Tämä elokuva ei kerro mitään Donald Trumpista politiikassa. The Apprentice ei ole Donald Trumpin elämäkertaelokuva, vaan korkeintaan osaelämäkerta, joka kattaa yhden, rajallisen osan päähenkilöidensä elämästä. On katsojia, joiden mielestä elokuva, joka kertoo nuoren ja naiivin Donald Trumpin kapuamisesta maineeseen ja rikkauksiin on aivan liian tyly kohteelleen, ja sitten ovat ne katsojat, joiden mielestä elokuva ei ole lähimainkaan tarpeeksi tyly. Elokuvan tekijät inhimillistävät päähenkilönsä tekemättä hänestä sen enempää suurta sankaria tai superroistoakaan. Se tekee The Apprentice -elokuvasta paitsi oudon vetävää myös viihdyttävää katsottavaa, koska olisi tylsää katsella yksipuolisia ylistyksiä tai täysiä luonnemurhia.
• • •
Tottahan toki elokuvan alussa on huomautus siitä, miten elokuvan tapahtumista monet ovat keksittyjä, mielikuvituksen tuotetta. Tämä ei ole lainkaan estänyt presidenttiehdokas Donald Trumpia uhkailemasta elokuvantekijöitä oikeudenkäynnillä, mikä taatusti hyödyttää elokuvan markkinointia.
• • •
The Apprentice-elokuvan alussa kuullaan katkelma puhetta, jonka esittää tunnistettavalla äänellään Richard M. Nixon. Kun äänessä on presidentti, joka muistetaan sen julistamisesta, ettei hän ollut roisto, vaikka itse asiassa olikin. Se on kuin sen merkki, että kaikki mikä tämän jälkeen seuraa, on valhetta, fiktiota ja enemmän tai vähemmän parodiaa ja satiiria, jolla on tietty yhteys todellisuuteen. Pohjimmiltaan elokuva on samantapaista katsottavaa kuin The Crown-sarja: Kuvitelmaa siitä, mitä suljettujen ovien takana olisi hyvinkin voinut tapahtua.
• • •
Donald Trump (Sebastian Stan) työskentelee 1970-luvun alkupuolella isänsä Frederick Trump sr:n (Martin Donovan) omistamalle newyorkilaiselle kiinteistösijoitusyhtiölle. Donaldin työ on käydä koputtelemassa köyhtyneiden vuokralaisten oville ja periä käteisellä tai shekillä maksettavia vuokria. Samalla Donald haaveilee isänsä varjosta pois pääsemisestä. Hän toivoo rikastuvansa remontoimalla rapistuneesta hotellista luksuskiinteistön. Vaurastumisen tiellä on oikeusjuttu, jossa Trumpien yhtiötä syytetään uusien vuokralaisten rodullisesta profiloinnista. Frederick-isää juttu kuohuttaa. ” Kuinka voisin olla rasisti, kun autonkuljettajanikin on musta?”
• • •
Elokuva luo uskottavan vaikutelman kuvailemastaan aikakaudesta, sillä 1970- ja 1980-lukujen kellertävästä ruskeaan ja beesiin kääntyvä värimaailma on läsnä. Menneiden vuosikymmenten New Yorkin ränsistynyttä charmia ei piilotella. Ajankohdan musiikkia on käytetty niin runsaasti, että sitä riittäisi useammankin albumin täytteeksi. Elokuvassa on tavoiteltu dokumentaarisuuden vaikutelmaa tekemällä kuvista rakeisia kuin ne olisivat arkistomateriaalia. Ohjaaja Ali Abbasi katsoo tärkeäksi pitää elokuvassa esillä Trumpin suhdetta naisiin; nuori Trump kosiskelee Ivana Zelníčkováa (Maria Bakalova) koiramaisen innokkaasti menettääkseen kiinnostuksensa nopeasti sitten kun on saaliinsa saanut.
• • •
Paljon puhuva yksityiskohta on, miten Ivana alkaa inhottaa Trumpia pian sen jälkeen, kun hän on Trumpin kehoituksesta suurennuttanut rintansa. Elokuvassa on kohtaus, jossa Trump ottaa kalsarit nilkoissa vastaan seksipalveluita ja marisee, ettei palvelun laatu vastaa hänen vaatimustasoaan. Juuri tästä on kysymys: Trumpia ei kiinnosta mikään muu kuin hän itse ja hänen oman turhamaisuutensa tyydyttäminen. Tavoitteiden saavuttamisen jännitys ja omiksi koetuilla saavutuksilla kerskailu, ne motivoivat Trumpia enemmän kuin mikään muu. Tätä kovin ilmeiseltä tuntuvaa asiaa elokuva toistaa niin usein, että se alkaa jo väsyttää.
• • •
Elokuvan nuori, naiivi Donald Trump etsii isähahmoa, koska oma Fred-isä on ikävä ihminen, jota hän ei katso voivansa ihailla. New Yorkissa syyttäjänä toimineesta juristi Roy Cohnista (Jeremy Strong) tulee se Mefisto, joka ottaa huumeista ja alkoholista irti pysyvän Trumpin oppipojakseen. Cohn, jota on luonnehdittu asianajajien tappelukoiraksi, on tunnettu pahamaineisena mafiosojen kaverina, jolle mikään keino ei ole liian ruma käytettäväksi jutun voittamisessa. Cohn sai mainetta senaattori Joseph McCarthyn organisoimien kommunistivainojen innokkaana avustajana. Cohn ylpeili sillä, että oli vahvasti vaikuttanut atomivakoilusta syytettyjen Julius ja Ethel Rosenbergin kuolemantuomioon.
• • •
Elokuvan mukaan Cohn käyttäytyy kaikkialla kuin mafioso, uhkailee, lahjoo ja kiristää ja saa siten aikaan mieleisiään tuloksia. On Cohnilla periaatteitakin: 1) Hyökkää, hyökkää aina, 2) Älä ikinä myönnä mitään ja kiistä kaikki, 3) Tapahtui mitä tahansa, julistaudu aina voittajaksi. Elokuva esittää, miten kaikesta tästä liimautui Donald Trumpin ydin jo 1970-luvulla. Cohnin opetuksiin kuuluu mm. se, että toisten ihmisten mielipiteet ja moraali on unohdettava aivan kokonaan, jos haluaa voittaa, muullahan ei ole väliä.The Apprentice on pohjimmiltaan Frankensteinin veroinen kauhukertomus, jossa tunnoton juristi luo nuoresta liikemiehestä hirviön.
• • •
Rivakasti etenevässä, viihdyttäväksi tehdyssä elokuvassa 1970-luku on käsitelty tunnissa. Sinä aikana nähdään dekadentteja juhlia ja kokaiinivetoiset orgiat, joissa Cohn julistaa ”sadististen konservatiivien” ilosanomaa Amerikalle. Sitä mukaa kun Trump oppii Cohnin tavoille hän alkaa pitää etäisyyttä alkoholismiin sortuneeseen Freddy jr.-isoveljeensä (Charlie Carrick). Se on ensimmäinen merkki hänen ihmisyytensä vähenemisestä. Cohnin sairastuttua omien sanojensa mukaan maksasyöpään, vaikka hänellä taisikin olla aids, tapahtuu Trumpin ja Cohnin välien viileneminen. Elokuvan Trump vaikuttaa koko ajan valepukuun pukeutuneelta, sellaiselta, jolla on koko ajan jotain salattavaa.
• • •
Cohnin sairastellessa Trump järjestää hänelle syntymäpäiväjuhlat Mar-a-Lagossa ja antaa lahjaksi ”kultaiset” timanttikoristeiset kalvosinnapit, joihin on kaiverruttanut oman nimensä. Ivana tunnistaa kalvosinnapit tinaisiksi ja ns. timantit silikaattimineraali zirkoniksi. Tämä on kömpelö tapa sanoa, miten pinnallinen ja keinotekoinen ja sanalla sanoen väärennetty Trumpin pinta on. Viimeistään elokuvan loppupuolella näytetty rasvaimu ja kaljun kätkemiseksi suoritettu kallonahan kiristys alleviivaavat sanoman. Elokuva onnistuu liki mahdottomaksi ajatellussa, nimittäin inhimillistämään Donald Trumpin ja hänen oppimestarinaan laajalti itse inhottavuutena pidetyn Roy Cohnin.
• • •
Yksi elokuvan ansioista on, miten se nostaa esiin meillä suhteellisen huonosti tunnetun Cohnin hahmon. Cohn, juristi ja fixeri, järjestelijä, joka manipuloi, uhkaili, kiristi ja epäilemättä lahjoikin ikäviä oikeusjuttuja asiakkaidensa mieleisiksi. Elokuvan varsinainen juttu on näyttää se millainen hän saattaisi hyvinkin olla. Kuva ei ole kaunis.
• • •
Suurta vastausta Donald Trumpin arvoitukseen elokuva ei anna, muuten kuin tarjoamalla mahdollisuuden ajatella häntä onttona kuorena, miehenä vailla muita ominaisuuksia kuin voitontahto, ahneus ja itsekeskeisyys. Muuta elokuva ei hänestä löydä. Ei suuria uutisia, siis. Tätä katsoessa tekisi mieli nähdä uudestaan Oliver Stonen elokuva W. (2008). Yhtä kiinnostavaa vertailumateriaalia voisi tarjota myös Michael Mooren Fahrenheit 9/11. (2004).
The Apprentice.
Ohjaus: Ali Abbasi.
Käsikirjoitus: Gabriel Sherman.
Kuvaus: Kasper Tuxen.
Pääosissa: Sebastian Stan, Jeremy Strong, Maria Bakalova, Martin Donovan.
Kesto: 2 h.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 11.10.2024.