Belle epoquen aikoihin, kutakuinkin 1880-luvulla tapahtuva Tie sydämeen -elokuva alkaa sieltä, mistä ruoanlaitosta kertovan elokuvan pitääkin alkaa. Tapahtumien pääpaikkana olevan varakkaan herran ja itsekin kokkausta harrastavan herkkusuun, Dodin Bouffantin (Benoît Magimel) kartanon kasvimaalta eli ruokatarpeiden hankinnasta. Näemme siis omin silmin, kuinka tuoreita juurekset, salaatit ja vihannekset ovat ja kuulemme, miten juuriselleristä taitettava pala napsahtaa äänellä, joka kertoo kokki Eugénielle (Juliette Binoche) sen olevan kypsä ja laadukas.
• • •
Heti sen jälkeen mennäänkin suoraan ruoanlaittoon kuin parhaaseen toimintaelokuvaan; Monien ruokalajien ateriaa valmistellessa kuva liikkuu ympäri pientä keittiötä ja näemme, miten kourallinen pilkottuja vihanneksia ja muita ruoka-aineita jätetään jo kuumalle pannulle. Keittiön kolme naista: kokki Eugénie, apulainen Violette (Galatéa Bellugi) ja vasta noin kymmenvuotias, mutta maku-ja hajuaistiltaan erehtymättömäksi mainittu Pauline (Bonnie Chagneau-Ravoire) sekä herra Dodin itse syöksähtelevät hämärässä keittiössä ja kiidättävät vasikanpaistin, jokiravut, komean kampelan, vihannekset ja juurekset juuri oikeaan paikkaan erehtymättömästi kuin jonkin näkymättömän koreografin ohjaamina.
• • •
Oivaltavinta kohtauksessa on kertoa ihmisten välisistä suhteista sillä, miten he toimivat keittiössä ilman selitteleviä puheita. Huomattavimmat asiat kohtauksessa ovat ensinnäkin sen kesto, se kestää osapuilleen neljäkymmentä minuuttia ja toisekseen meditatiivisen hillitty äänimaailma. Vallitsevia ääniä kohtauksessa ovat juuresten rasahtelu veitsen alla, pataan koko sylin täyttävällä kupariastialla kaadettavan veden loiske ja paistuvien lihojen tirinä. Kohtauksesta välittyy, miten kovaa työtä ruoanlaitto on ollut ennen sähköisiä apuvälineitä.
• • •
Keittiöön kokoontuneet ihmiset tekevät ruokaa rikkumattoman hiljaisuuden vallitessa. Hiljaisuus ei painosta, se on pikemminkin syvää keskittyneisyyttä, joka lähentelee hartauden harjoitusta. On muistettava, että elokuva tapahtuu Ranskassa, missä ruoka on vakava asia, liki uskonto. Elokuvassa on kohtaus, jossa Eugenie kuvailee reseptin lukemista melkein syömiseksi, koska hän voi mielessään kuvitella sen, miltä valmis ruoka maistuu. Hän on kuin zeniläinen jousiampuja ilman jousta.
• • •
Elokuva on kuvattu siten, että ruoka-aineiden pinta ja tuntuma välittyvät. Elokuvasta välittyy rakkaus ruokaan muunakin kuin pelkkänä ravintona. Sen laittamisesta puhutaan taiteena. Kartanon isäntä kestitsee herkuillaan luokseen kokoontunutta herraseuruetta, joka nimittää herra Dodiniä puoliksi tosissaan ja vähän piloillaankin ”kulinaaristen taiteiden Napoleoniksi.” On elokuvassa toinenkin rakkaussuhde. Eugénie on tehnyt ruokaa Dodinin huushollissa yli 20 vuotta ja keskinäisen ystävyyden, luottamuksen ja henkisen yhteyden voimistuessa Dodin on kosinut Eugénieta saadakseen rukkaset kerta toisensa jälkeen.
• • •
Ääneen lausumattomia tunteita ilmaantuu varjostamaan Eugénien taipumus saada äkillisiä, pyörtymiseenkin vieviä heikotuskohtauksia. Erillisissä makuuhuoneissa nukkuvien ikääntyvien ihmisten hitaasti kypsyvä romanssi maustaa heidän suhdettaan. Elokuva käyttää pohja-aineistonaan sveitsiläiskirjailija Marcel Rouffin vuonna 1924 ilmestynyttä romaania La vie et la passion de Dodin-Bouffant, Gourmet. Ranskanvietnamilaisen Trần Anh Hùngin ohjaama Tie sydämeen soljuu eteenpäin kuin keveistä kevein kamarinäytelmä. Elokuva saa arvostamaan hyvin tehdyn ruoan kaltaista kauneutta sen katoavaisuudesta huolimatta.
Tie sydämeen.
Ohjaus: Trần Anh Hùng.
Käsikirjoitus: Anh Hung Tran Marcel Rouffin romaanista.
Kuvaus: Jonathan Rickuebourg.
Pääosissa: Benoît Magimel, Juliette Binoche, Bonnie Chagneau-Ravoire.
Kesto: 2 h 12 min.
Ikäraja: 7.
Ensi-ilta elokuvateattereissa oli jo 26.4.2024.
