Anselm alkaa kuvalla maisemasta, jonne on pystytetty kuin enkelimäinen taideteos. Kuvassa ovat alkukesän kukoistus, yön hento valo, linnunlaulu. Kuvista syntyvät mielikuvat koskevat kuolevaisuutta ja katoavaisuutta. Kuin tämä olisi laulu kauneudesta ja sen ajallisuudesta. Yhdellä kameran liikkeellä kuva avautuu laajemmaksi näkymäksi.Anselm on elokuva saksalaisesta kuvataiteilija Anselm Kieferistä. Elokuva kertoo sekä taiteilijan elämästä, teoksista että työskentelytavasta. Anselm on Wendersin elokuvaksi taas vähästä aikaa hyvnkin saksalainen, sillä pääosassa on elokuvan päähenkilön Anselm Kieferin suhde saksalaiseen ajatteluun ja historiaan.
• • •
Natsisukupolven jälkeen, samana vuonna 1945 syntyneitä Wim Wendersiä ja Anselm Kieferiä askarruttavat toisen maailmansodan jälkeisen saksalaisuuden peruskysymykset; muun muassa se, paljonko heitä itseään ja heidän aikalaisiaan enää voivat vaivata syyllisyydentunnot Saksan synkeästä menneisyydestä ja varsinkin toisesta maailmansodasta ja holokaustista. Käy ilmi, että luontoon sijoitetuista teoksistaan Kiefer tahtoo pitää mukana Gabrielin, Rafaelin ja Mikaelin. Taiteilijalle kyse on arkkityypeistä. Näemme paljon, miten Kiefer rakentaa ateljeillaan itselleen kuvaa muistojen ja tajuntansa sokkeloisuudesta. Kieferin itselleen rakentamissa työ/galleriatiloissa on portaita, joka paikassa portaita.
• • •
Se, että Kieferiä ovat kiinnostaneet germaanien ns. alkumetsä ja germaanijumaluudet, on osaltaan johtanut häneen kohdistettuihin natsisyytöksiin. Kiefer ei ole ujostellut tarttua tabuina pidettyihin kulttuurin alueisiin. Elokuva tuo esiin, miten Kiefer saa inspiraatiota kolmelta saksalaiselta ajattelijalta: Martin Heideggerilta, Paul Celanilta ja Ingeborg Bachmannilta, jotka ilmaantuvat elokuvan kuviin sitä mukaa kun Kiefer puhuu heiltä saamistaan ideoista.
• • •
Elokuvan verkkainen ja meditoiva rytmi voimistaa unenomaisuutta, jolla elokuva avaa taiteilijan elämää ja teoksia. Sen verran elokuvassa on käytetty arkistoklippejä, että näkyy mitä aikalaiset ovat kulloinkin Kieferistä ja hänen taiteestaan ajatelleet. Sitä vasten elokuvan nimen jälkiosa, joka tarkoittaa ajan melua tai kohinaa, käy jokseenkin ironiseksi. Elokuvan kuvissa kulkee lapsi, joka voi olla tai ei ole Kieferin mielikuva itsestään. Meille elokuvassa näyttäytyy Kiefer, jonka teokset ovat maalauksia, valokuvia, jättimäisiä installaatioita, puupiirroksia ja kirjankuvituksia.
• • •
Elokuvaa ei ole tupattu täyteen arkistoista esiin kaivetuilla haastattelupätkillä, äänessä ei ole ns. puhuvia päitä. Mutta on dramatisoituja osuuksia, joissa näyttelijä esittää Kieferiä lapsena tai nuorena aikuisena. Ohjaaja Wenders on kerran ennenkin tehnyt kolmiulotteisen taiteilijaelokuvan. Vuoden 2011 Pina-elokuvassa tanssitaiteilija Pina Bauschista 3D-efekti tehosti tanssijoiden liikehdinnän fyysisyyttä. Mutta Anselm-elokuvassa kolmiulotteisuus nostaa esiin Kieferin töiden suunnattoman koon.
• • •
Onhan hänellä eteläranskalaisessa Barjacin kunnassa 40-hehtaarinen alue, jonne on pystytetty torneja, jättiläismäisiä kuutioita, monumentaalisia teoksia ja mutkikas maanalaisten käytävien verkosto. Elokuvan perusteella näyttää siltä, ettei Kiefer arkaile mihinkään tarttumista, jos siten vain saa tyydyttävän taideteoksen.
Anselm.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Wim Wenders.
Pääosissa: Anselm Kiefer, Daniel Kiefer, Anton Wenders.
Kuvaus Franz Lustig.
Kesto. 1 h 33 min.
Ensi-ilta: elokuvateattereissa: 28.6.2024.
