Tämä elokuva kertoo alaikäisenä vastoin vanhempiensa tahtoa vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan ilmoittautuneesta 17-vuotiaasta juuri ylioppilaaksi tulleesta Paul Bäumerista (Felix Kammerer), joka luokkatovereidensa tavoin uskoo marssivansa voitosta voittoon aina siihen asti, kun hänet kiskotaan ylös ensimmäisen tykistökeskityksensä mutakasoista.
• • •
Erich Maria Remarquen romaani (1929) on versioitu elokuvaksi pari kertaa ennenkin. Ensimmäisenä asialla oli amerikkalaisohjaaja Lewis Milestone, jonka elokuva All Quiet on the Western Front (1930) sai parhaan ohjauksen, kuvauksen ja parhaan elokuvan Oscar-palkinnot. Milestonen elokuva sai ensi-iltansa vain vähän romaanin ilmestymisen jälkeen. Näytteleminen on siinä kiusallisen melodramaattista. Toinen Remarquen romaanidramatisointi on vuodelta 1979, jolloin sarjojen ja näytelmädramatisointien tv-ohjaajana profiloitunut Delbert Mann teki oman tv-elokuvansa aiheesta. Hänen elokuvaansa on mainittu jäykän teatraaliseksi ja ylisiistiksi.
• • •
Nyt nähtävä saksalaisohjaaja Edward Bergerin ohjaus on ensimmäinen Remarquen klassikkoromaanista tehty saksankielinen elokuva. On tiettyyn mittaan makuasia, pitääkö Bergerin elokuvan huippuunsa viedyn viimeisteltyjen sotakohtausten ääni- ja veriroisketehosteiden tehokkuutta sodan tarpeettomana estetisointina. Berger tuo minimalistisesti käytetyllä äänitehosteita lähentelevällä musiikilla elokuvaan kauhuelokuvamaisia sävyjä. Ohjaaja Bergerin aiempiin saavutuksiinkuuluu Deutschland 83 -sarjan ohjaus. Hän on tiettävästi halunnut tehdä elokuvallaan tunnetuksi niitä kauhun, häpeän ja syyllisyyden tunteita, joita saksalaiset ovat sotimisestaan tunteneet.
• • •
Kuten niin monet nykyajan sotaelokuvat, niin tämäkään ei aseta ensimmäistä maailmansotaa minkäänlaiseen historiallis-poliittiseen kontekstiin. Juoni ja juoksuhautasodassa syntyvä mittaamaton hävitys ovat pääasia. Ulkoisen näyttävyyden ohella Bergerin elokuva tavoittaa jotain siitä suunnattomasta pettymyksestä, joka koittaa sankari-ihanteisiin sinisilmäisesti uskoneelle nuorisolle, kun todellisuus on eläimellistä tukehtumista juoksuhautojen mutavelliin.
• • •
Länsirintamalta ei mitään uutta on yksi ensimmäisiä romaaneja totaaliseksi nimitettävästä maailmansodasta. Sota oli totaalista useammassakin mielessä; Monia teknologisia edistysaskeleita, kuten lentokone, panssarivaunu, sukellusvene, konekivääri ja kaasuase tuli vuosina 1914-1918 laajamittaisemmin käyttöön kuin koskaan aiemmin. Sotaa edeltävinä vuosina ja vuosikymmeninä länsimaiset yhteiskunnat olivat omaksuneet teollisuustuotannon periaatteet niin perusteellisesti, että vasta ensimmäisessä maailmansodassa ne saattoivat ryhtyä tuhoamaan ihmisiä teollisessa mittakaavassa.
• • •
Remarquen ensimmäisen persoonan preesensissä kirjoitettu romaani oli lukukokemuksena immersiivinen jo ennen kuin sitä sanaa oli edes keksitty. Remarque toi romaanillaan lukijansa koettavaksi sodan kauheudet ja inhimillisyyden latistumisen rutiinin. Remarquen kieli on sekä niukkaa että tarkkaa, muttei koskaan itsetatarkoituksellista kauheuksissa piehtarointia, saati sentimentaalista. Remarquen romaanissa ovat esillä ihmisen eläimelliset vaistot; kauhu kuoleman edessä ja halu tappaa vihollisensa vaikka paljain käsin.
• • •
Bergerin elokuvassa sotilaat toinen toisensa perään kapuavat juoksuhaudasta ei-kenenkään-maalle juoksemaan keskelle luotisadetta ja räjähteleviä kranaatteja päätyäkseen lyhyeen ja kiihkeään lähitaisteluun, minkä jälkeen heitä ei enää ole. Kuollut sotilas riisutaan univormustaan, joka pestään ja paikataan, jotta se päätyisi seuraavan lihamyllyyn joutuvan sotilaan asuksi. Paljon verta ja mutaan hukkuvaa epätoivoa, eikä lainkaan sotaisaa kunniaa.
• • •
Elokuva poikkeaa muutamin kohdin alkuperäisromaanista. Näkyvimmät muutokset ovat elokuvan loppuosassa, jonne on kirjoitettu kohtaus aselevon solmimisesta Compiègnen metsään tuodussa junavaunussa. Kohtauksessa kostonhaluinen ranskalaiskenraali Ferdinand Foch (Thibault de Montalembert) nöyryyttää liberaalipoliitikko Matthias Erzbergerin (Daniel Brühl) johtamaa saksalaisvaltuuskuntaa, jolle ranskalaiskenraali survoo aselepoehdot kurkusta alas.
• • •
Merkittävin poikkeama kirjasta ja ylipäätään tunnetusta sotahistoriasta on kohtaus, jossa esiintyy kiihkokansallinen saksalainen kenraali Friedrichs (Devid Striesow), jota ei Remarquen romaanissa olekaan. Hän on fiktiivinen hahmo, 1910-luvun Saksassa esiintyneiden kansallisfanatismin yleisimpien ideoiden ruumiillistuma. Kenraali murjottaa petturuutena pitämänsä aselevon alla ja lähettää jo kotiinpaluuta odottavat miehensä hyökkäämään ranskalaisten asemiin ,”Jotta saksalaiset voisivat palata kotiin voittoisissa tunnelmissa.”
• • •
Se, että ohjaaja Berger on halunnut sisällyttää elokuvaansa vielä yhden kansalliskiihkon tuhoisan nousun, ja saksalaisten nöyryytetyksi tulemisen, on kömpelö viittaus siihen, mitä kaikkea Hitler käytti hyväkseen noustakseen valtaan. Kenelläkään ei ole tässä elokuvassa moraalista kompassia. On vain kansakunta, joka on niin täynnä itseään, että se vääjäämättä johtaa sen omaan tuhoon.
Länsirintamalta ei mitään uutta.
Ohjaus Edward Berger.
Käsikirjoitus: Edward Berger, Lesley Paterson ja Ian Stokell, Erich Maria Remarquen romaanista.
Kuvaus: James Friend.
Musiikki: Volker Bertelmann.
Pääosissa. Felix Kammerer, Albrecht Scuch, Aaron Hilmer, Daniel Brühl
Kesto: 2 h 23 min.
Suoratoisto: Netflix.
