40 vuotta sitten, lokakuussa 1984, Miloš Formanin ohjaama amerikkalaiselokuva Amadeus sai ensi-iltansa Suomessa 2 tunnin ja 41 minuutin mittaisena fantasiana siitä, mitä 1700-luvun lopun Wienissä olisi voinut tapahtua kahden säveltäjäkollegan elämässä. Nyt tuo elokuva tulee muutamiin teattereihin Amadeus – ohjaajan versio -nimisenä entistettynä ja kolmen tunnin kestoisena versiona. Sitä katsoessa alkoi ottaa koko lailla lujasti kupoliin, miten liukkaasti elokuva syöttää katsojilleen yhtenä puurona totuuksia, juoruja, kliseitä ja varsinkin epätotuuksia.
• • •
Elokuvan alussa kuullaan kuin syvyyksistä öiseen lumipyryyn kajahtava huuto! Mozart!” Itseään unohdettuna pitävä säveltäjä Antonio Salieri ( F. Murray Abraham) päätyy itsemurhayrityksensä jälkeen myös vaivaistalona toimivalle hullujenhuoneelle, jossa hän tekee suureksi uskomansa tunnustuksen Mozartin tappamisesta. Useita vuosikymmeniä Mozartin kuoleman jälkeen huhuttiin, että hovisäveltäjä olisi syyttänyt itseään Mozartin myrkyttämisestä. Tästä sensationalistisesta ja luultavimmin fiktiivisestä ideasta brittikirjailija Peter Shaffer kirjoitti pramean tarinan.
• • •
Tarinassa kuriton poikalapsi säveltää mitä ihaninta musiikkia ja voisi rikastua sillä määrättömästi, mutta ei tee niin, koska hän ei osaa, välitä tai ei vain tahdo nöyristellä tärkeitä herroja vaan säntäilee lapsivaimonsa kanssa kikatellen hovin parkettilattiaisissa saleissa ja kertoilee kakkavitsejä keisarille. On oletettavaa, että vaikkei tosielämän Mozart olisikaan osannut analysoida musiikkiaan kovin syvällisesti, niin oli hän sentään oppinut joitain käytöstapoja kierrellessään isänsä kanssa Euroopan hoveissa esiintymässä ihmelapsena. Tom Hulcen tunnetuin roolisuoritus ennen Amadeusta oli Delta-jengi -komediassa (1978) opiskelijapoikana, jonka villatakki äkillisesti pullistuu käynnillä sekatavarakaupassa.
• • •
Mozartina Hulce on vain repliikkien ulkolukua harjoittava amerikkalaismies, jolla on hienosti hohtavat valkoiset hampaat ja Elizabeth Berridge hänen Constance Weber -vaimonaan voisi olla kotoisin vahakabinetista. Berridgen näyttelijäkokemus on peräisin luokattomista sarjoista ja elokuvista. Hulcen roolihahmoonsa tuomaa nuorta energiaa ja hätkähdyttämisenhalua voi toki paheksua pinnallisuutena. Epäilemättä tuottaja Saul Zaentz halusi vähän amerikkalaistaa Shafferin brittihenkisen jäykkää näytelmää. F. Murray Abraham on sentään oikea näyttelijä, joka sai osastaan ansaitusti Oscarin. Salierin roolissa hän näyttää sekä taivaaseen että helvettiin joutuneelta Mozartin musiikkia kuunnellessaan.
• • •
Kapellimestari Neville Marriner ja Academy of St. Martin in the Fields -kamariorkesteri tuovat elokuvan musiikkiesityksiin sellaista kirkkautta, jota tuskin oli missään Mozartin aikana. Prahan Tyl-teatterissa kuvatuissa kohtauksissa on historiallinen ulottuvuutensa, koska se on juuri se paikka, missä Don Giovanni sai ensiesityksensä 1787. Twyla Tharpin koreografiat tanssikohtauksissa ovat taatusti vapaampia ja energisempiä kuin mikään 240 vuotta sitten tanssittu.
• • •
Uudestaan katsottuna huomaa, miten suunnaton voima Amadeus-elokuvalla on. Jokseenkin ironisen huvittavaa on se, että eurooppalaisen korkeakulttuurin jumalhahmoihin korotetun Mozarin elämästä kertova elokuva kiehtoo yleisöään nimenomaan alempiin taiteisiin kuuluvana melodraamana. Amadeus voi houkutella paremmin tietävän katsojankin mukaansa uskomaan pohjimmiltaan naurettavaa tarinaa ikääntyvää säveltäjää jäytävästä pohjattomasta kateudesta, mikä saa hänet juonittelemaan nuorta tulokasta vastaan. Mozart vaikuttaa etevyydessään jumalan suosikilta, mikä raivostuttaa hovisäveltäjän aseman saavuttanutta Salieria kuin henkilökohtainen loukkaus, jonka hän päättää kostaa jumalalle ajamalla Mozartin hulluksi ja tappamalla tämän. Tämä on mielenvikaisuudessaan raivoavan Salierin maailmanselitys.
• • •
Elokuva saa meidät uskomaan tähän, koska se saa meidät pitämään Salieria luotettavana kertojana, koska me haluammekin uskoa, että todellisen aidon neron, siis Mozartin vastuksena on Salierin kaltainen kateellinen keskinkertaisuus. Tottahan hän on keskinkertaisuus, kun kerran itsekin niin sanoo. Halu pitää oman aikansa supertähteä, jollaisena Amadeus Mozartin esittää, ylivertaisena kollegoihinsa nähden on inhimillistä nykyäänkin. Se on tyypillinen asenne julkkiksia palvovalle nykyajalle.
• • •
Meidän halumme palvoa Mozartia suurena taiteilijana saa meidät nielaisemaan aivan liian helposti Shafferin ja Formanin leipoman Amadeus-elokuvan salaliittoteorioineen kaikkineen. Elokuva ja Shafferin näytelmä tekivät Salierista musiikinhistorian kuuluisimman huonon häviäjän. Vähän ennen hänen 1825 tapahtunutta kuolemaansa Wienissä liikuskeli huhu, jonka mukaan hän olisi myrkyttänyt Mozartin. Ensimmäisen aiheesta tehdyn näytelmän kirjoitti 1830 venäläiskirjailija Aleksander Pushkin, joka teki näytelmässään Mozart ja Salieri ensin mainitusta tylsän neron ja jälkimmäisestä kateellisen juonittelijan.
• • •
1800-luvun lopulla säveltäjä Nikolai Rimski- Korsakov teki Pushkinin tekstistä pikku oopperankin. Vasta 1979 brittikirjailija Peter Shaffer kirjoitti oman Amadeus-näytelmänsä, josta tuli teattereiden vakio-ohjelmistoa. Viisi vuotta Shafferin näytelmän jälkeen Miloš Forman ohjasi aiheesta oman mahtipontisen elokuvansa. Salierin omaa musiikkia esitetään vieläkin, lähinnä kuriositeettina ooppera- ja konserttitaloissa eri puolilla maailmaa. Musiikin historian tutkijat ovat jo kauan tienneet, että kaksi säveltäjää pitivät toisiaan enemmän kollegoina kuin kilpailijoina. Mozartilla tiettävästi oli onneton taipumus nähdä kaikkialla itseään vastaan suunnattuja salajuonia.
• • •
Näyttämön ja valkokankaan Salieri on suurimmaksi osaksi pötyä. Todellisuudessa Salieri otti aktiivisesti osaa Wienin musiikkielämään ja opetti monia säveltäjiä, muun muassa Beethovenia ja Schubertia. Salieri itse oli viettänyt varhaisen ikänsä orpokodissa, mistä hyväntahtoinen opettaja oli hänet löytänyt, minkä takia hän myöhemmin antoi sävellyksen oppituntinsa hyväntekeväisyytenä ilmaiseksi. Salieristahan tuli Mozartin oma pojan Franzin musiikinopettaja. Johann Wolfgang von Goethe tiettävästi arvosti suuresti Salierin oopperoita, etenkin oopperaa La Scuola’de Gelosi.
• • •
Amadeus-elokuva ei todellakaan läpäise faktantarkistusta. Eikä tämä ole nipotusta, koska kyllähän tämän kirjoittaja tietää elokuvien olevan suurimmaksi osaksi fiktiota, mutta ihan mitä tahansa ei pitäisi mennä väittämään. Haudattiinko Mozart köyhien yhteishautaan? Se nyt ainakin on mahdollista, että hän kuoli köyhänä, koska oli mitä ilmeisimmin täysi hutilus rahan suhteen.
• • •
Mutta: yhteishautaan joutuivat noihin aikoihin monet muutkin, eivätkä pelkät keppikerjäläiset. Se oli ajan tapa, kuten oli myös roisi, siivoton kielenkäyttö. Salieri ei tilannut Mozartilta kuolinmessua, vaan Requiemin tilaajaksi on hyväksytyn teorian mukaan arveltu kreivi Franz von Walsegg-Stuppachia, jolla oli tapana tilailla sävellyksiä aikalaissäveltäjiltä ja sitten esittää ne omissa illanvietoissaan omina teoksinaan. Requiemin sävelsi loppuun asti Mozartin oppilas Franz Süssmayr mahdollisesti leski Constanze Mozartin pyynnöstä, jotta tilaajalta saataisiin loppusuoritus sovitusta palkkiosta.
• • •
Loppujen lopuksi ei ole uskottavaa, että Salieri olisi tappanut Mozartin, Vaikka elokuva näyttää vanhan ja sairaan, kenties mieleltään järkkyneen Salierin ripittäytymässä Mozarin hitaasta myrkyttämisestä. Mozartin tarkka kuolinsyy ei ole tiedossa. Huonon hygienian ja kulkutautien levinneisyyden aikana kuka tahansa on voinut kuolla inhottavasti ja oudon äkillisesti. Ja vielä: mitä tulee keisari Josef II:een, niin hän ei suinkaan tainnut olla sellainen liioista nuoteista valittava keskinkertaisen tomppeliuden ruumiillistuma, minä elokuva hänet esittää. Ja jona katsojat haluavat hänet innokkaasti nähdä.
• • •
Olemassa olevat tiedot ao. keisarista kertovat hänen olleen aikaansa nähden hyvinkin edistysmielinen. Hän antoi uudistaa sairaaloita ja koululaitosta ja suosi taiteita, eikä ehkä ollut ihan niin soittotaidoton ja sävelkorvaton, jona Shaffer ja Forman hänet esittävät. Mitä innokkaammin Amadeus-elokuva propagoi tiettyä näkemystä, sitä kriittisempi tahdon olla sen suhteen, koska en pidä väitteiden tunkemisesta alas kurkustani. Sanovat Shaffer ja Forman mitä tahansa, vastaan vain: Epäilkää.
Helsingissä Cinema Orion ja Kino Engel esittävät elokuvasta muutamia erityisnäytöksiä.
Tampereella elokuvateatteri Niagara esittää elokuvasta kaksi näytöstä.
