käskyjen kajahdellessa ilmassa. Se ei ole vielä mitään verrattuna siihen pallotteluun, jonka kohteeksi he joutuvat hortoiltuaan yönpimeässä metsässä nälissään suonsilmäkkeitä väistellen. Hollandin elokuvan mukaan Puolan ja Valkovenäjän rajoilla on molemmin puolin töissä rasisteja, jotka huvittelevat tönimällä ihmispoloja paikasta toiseen.
• • •
Ihmisvirran ohjailu Puolan kautta EU:n alueelle oli Lukašenkan tietoinen kostotoimi EU:lle sen toimeenpanemista Valkovenäjän vastaisista pakotteista. Tämän pelin tiedottomina osina elokuvan pakolaisryhmää Lähi-idästä viskellään kovakouraisesti rajoille ja niiden yli. Hyvin dokumenttielokuvamaiseen tyyliin tehty Green Border hyötyy paljon kuvaajansa Tomasz Naumiukin taiturimaisesta mustavalkoisen kuvan käytöstä. Mustavalkoisuus terävöittää kuvia jyrkentämällä kontrastit selvärajaisiksi tavalla, joka voi erehdyttää luulemaan kuvia autenttisiksi uutiskuviksi. Green Borderia katselee kuin muistilistana asioista, joita Suomen rajalakikeskustelussa tuotiin esiin.
• • •
Kyseessä on kuitenkin fiktio, jossa esiintyvät ihmiset ovat näyttelijöitä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Agnieszka Holland on osannut tarttua monia ihmisiä kiinnostavaan aiheeseen, joka on meillä Suomen eduskunnan hyväksymän rajalain takia hyvinkin ajankohtainen. Siitä huolimatta elokuva on kaikkein voimakkaimmin suunnattu puolalaisyleisölle, mistä kertovat jo sen synnyttämät reaktiotkin. Holland on kertonut itseensä kohdistuneesta äärioikeiston vihakampanjasta ja että Puolan presidentti Andrzej Duda olisi kutsunut elokuvaa puolalaisvastaiseksi. On totta, että Green Border herättää voimakkaita tunteita. Se tekee sen yksinkertaistamalla asiat hyvien ja pahojen yhteenotoksi. Niitä pahoja tässä elokuvassa ovat rajavartijat, sotilaat ja poliisit, valtaa ja tarvittaessa pakkokeinojakin käyttävät viranomaiset, joihin Holland ei luota tippaakaan.
• • •
Hollandilla on kokemusta eettisten ongelmien nostamisesta esiin elokuvalla, sillä hän oli mukana silloin kun muutamat hänen puolalaiskollegansa kertoivat silloisen kommunistisen Puolan hallinnon kriisistä elokuvilla, joita niiden tekijät kutsuivat moraalisen huolestuksen koulukuntaan (1976-1981) kuuluviksi teoksiksi. Niiden juttu oli kertoa tavallisten ihmisten elämästä vallankäyttäjien luomien ongelmien keskellä. Ilmaisutyyli oli hienovaraista ja melodraamaa vältettiin. Green Borderissa Holland vaikuttaa unohtaneen kaiken tämän. Ehkä hän uskoo, että nykyään on karjuttava tullakseen kuulluksi. Hyvyyden puolelle kuuluviksi Green Border näyttää humanitaarista toimintaa harjoittavat aktivistiryhmät. Tyylikeinoksi valittu kuvauksen mustavalkoisuus tukee elokuvan voimakkaan kaksijakoista maailmankuvaa, on vain pimeyden tai valon voimat.
Green Border.
Ohjaus: Agnieszka Holland.
Köäsikirjoitus: Agnieszka Holland, Maciej Pisuk ja Gabriela Lazarkiewicz
Kuvaus: Tomasz Naumiuk.
Jalal Altawil, Maja Ostaszewska, Behi Djanatoi Ataï, Tomasz Wlosok, Al Rashi Mohamad, Dalia Naous, Tajm Ajjan.
Kesto: 2 h 31 min.
Ikäraja: 16.
Ensi-ilta elokuvateatterissa oli jo 16.8. 2024.
Suoratoisto: Yle Areena.
Artikkeli on uusintajulkaisu elokuulta 2024.
