Furiosa: A Mad Max Saga se vasta on dystopia. 1970- ja 1980-luvuilla alkaneiden Mad Max -elokuvien idea oli kotoisin 1970-luvun öljykriisistä, sillä kertoman mukaan elokuvaohjaaja George Miller huomasi, miten herkästi öljykriisin synnyttämissä huoltoasemien tankkausijonoissa tunteet kuumenivat jopa väkivallaksi saakka. Näin pieni arkipäiväinen huomio laajeni elokuvasarjaksi, jonka ytimessä on postapokalyptinen maailma, jossa resurssien, kuten vaikka fossiilisten polttoaineiden niukkuus romahduttaa normaalina pidetyn arjen.
• • •
Elokuvasarjan ensimmäinen elokuva Mad Max (1979) oli kerronnaltaan timmiksi viritetty ilkeä pikku elokuva, joka pohjusti Maxin yksinäisyyden, sammumattoman kostonjanon ja eloonjäämisvaiston. Tuolloin vähän päälle kaksikymppinen Mel Gibson oli saanut Maxin roolin, koska hän tuli roolin koe-esiintymiseen oltuaan hetkeä ennen jossain pienessä jälkiä jättäneessä nujakoinnissa, mikä ohjaaja George Millerin mukaan loi Gibsonille voimakasta vaarallisen väkivallan mielikuvaa. Gibsonin roolihahmosta, australialaisesta poliisista nimeltä Max Rockatansky tuli hullu, so. Mad Max, koska romahtaneen yhteiskunnan maisemissa mellastava moottoripyöräjengi oli syypää sekä Maxin työkaverin Goosen (Steve Bisley) kuolemaan että myös Maxin vaimon ja lapsen. Siitä lähtien Max sulkeutui autioiden maisemien maanteitä yksin ajavaksi valvojaksi, joka ei armahtanut villejä motoristijengejä.
• • •
Mad Max II Asfalttisoturi (1981) viimeisteli täyteen hahmoonsa sen maailmanlopun jälkeisen ajan, jossa Mad Max –elokuvat tapahtuvat. Kolmososa Mad Max –ukkosmyrsky (1985) heilautti toiminnan gladiaattorisirkukselta näyttäväksi kiikkumiseksi kupolimaisen teltan katossa. Yhdeksän vuotta sitten nähdyn Mad Max: Fury Roadin (2015) järjestävä periaate on aistien yliannostus; valkokangas täytetään ja ääniraita kuurouttavalla paukkeella. Paljon muulle siinä ei tilaa ollutkaan. Tämä kaikkiaan viides Mad Max -elokuva onkin oikeastaan neljäs, mikäli elokuvien laajempi tarinakokonaisuus halutaan pitää järjestyksessä. Furiosa: A Mad Max Saga on esiosa, prequel yhdeksän vuoden takaiselle Mad Max: Fury Roadille. Nyt on tarkoitus kertoa, mistä Furiosa tämän tarinauniversumin maailmaan tuli ja miksi hänestä tuli sellainen – Furiosa.
• • •
Tässä tarinassa ihmisten maailma on kaikkien sotaa kaikkia vastaan ruoasta, vedestä, asuinpaikoista, polttoaineista ja elämästä ylipäätään. Ihmiskunta on palannut yhteiskuntafilosofi Thomas Hobbesin tarkoittamaan luonnontilaan, jossa valtiota, yhteiskuntaa tai sivilisaatiota ylipäätään ei enää ole. Tämän elokuvan ihmisroistoyhteisöiksi näytetään toivotonta, raakaa, julmaa ja lyhyttä elämäänsä kolmessa pääpaikassa, Luotifarmilla, Bensakaupungissa ja Immortan Joen Linnoituksessa elävät alkukantaiset motoristijoukkiot. Elokuvassa riittää toksisia mieshahmoja, jotka mahtailevat kuin saisivat siitä palkkaa. Toinen asia, missä fallinen mahtailu näkyy ja kuuluu niin että tuntuu on ääni: hiekkaerämaata halkovien moottoriajoneuvojen ääni tärisyttää elokuvateatterin penkkirivejä pakarahieronnan tavoin.
• • •
Furiosa on hahmona varsin yksitotinen, kuten on koko elokuvakin. Muuta päähenkilöllä ei ole mielessään kuin kosto. Hän raivoaa, koska villit motoristijengit veivät häneltä lapsuuden ja äidin. Sitä Furiosa kostaa. Jos elokuva jotain tarjoilee, niin lohduttomuutta viihteenä. Yksi hahmoista, nimittäin Dementus ihan sanookin moneen kertaan, että ”Toivoa ei ole.” On hänellä sentään unelma: käydä sotaa Luotifarmia, Bensakaupunkia ja Immortan Joen Linnoitusta vastaan ja voittaa ne kaikki ja siten olla autiomaan ainoa herra.
• • •
Jo yhdeksän vuotta sitten tehdessään Mad Max – Fury Road -elokuvaa George Miller oli kirjoittanut tuolloin Charlize Theronin esittämän Furiosa-hahmon taustatarinan eli tiesi tasan tarkkaan, mistä Furiosa tuli ja miksi hänen tarinansa piti kertoa. Varsinainen tarinakerronta jää elokuvassa paljon vähemmälle kuin majesteettinen maailmanrakennus. Miller on suunnannut resurssinsa siihen, että elokuvassa luotu aika ja paikka tyrmäävät katsojan vaikuttavuudellaan, siihen että hiekkaerämaa näyttää niin rannattomalta, ettei muuta voi uskoa olevan olemassakaan ja että moottoripyörien ja muiden autiomaa-ajokkien äänet mörisevät niin että tärykalvot lepattavat.
• • •
Furiosan varhaisvuosista elokuva kertoo hänen viettäneen lapsuutensa kuin taianomaisesti saastumiselta ja myrkyiltä välttyneellä Viherkeitaalla, jonka metsään tehdyltä hedelmänpoimintaretkeltä Furiosa tulee Dementus-nimisen karvakasan (parralla, peruukilla ja nenäproteesilla naamioitu Chris Hemsworth) johtaman roistojoukon sieppaamaksi. Lapsuutensa monien äitien heimon eli Vuvalinin parissa viettänyt Furiosa muistelee hätänsä keskellä äidin, Mary Jabassan (Charlee Fraser) neuvoja, joista päällimmäisenä hänen mielessään tärkein on muistaa miten palata kotiin.
• • •
Vielä keskenkasvuisen Furiosan adoptoiva Motoristijoukkion johtaja, sotaherra Dementus ei pehmoile, vaan saatuaan Furiosan äidin kiinni hän ottaa ja kiduttaa hänet kuoliaaksi, mikä synnyttää Furiosan rinnassa vihan valtameren, joka ei kuivu. Iso osa elokuvan toiminnasta on vaihtokaupan seuraamista eli sitä kun ruokaa, yleisimmin kaalinpäitä ajetaan isosti vartioidulla rekalla yhdestä keskuspaikasta toiseen vastineeksi polttoaineesta tai jostain muusta tarvittavasta resurssista. Kuormien ryöstöyritykset ja niiden torjuminen on sitä toimintaa.
• • •
Aivan kuten vuoden 2015 Mad Max :Fury Road, niin uusi Furiosa-elokuvakin on totista touhua. Vakavimmin se suhtautuu itseensä. On ikävää, että kiinnostava ja taidokas Taylor- Joykaan ei pysty tuomaan roolihahmoonsa yhtään enempää kuin mitä siihen on kirjoitettu. Furiosa: A Mad Max Saga -elokuvan Furiosa on yhden ominaisuuden ja yhden ajatuksen hahmo. Muuta hänellä ei ole kuin murjotus ja kosto. Vaikka se tuo hänet lähelle Mel Gibsonin esittämiä alkuperäisiä Mad Max -hahmoja, niin jos oli Max Rockatansky puiseva tyyppi, niin kyllä on Furiosakin.
• • •
Tätä elokuvaa vaivaa sama kuin edellistäkin elokuvaa: Aistiärsytyksen yliannostus. Kun kaikkea paahdetaan täysillä koko ajan, mikään ei enää erotu. Kaikki yhdeksän vuoden takaisesta Fury Road -elokuvasta tutut osatekijät ovat läsnä: Loputtomat hiekkadyynit, rajun ja rankan näköisiksi tuunatut autot, hirviömäiset rekat ja säteilysairauksien vaivaamat ryöstelevät mutantit naamiaisasuissaan. Millerillä lienee ollut hauskaa hänen nimetessään luomuksiaan kyökkilatinalla. Pääroisto Dementus on vain lievimpiä esimerkkejä. Nimiltään vitsikkäimmästä päästä on tomppelikaksikko Scrotus ja Erectus. Sekään ei varsinaisesti naurata, hymähdyttää vain. Voin vain sanoa, että vaadimme parempia maailmanloppuelokuvia, jos meitä aiotaan viihdyttää niillä, niin saisivat olla mielekkäämpää ja toisekseen lyhyempää katsottavaa.
Furiosa: A Mad Max Saga.
Ohjaus : George Miller.
Käsikirjoitus: George Miller & Nick Lathouris.
Kuvaus: Simon Duggan.
Pääosissa : Anya Taylor-joy, Chris Hemsworth, Tom Burke, Alyla Browne, Lachy Hulme, Anna Adams.
Kesto: 2 h 29 min.
Ikäraja: 16.
Ensi-ilta: 24.5.2024.
