Ranskalaiskirjailija Pierre Boulle (1912-1994) tuskin aavisti, että yli 30 vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin amerikkalainen viihdeteollisuus edelleen tuottaisi hänen Apinoiden planeetta-tieteisromaaninsa innoittamana elokuvia, joilla on enää vain etäinen suhde hänen alkuperäisromaaniinsa.
• • •
Kingdom of the Planet of the Apes -elokuvalla on suhde vain 2010-luvun Apinoiden planeetta -elokuvasarjaan, ei niinkään Boullen romaaniin, saati Franklin J. Schaffnerin siitä 1968 ohjaamaan elokuvaan. Kingdom of the Planet of the Apes ponnistaa 2010-luvun Apinoiden planeetta -elokuvasarjasta, jonka idea on, että ihmiskunnan peukaloidessa geeniteknologiaa Alzheimer-lääkkeen saamiseksi, syntyy tehoiltaan arvaamaton. Aine joka eläinkokeissa kiihdyttää apinoiden älyä moninkertaisesti, johtaa apinat kapinaan ihmiskuntaa vastaan.
• • •
Näin, kun eläinten ja ihmisten valta-asetelmat on keikautettu nurin, Wes Ballin ohjaama Kingdom of the Planet of the Apes kohtelee edeltävien elokuvien aikaa esihistoriana ja alkaa rakentaa uutta mytologiaa, jonka alussa haudataan kuin pyhimykseksi noussutta Caesar-apinaa polttamalla kuin entisaikain pakanakuningasta. Alkamassa on elokuva, joka kuvaa apinain pimeää keskiaikaa, jolloin heillä ei ole nimiä ihmisille, eikä tietoisuutta historiastaan. Apinat itse elävät muinaisuuden raunioiden keskellä tietämättöminä niiden historiasta ja merkityksestä. Kuvatussa maailmassa harvat vielä elävät ihmiset ovat taantuneet luonnoneläinten asteelle.
• • •
Elokuvan juonta liikuttaa Noa-nimisen simpanssin kasvukertomus kivikautisen tapaisessa klaaniyhteisössä elävästä perinnäistapojen sitomasta nuoresta, joka muuta maailmaa nähdessään tulee ymmärtämään enemmän itsestään ja elämästä. Elokuvan käsikirjoittajat Josh Friedman, Rick Jaffa ja Amanda Silver ovat kaikki kouliutuneet samojen viime vuosien ja vuosikymmenten suuren yleisön hittielokuvien kirjoittajina kertomaan yleismiellyttäviä tarinoita. Toimintaelokuvallisten pakkoliikkeiden mukaan saamiseksi elokuvaan on ympätty juonilanka sotaisien gorillojen heimosta, jonka johtajaa Proximus Caesaria polttaa halu saada ihmiskunnan jälkeensä jättämää aseistusta.
• • •
Itse asiassa eihän näitä apinoita tarvittaisi tässä lainkaan. Saman tarinan voi kertoa kokonaan ihmisilläkin. Koska kyseessä on allegoria, niin todellisuus on pitänyt vaatettaa valepukuihin. Jos elokuvaa katsoo ei suinkaan dystopiana, vaan kuvauksena nykyajasta, jossa me ihmiset elämme tietämättöminä siitä, että elämme tulevaisuuden raunioiden keskellä: kaikki ylpeilemämme ökytalot, hulppeat asuinalueet ja eliitin tavaratalot ovat jonain päivänä oleva sellaisia viidakkokasvillisuuden peittämiä raunioita, mitä elokuvassa nähdään.
• • •
Kuvallisesti elokuva on hirmuisen tylsä, koska sen kuvat ovat latteita ja ikäviä. Jotkut skribentit ovat olleet kastella housunsa elokuvan digitaalisten tehosteiden takia, Se, että enimmäkseen tietokonekuvina luodut apinahahmot saadaan näyttämään inhimillisiltä, so. ilmeiltään ja eleiltään mahdollisimman ihmismäisiltä on lähinnä surkuhupaisaa elokuvasarjassa, jonka pointti on esittää apinat sankarillisina juuri “apinuutensa” tähden. Elokuva on venytetyn kestonsa takia tavattoman hidas. Käteen tästä jää se, että olemme nähneet elokuvan, joka on oman jatko-osansa mainos.
Kingdom of the Planet of the Apes.
Ohjaus: Wes Ball.
Käsikirjoitus: Josh Friedman, Rick Jaffa, Amanda Silver.
Pääosissa: Owen Teague, Kevin Durand, Freya Allan, Peter Macon, Sara Wiseman.
Kesto: 2 h 25 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta:8.5.2024
