On elokuvia, jotka haluan katsoa tietyin väliajoin uudelleen, joko nähdäkseni ovatko ne säilyttäneet voimansa tai ymmärtääkseni ajan jättäneen ne jo taakseen. Äsken otin tähän katsastukseen yli 40 vuoden takaisen Ridley Scottin Suomessa nimellä Blade Runner – Metropolis 2020 esitetyn elokuvan. Näillä sivuilla kirjoitin elokuvasta viimeksi viitisen vuotta sitten. Mutta osana jatkuvaa uudelleenarvioinnin prosessia kirjoitan siitä nytkin.
• • •
Elokuvassa on jäljellä kaikki mistä pidin jo alun perinkin nähdessäni Blade runnerin ensimmäistä kertaa joskus talvella tai alkuvuodesta 1983, jolloin se näytettiin Tampereella lehdistölle. Elokuvan saapuminen silloiseen kotikaupunkiini kesti niin kauan, koska siitä oli koko maassa vain yksi filmikopio, jota oli ymmärtääkseni ajettu Helsingissä elokuvan lokakuisesta 1982 Suomen ensi-illasta lähtien. Voi olla, että elokuvan paikallinen levitysyhtiö Warner-Columbia Films ei uskonut Blade runnerin menestymisen mahdollisuuksiin. Pidin ja pidän vieläkin elokuvassa siitä, miten hallitusti tieteiselokuvan lajityyppi yhdistyy siinä 1940-lukuhenkiseen film noiriin.
• • •
Neonoiriksikin jotkut kutsuvat Blade runnerin lajityyppiä, vähät siitä miten genrerajat menevät, sillä Harrison Fordin esittämänä dekkarihahmo Rick Deckardissa on film noiriin istuvaa uupunutta kyynisyyttä. Elokuvan hahmoista Hy Pyken esittämä yökerhonomistaja Taffey Lewis tulee lähimmäksi lukemattomien sivuosanäyttelijöden kansoittamien tehdasmaisesti tehtyjen 1940-ja 1950-luvun film noir -leffojen hahmoja. Elokuvan katsomisessa nykyään on oma paradoksaalinen hupinsa, sillä Blade runnerin tapahtuma-aika sijoittuu vuoteen 2019, joka meni ilman geenimuunneltua orjatyövoimaa ja lentäviä autoja, mutta videopuheluita oli siinä vaiheessa ollut jo kauan.
• • •
Se mikä Blade runnerin 1980-luvun ensi-illan aikoihin saattoi tuntua aivan pään yli viheltävältä tieteiskuvitelmalta olikin jo muuttunut täydeksi todeksi ja sellaisenakin menneisyydeksi. Blade runnerin kuvailemasta tulevaisuudesta on monin tavoin tullut meidän nykyisyyttämme. Rikkaan eliitin ja köyhälistön välinen ero ammottaa nyt suurempana kuin se oli yli 40 vuotta sitten tehdyssä elokuvassa. Tekniset edistysaskeleet, näköpuhelimet, lentävät autot ja muut härpäkkeet ovat sivuseikkoja, mutta ihmiset ja heidän vointinsa on se tärkein.
• • •
Elokuvan kuvaamassa maailmassa yhteiskunta on romahtanut, on vain suuryrityksiä joihin verrattuna nykyiset oligarkkijohtoiset teknologiayhtiöt vaikuttavat nyrkkipajoilta. Blade runnerissa yhtiöistä suurin on Tyrell Corporation, jonka tehtailemat androidit ovat superälykkäitä, ihmiseen verratuna moninkertaisesti älykäämpiä, vahvempia ja nopeampia, todellisia yli-ihmisiä, siis. Philip K. Dickin alkuperäisromaanin Rosen Association on elokuvassa vaihtunut Tyrell Corporationiksi. Tyrelliä johtava biotekniikan nero Eldon Tyrell (Joe Turkel) on aivan muuta kuin nykymaailman lippalakkipäiset oligarkkipellet.
• • •
Tyrellillä on käytöstapoja, hän arvostaa älyllisyyttään, eikä pidä itseään liian tärkeänä harrastamaan shakinpeluuta yhtiönsä vähäpätöisimpiin kuuluvan työläisen, J. F. Sebastianin (William Sanderson) kanssa. Blade runnerin maailman ihmiset ovat maapallon pinnalle elämään jääneitä autioituneita taloja kansoittavia irtolaisia. Ihmisistä elinkelpoisimnat, nuorimmat ja varakkaimmat ovat siirtyneet nopeasti elinkelvottomaksi muuttuvalta maapallolta jollekin ulkoavaruuden eksoplaneetalle, jota ihmiset ovat alkaneet riistää geneettisesti muunnellun replikanttiorjatyövoimansa turvin.
• • •
Blade runnerin ylikansoitetun, teknologian läpitunkeman kaupungin asukkailla ei ole muuta toivoa kuin päästä planeetalta pois. Blade runnerin Los Angeles näyttää, miten käy kun teknologisen unelman toteutuminen muuttuu painajaiseksi. Elokuvan kuvaamaa dystopiaa on sekin, kun kaupungissa vallitsee kaikkialla vilkkuvien skannereiden ja sensoreiden voimistama jatkuvan valvonnan tunnelma. Elämänlaatu vaikuttaa huonolta. Aito elämä, kasvillisuus ja oikeat eläimet ovat kuolleet. Keinotekoisista eläimistä on tullut statussymboleja.
• • •
Epäilen tämän synkeän näyn profeetallisuutta aina keväisin kasvukauden voimistuessa. Itselleni on yksi lysti, katsooko elokuvasta ns. alkuperäisen version, jossa on mukana Harrison Fordin ääni kertojana vai ohjaajan version, jossa on alkuperäisversiosta tipautettuja kohtauksia. Toki osaan arvostaa ohjaaja Ridley Scottin näkemystä teoksestaan. Kuva dystopiasta välittyy kummasta versiosta tahansa.
Blade runner
Suoratoisto: Max, Teliaplay, SF Anytime
